Giorgi | Elämää Georgiassa - Kirjan Intuitionisti näyttämö

Valokuva seinään maalatusta Georgian karstasta ja lipusta

Elämää Georgiassa -juttusarja

Kerron tässä uudessa juttusarjassa elämästämme Georgiassa kolmen viime vuoden ajalta ja esittelen juuri ilmestyneen kirjani Intuitionistin ympäristöä. Tervetuloa eksoottiseen Batumiin Kaukasuksen ikilumisen vuoriston kainalossa! Sarjan osat ovat: Giorgi, Kieltenopiskelua, Katukoirat ja Innovatiivista laskunmaksua. Tässä osassa tutustutaan Giorgiin.

Giorgi

Hankimme viidentoista vuoden tauon jälkeen kännykän ja aloimme saada heti puhelinsoittoja. Ne eivät kuitenkaan olleet meille vaan numeron entiselle omistajalle. ”Giorgi”, miesääni puhelimessa sammalsi keskiyön korvilla. Hän oli niin humalassa, että chacha, paikallinen kotipolttoinen viina tuoksui radiolinjan yli. Kun sanoimme, ettemme tunteneet ketään Giorgia, mies häkeltyi ja löi luurin korvaamme.

Seuraavana aamuyönä puhelin soi uudelleen. ”Giorgi”, tuttu miesääni kysyi toiveikkaasti, todennäköisesti uusi chacha-pullo, kumimaiseksi kostunut edellispäivän shoti-leipä ja puoliksi järsitty pala Imereti-juustoa vieressään. ”Giorgi?”

Yritimme uutta taktiikkaa. ”Hauska tutustua”, sanoimme ja esittelimme itsemme. Mies oli ilmeisen seurankipeä. Hän innostui eikä lakannut Giorgi-jankutustaan ennen kuin lopulta katkaisimme puhelun.

Kun mies seuraavan kerran soitti, Santeri ärähti puhelimeen: ”Täällä ei asu ketään Giorgia. Anna olla viimeinen kerta kun häiriköit.”

Rimputtelu loppui siihen. Kuka Giorgi oli? Meidän silmissämme hän oli karvainen keskiarvo, lihaksi muuttunut stereotypia. Hänet tapasi varhain kesäaamuna kadulta asfalttia halaamasta tai puiston penkiltä kuorsaamasta. Hän oli laulanut yön pimeydessä hilpeitä juomalauluja, pitänyt maljapuheita, tapellut ja sammunut, ja nukkui nyt humalaansa pois räkä poskella ja oksennukset rinnuksilla kulkukoirien nuoltavana. Herättyään hän suunnistaisi kauppaan sijoittamaan uuteen pulloon chachaa sikäli kuin taskusta löytyisi rahaa tai luikkisi kotiin äidin luo lainaamaan lisää.

Vahvistimmeko stereotypialla myönteistä omaakuvaa? Jos, niin strategiamme epäonnistui, sillä paikallisetkin osasivat olla ennakkoluuloisia. Meille puhuttiin automaattisesti venäjää, koska olimme vaaleita ja sinisilmäisiä. Menoa ei haitannut, että emme osanneet kieltä tai että minä en sonnustautunut tiukkoihin seeprakuvioisiin trikoisiin, avokaulaisiin hörhelöpaitoihin, pinkkeihin muovikorkokenkiin, kirkasväriseen meikkiin ja jättimäisiin turkoosinsinisiin korvakilluttimiin. Venäläinen on venäläinen, vaikka hän olisi Suomesta kotoisin!

Intuitionisti – Seikkailu minuuden syövereihin

Kirja Intuitionisti – Seikkailu minuuden syövereihin on saatavana heti sähköisenä hintaan 9,90€. Painettu kirja valmistuu syyskuussa. Pehmeäkantisen kirjan ennakkotarjous (29,90€ sisältäen postikulut) on voimassa painetun kirjan valmistumiseen saakka. Tutustu kirjan lukunäytteeseen.

Juttusarjan seuraava osa Kieltenopiskelua ilmestyy parin viikon päästä.

Viikon suosituimmat

Trilogia Le grand cahier on kulttuuriskandaali | Agota Kristof

Suolatut säkeet

Kirja-arvio: Alastonkuvia | Virpi Hämeen-Anttila

Kielitoimisto suosittaa lyhiksiä ja pyöröraikastinta

About Päivi Kannisto

Helvetti | Dante Alighieri

Senkin sika!

Kiinalainen niukkuuspeli

Tietoja Päivi Kannistosta

Kuinka minusta tuli postikorttikirjailija?