Kännykkä vai vessapaperia? | Terveisiä marginaalista
Olemme viimeisen viiden vuoden aikana luopuneet Santerin kanssa monista hyödykkeistä, jotka Suomessa luokitellaan välttämättömiksi. Niistä on tullut turhakkeita.
Vastaavasti jotkut aiemmin itsestään selvät perushyödykkeet ovat muuttuneet meille arkipäivän luksukseksi. Päätimme tehdä listan tärkeimmistä ja mistäpä muustakaan olisimme aloittaneet kuin kännykästä ja vessapaperista, entisistä Suomen kansantalouden tukipylväistä.
Meillä oli matkalle lähtiessä suomalaiseen tapaan viimeistä huutoa oleva kamerapuhelin. Se kuitenkin varastettiin Indonesiassa. Meitä harmitti, sillä olimme saaneet puhelimen läksiäislahjaksi. Pian kuitenkin huomasimme, miten rentouttavaa elämä oli ilman pirisevää kiusankappaletta. Ei tarvinnut alvariinsa vahdata viestejä, kiistellä siitä, kumman vuoro oli vastata, ostaa erilaisten sähköpistokkeiden adaptereita tai juosta etsimässä uutta SIM-korttia maan vaihduttua.
Kännykättömyydestä tuli myös ongelma. Kun vierailimme Suomessa reilu kolme vuotta sitten, laitoimme ystävillemme sähköpostia. Viestin myötä heille valkeni, kuinka alas olimme vajonneet. ”Miten teitä voi tavata kun teillä ei ole edes kännykkää?” meiltä kysyttiin. Me emme olleet tavoitettavissa, mikä on kulutusyhteiskunnassa olemassaolon edellytys.
Kännykän sijasta kannamme mukanamme vessapaperia. Meistä ei ollut lainkaan outoa, että suomalaiset hamstrasivat rullia kesällä 2005 paperityöntekijöiden lakkoiltua. Olemme wc-paperin suurkuluttajakansaa. Jokaista pyyhkimiskertaa kohden käytetään monta palaa. Suomalaiset wc:t on rakennettu tyhjennystehokkaiksi, mutta yritäpä samaa vaikka Brasiliassa. Älä kuitenkaan tee sitä omassa hotellihuoneessasi, sillä joudut kärsimään itse seurauksista. Hotellin henkilökuntaa huoneesi tuoksut eivät häiritse.
Indonesiassa pitää pärjätä paperitta. Paikallisen kyykkyvessan nurkassa tönöttää saavi merivettä. Sitä otetaan napolla ja pyyhitään vasemmalla kädellä. Käsi ja vesi korvaavat paperin. Meille ei selvinnyt, miten homma hoituisi vaatteita kastelematta tai kuinka kuivata takapuoli, mutta ruokaillessa ja kätellessä opimme nopeasti käyttämään oikeaa kättä.
Missä sitten pestä kädet? Kakkavesisaavissako vai ei lainkaan? Molemmat vaihtoehdot oli helppo uskoa indonesialaisen ripulin jälkeen. Eurooppaan palattuamme ihastelimme, miten nerokas keksintö peräpukamia tuottava wc-paperi onkaan. Tekikö suomalainen kännykkävalmistaja virheen keskittyessään yksinomaan antennitamagochien valmistamiseen? Eihän niillä pysty edes pyyhkimään.
Tämä juttusarja Terveisiä marginaalista juhlistaa Kirjatohtorin kuudennen matkavuoden alkamista.
Asiasanat: terveisiä marginaalista, kännykkä, vessapaperi, Suomi, teollisuus, kansantalous, adapteri, sim-kortti, tekstiviesti, luksus, ylellisyystavara, turhake.
