WSOY:n Jokapiraatinoikeus | Nettisensuuri
Tohtorska Santeri kunnostautui lukemalla Jokapiraatinoikeuden. Tässä hänen arvionsa mediaseksikästä aihetta käsittelevästä kirjasta.
Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010) oli minulle ensimmäinen loppuun saatettu lukukokemus sitten vuoden 2004. Kirja oli iloinen yllätys. Se oli sujuvaa luettavaa, herätti ajatuksia ja muistutti menneistä tietoteknisistä intohimoista. Kirjassa käsiteltiin osuvasti suomalaista oikeusjärjestelmää ja tekijänoikeuslain vaikutuksia. Tietotekniikan, avoimen lähdekoodin ja talouden osalta sen sijaan jäi toivomisen varaa.
Lataamisen lähteillä
Kirja alkaa tekijänoikeuksien synnystä ja historiasta, mikä oli mielenkiintoista luettavaa. Asian olisi voinut esitellä vieläkin laajemmassa kontekstissa yhdessä nettisensuurin ja kansalaisvapauksien kaventamisen kanssa. Verkkolataajien ja nettikirjoittajien vainoaminen kielii epäluottamusyhteiskunnasta, jossa jokainen on syyllinen kunnes toisin todistetaan.
Tarina juoksi jouhevasti ja verkkolataamisen rinnastaminen jokamiehenoikeuksiin oli erityisen osuva, mutta lukunautintoa häiritsivät hieman kunnollisten lähteiden puuttuminen ja oppikirjamainen, mustavalkoinen kirjoitustyyli. Ilman lähteitä on mahdotonta arvioida, kenen värittämästä historian versiosta on kyse ja mitä sillä haluttiin saada aikaan. Mustavalkoista hyvä-paha, totuus-valhe -ajattelua esiintyi kirjassa kautta linjan. Toisaalta kyse on pamfletista, joten kärjistäminen ei ole yksinomaan pahasta.
Tietoteknisiä ominaisuuksia
Piratismin ja avoimen lähdekoodin yhtäläisyyksiä luodaan kirjassa toistuvasti. Tämä on ymmärrettävää, sillä avoin lähdekoodi tuottaa positiivisia mielleyhtymiä siinä missä piratismiin liitetyt ovat usein negatiivisia. Avoin on yhteistä tekemistä, jakamista ja avoimuutta, piratismi taas merirosvoutta, varastamista ja luvatta käyttämistä.
Pamfletin perusteella piraateilla on enemmän eroja kuin yhteistä avoimen lähdekoodin yhteisön kanssa. Heillä ei ole vahvaa kaipuuta vapaaseen vaan ilmaiseen. Avoimen lähdekoodin yhteisössä vapauden käsitteellä ei oteta kantaa siihen, maksaako teos jotain vai ei. Vapaus tarkoittaa sitä, että teosta voi kuka tahansa käyttää, muokata ja jakaa vapaasti. Sillä ei ole mitään tekemistä hinnan kanssa.
Olen monessa asiassa eri mieltä kirjoittajien kanssa ja tässä pamfletti toimi erinomaisesti: se sai ottamaan kantaa. Kirjoittajien puolesta harmittaa se, että käsikirjoitusta ei ollut luetutettu tietotekniikan ammattilaisilla. Näin olisi vältytty lapsuksilta, kuten standardin ja protokollan sotkemiselta keskenään.¹
Pienten epämääräisyyksien lisäksi tekstiin on pujahtanut asiavirheitä. Torrent-tiedostot esimerkiksi eivät sisällä tietoa siitä, keiden ihmisten koneilta haluttu tiedosto löytyy, kuten kirjoittajat esittävät. Ne sisältävät vain osoitteen, josta tämä tieto on haettavissa. Kirjoittajat väittävät myös, että yli kymmenen vuotta vanhoja tietokoneohjelmistoja on vaikea saada toimimaan uusimmilla käyttöjärjestelmillä. Markkinat ovat kuitenkin pullollaan erilaisia emulaattoreita ja virtuaalikoneita, joilla voi suorittaa kaikkein vanhimpiakin ohjelmia. Taaksepäin yhteensopivuuden säilyttäminen on yksi ohjelmistotekniikan keskeisistä periaatteista.²
Taloutta perstuntumalta
Kirjan taloutta käsittelevissä osissa on piratismia puolusteleva sävy aivan kuin kirjoittajat kokisivat olevansa altavastaajia. Lataamista oikeutetaan esimerkeillä ja heitoilla, jotka jäävät hieman irrallisiksi. Kirjoittajien mielestä ilmaistuotteen saanut voi esimerkiksi päätyä ostamaan teoksesta kopion suoraan tekijältä. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monet ostavat Jokapiraatinoikeuden WSOY:ltä tukeakseen tekijöitä tai aatetta.
Kulttuurimarkkinoista puhuttaessa on hyvä muistaa, että suurin osa teoksista ei maksa koskaan itseään takaisin. Hyvä jos tulot kattavat edes tuotanto- ja jakelukulut. Kirjan esimerkit taloudellisesti tuottoisista ilmaislevityksistä ovat suurilta kielialueilta. On vaikea uskoa, että sama pätisi pienillä suomenkielisillä markkinoilla, jossa kaikki on marginaalista, jopa bestsellerien myyntimäärät.
Kirja ei ole bisnestä käsitellessä vahvimmillaan. Kirjoittajat näkevät voiton maksimoinnin yritysten “houkutuksena” eikä yritystoiminnan keskeisenä tavoitteena:
Yrityksillä on aina houkutus myydä tuotteitaan selkeästi valmistuskustannuksia kalliimmalla ja siten maksimoida voittonsa.
Lause herättää monia kysymyksiä. Onko yritystoiminta hyväntekeväisyyttä? Saako hintaa ottaa vain sen verran, että kustannukset tulevat katettua? Pitääkö yritysten toivottaa kilpailijat avosylin tervetulleiksi? Talonpoikainen bisnesjärki sanoo, että kaikki yritykset pyrkivät maksimoimaan voittonsa ja estämään uusien kilpailijoiden tulon markkinoille, eivät pelkästään kirjassa mainitut mystiset ja pahat monopolistit.
Olen myös eri mieltä ehdotuksesta, jonka mukaan tekijänoikeustuloilla voitaisiin kartuttaa taiteilijoiden eläkkeitä. Eläkerahat eivät nykyisellään riitä edes jo luvattujen eläkkeiden maksuun. Kuulostaa siis toiveajattelulta, mikäli joku alle 50-vuotias kuvittelee vielä joskus nauttivansa eläkettä.
Suutarin lapset söivät ja säästivät kakkunsa
Ajattelin loppuun päästyäni kiittää kirjasta korjaamalla löytämiäni virheitä. Ylevien ajatusten lukemisen jälkeen havahduin kuitenkin siihen, että nämäkin suutarin lapset olivat paljain jaloin. Teoksessa oli paljon hyvää, kuten loistava fanikulttuurin esittely, ja siitä olisi saanut muokattua pienellä vaivalla erinomaisen. Kirjoitusvirheet, kuten väärin merkityt lainausmerkit ja lähteiden rikkinäiset linkit, asiavirheet sekä sivulla 208 oleva kammottava palikkalaatikko, olisivat olleet helposti korjattavissa. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska sekä pdf:ssä että WSOY:n sivuilla lukee ainoastaan:
© Ahto Apajalahti & Kaj Sotala & Pulitzer Oy
Teksti on tekijänoikeuksien alainen eikä lukijalle anneta mitään vapauksia. Lisäksi WSOY tarjoaa sivuillaan kirjaa tulostuskelvottomassa muodossa. Piraattipuolueen kirjan julkistuksesta kertovan blogin kommentissa yksi tekijöistä lisää:
Moni innokas piraatti varmaan suunnittelee jo jos jonkinlaista teoksen uudelleenkäyttöä. Teos on ilmaisessa nettijakelussa ja tekijöiden puolesta sitä saa sellaisenaan kopioida ja levittää vapaasti epäkaupallisessa tarkoituksessa. Teoksen muuta käyttöä koskevat kuitenkin tekijänoikeuden normaalit rajoitukset.
Teos ei toisin sanoen ole vapaa eikä sitä saa parannella. Jos tekijät ovat sanojensa mukaan kuitenkin valmiita sallimaan vapaan nettijakelun, miksi siitä ei ole mainintaa WSOY:n sivuilla tai kirjassa jakelun sallivaa lisenssiä? Selkeintä olisi julkaista teksti kirjan omien oppien mukaisesti vapaana esimerkiksi Creative Commons -lisenssillä ja sallia muutokset. Nykymuodossaan kirja on ristiriidassa sisältönsä kanssa, mikä koettelee sen uskottavuutta.
Santeri Kannisto
¹ Protokollan avulla määritellään sääntöjä tai toimintatapoja, joiden mukaan tiedonvälitys tapahtuu. Standardi taas on jonkin organisaation esittämä suositus siitä, miten jokin asia tulisi tehdä. Ne ovat kaksi eri asiaa.² Haparointia oli myös avoimen lähdekoodin käsittelyssä. Kirjoittajien mukaan GNU/Linux-käyttöjärjestelmä on GPL-lisenssin alainen. Koodista kuitenkin vain reilu puolet on GPL-lisensoitua ja loppu on muun muassa BSD-, LGPL- ja Apache-lisensoitua.
Asiasanat: Jokapiraatinoikeus, Ahto Apajalahti, Kaj Sotala, WSOY, Barrikadi-sarja, ISBN 978-951-0-36468-0, Pulitzer Oy, pamfletti, jokamiehenoikeus, sähköiset oikeudet, piraattipuolue, laiton kopiointi, verkkojakelu, tiedostonjakaminen, tekijänoikeus, torrent, GNU/Linux, avoin lähdekoodi, vapaat ohjelmat, Santeri Kannisto.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitän hyvästä kritiikistä.
VastaaPoistaAhton ja Kajn teos oli kaikkien kommentoitavissa ja oikoluettavissa ennen WSOY:n julkaisua. Harmillista kyllä, ettei se ole enää.. Uusintapainostakaan tuskin hirveästi korjataan.
PDF-versio (tulostuskelpoinen) on saatavilla myös ilmaiseksi. Luulen, että linkki löytyy googlaamalla.
<3 Piraatti
Harmi juttu, että saimme kirjan Kajlta vasta siinä vaiheessa, kun painettu versio oli jo ulkona. Kiitokset palautteesta!
VastaaPoistaTeoshan on vapaasti saatavilla netissä sekä selaimessa luettavana (WSOY:n sivuilla) että ladattavana pdf:nä (esim. http://www.ahtoapajalahti.fi/jokapiraatinoikeus.pdf). Ainakin tätä kansikuvatonta pdf-versiota saa levittää vapaasti, mutta voi olla, että WSOY:n sivuilla olevaa kannellista versiota ei, koska kannen suunnittelijalla on tietysti omat oikeutensa siihen. Ehkä siksi asiasta ei ole mainintaa WSOY:n sivuilla.
VastaaPoistaIlmaisjakelu verkossa oli kuitenkin vähimmäisvaatimuksemme, jotta kirjaa lähdimme kirjoittamaan. WSOY:n kanssa meillä on muutoin normaali sopimus, emmekä katsoneet olevamme sellaisessa asemassa, että olisimme voineet sanella WSOY:lle julkaisuehdot.
Tietysti voi sanoa, että sitten olisi pitänyt julkaista omakustanteena. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että omakustanteena teos olisi saanut paljon vähemmän huomiota.
Mielestäni kritiikki käytettävyyden vapaudesta on tässä tapauksessa kohtuutonta. Itse pidän jo suurena saavutuksena sitä, että iso kustantaja antoi jakaa ilmaiseksi aiemmin tuntemattomien tekijöiden teosta.
Mitä tulee erinäisiin virheisiin, niistä voi palautteen osoittaa kustantajalle.
Ahto,
VastaaPoistaKiitos palautteesta.
"Teoshan on vapaasti saatavilla netissä sekä selaimessa luettavana (WSOY:n sivuilla) että ladattavana pdf:nä (esim. http://www.ahtoapajalahti.fi/jokapiraatinoikeus.pdf). Ainakin tätä kansikuvatonta pdf-versiota saa levittää vapaasti, mutta voi olla, että WSOY:n sivuilla olevaa kannellista versiota ei, koska kannen suunnittelijalla on tietysti omat oikeutensa siihen. Ehkä siksi asiasta ei ole mainintaa WSOY:n sivuilla."
Olen kuullut asiasta kaksi eri versiota kahdelta teoksen kolmesta tekijästä. En aivan tältä pohjalta uskaltaisi lähteä WSOY:tä vastaan ja kopioida tai levittää tätä kirjaa tai edes sen latausosoitetta.
Ei se, että tiedoston voi ladata jostain itselleen, tarkoita välttämättä sitä, että siihen olisi oikeus. Kyllä tuo oikeus kannattaisi mainita itse tiedostossa, jos sellainen tosiaan on. Näin siis edellyttäen, että oikeus on todella olemassa.
"Ilmaisjakelu verkossa oli kuitenkin vähimmäisvaatimuksemme, jotta kirjaa lähdimme kirjoittamaan. WSOY:n kanssa meillä on muutoin normaali sopimus, emmekä katsoneet olevamme sellaisessa asemassa, että olisimme voineet sanella WSOY:lle julkaisuehdot."
Oliko teillä sopimuksessa oikeus jakaa pdf:ää ilmaiseksi vai ei? Jos oli, ei asiassa pitäisi olla mitään epäselvää.
"Tietysti voi sanoa, että sitten olisi pitänyt julkaista omakustanteena. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että omakustanteena teos olisi saanut paljon vähemmän huomiota."
Kyllä kustantajien kanssa pystyy sopimaan asioista, kunhan sen tekee etukäteen eikä mene rähmälleen suuren rahan ja vaikutusvallan edessä.
Lukijalle saattaa näyttää siltä, että kirjoittajien julkisuudenkipeys meni omien arvojen ja kirjan viestimien arvojen edelle. Myivätkö piraatit periaatteensa?
"Mielestäni kritiikki käytettävyyden vapaudesta on tässä tapauksessa kohtuutonta. Itse pidän jo suurena saavutuksena sitä, että iso kustantaja antoi jakaa ilmaiseksi aiemmin tuntemattomien tekijöiden teosta."
Mikä vapaudessa on kohtuutonta? Olisiko mahdollista, että muillakin kirjoittajilla on tämä sama kustantajia palvova asenne ja juuri tästä syntyvät ne tekijänoikeusongelmat, joita vastaan piraatit ainakin sanovat taistelevansa?
"Mitä tulee erinäisiin virheisiin, niistä voi palautteen osoittaa kustantajalle."
Eivätkö kirjoittajat vastaa tämän kirjan sisällöstä ja sen korjaamisesta?
Mukavaa sunnuntaita!
Santeri
Ahto A:n kommentti vahvistaa jutun käsityksen siitä, että ilmaisuus on vapautta tärkeämpää ja laillisuudesta viis. Tuli mieleen kepun Korhosen jupinat perunakuopan pohjalta.
VastaaPoistaMistä moinen ylimielisyys, Ahto?
Arvelisin, että piraattipuolue haluaa päivittää tekijänoikeuslakia, jotta vapaus toteutuisi paremmin (ja nykyiset, mainitut, laillisuuskiemurat oikenisivat).
VastaaPoistaAika monethan päätyvät jonkinlaiseen kansalaistottelemattomuuteen luovien töidensä/remiksiensä kanssa. Sitä ei tietenkään saisi kannustaa vaikka kuinka tekisi mieli...
Jokapiraatinoikeuden jälkeen on ilmoittautunut useita kiinnostuneita oikolukijoita ja kehittäjiä.
Ehkä tieto näistä kehitysideoista ei mene ihan perille (WSOY:lle) asti ja kirjoittajatkin ovat varmaan aika kiireisiä puoluetyössä keskittyäkseen enää tämän teoksen hiomiseen.
Odotellen Ahton tai Kajn vastausta...
Hei,
VastaaPoistakiitos vielä kattavasta arvostelusta. Pidempää ja kriittistä tekstiä on mukava nähdä.
Laitoinkin tämän arvostelun esiversiosta sähköpostitse kommentteja, joista osa huomioitiin ja osa ei. Laitan nyt päivitetyn version kommenteistani myös kaikkien näkyviin tähän.
------
Pamfletin perusteella piraateilla on enemmän eroja kuin yhteistä avoimen lähdekoodin yhteisön kanssa. Heillä ei ole vahvaa kaipuuta vapaaseen vaan ilmaiseen.
Tämä väite ei mielestäni kuvaa pamfletin sisältöä. On toki totta, että ilmaisuuden hyödyistä puhutaan useaan otteeseen, mutta niin myös nimenomaan vapauden. Esimerkiksi fanikulttuuriluvussa on kyse pääasiassa tästä. Monopoliluvussa "sankarilliset tekijänoikeuden rikkojat"-osiossa taas kehutaan useita kompromissiratkaisuja jotka toivat alkuperäisille tekijöille kohtuullisen korvauksen mutta sallivat silti teosten suhteellisen vapaan käytön. Ongelmaksi koetaan siinä(kin) nimenomaan vapauden puute, ei hinta. Eroa ilmaisen ja vapaan välillä olisi toki voinut tuoda esille vahvemminkin.
Torrent-tiedostot esimerkiksi eivät sisällä tietoa siitä, keiden ihmisten koneilta haluttu tiedosto löytyy, kuten kirjoittajat esittävät. Ne sisältävät vain osoitteen, josta tämä tieto on haettavissa.
Tämänlainen virheellinen väite pääsi tosiaan lipsahtamaan mukaan yhteen kohtaan (s. 27). Olisi tosin ollut reilua tässä yhteydessä mainita, että järjestelmän toiminta esitettiin teoksessa myös oikeassa muodossaan aiemmin (s. 18).
Kirjoittajat väittävät myös, että yli kymmenen vuotta vanhoja tietokoneohjelmistoja on vaikea saada toimimaan uusimmilla käyttöjärjestelmillä. Markkinat ovat kuitenkin pullollaan erilaisia emulaattoreita ja virtuaalikoneita, joilla voi suorittaa kaikkein vanhimpiakin ohjelmia. Taaksepäin yhteensopivuuden säilyttäminen on yksi ohjelmistotekniikan keskeisistä periaatteista.
Alkuperäinen kommenttini tähän:
"Samassa kohtaa kritisoidaan myös väitettä siitä, että yli kymmentä vuotta vanhoja tietokoneohjelmia voi olla vaikea saada toimimaan. Emulaattoreiden ja virtuaalikoneiden olemassaolo ei kuitenkaan riitä kumoamaan tätä: kyllä, joillekin ohjelmille sattuu olemaan sopivia emulaattoreita joilla ne saa pyörimään, mutta ei kaikille. Itse asiassa koetin juuri edellispäivänä saada yhtä vuonna 1999 julkaistua peliä toimimaan Windows 7:ssä, siinä onnistumatta. Samoin esimerkiksi DOSBoxilla saa pyöritettyä monia vanhoja ohjelmia, mutta monet niistäkin pyörivät hitaammin ja takkuilevammin kuin alkuperäisjärjestelmillä (riippumatta siitä, miten paljon cpu cycles-optiota säätää)."
Santerin vastaus:
"Oletko kokeillut ajaa esimerkiksi wmwaressa Windows 95:ttä tai XP:tä ja ohjelmaa siitä? Itse en ole vielä kertaakaan törmännyt ylitsepääsemättömiin ongelmiin GNU/Linuxissa tai Windowsissa. Oman kokemukseni perusteella en ole samaa mieltä mainitun väittämän kanssa."
Jatkokommenttini: tässä kohtaa pitää ottaa huomioon kommentoitavan väittämän konteksti. Kyseessä on siis sivulla 206 oleva lyhyt kommentti kohdassa, jossa puhutaan siitä, miten pitkään tekijänoikeudellisesti suojattujen teosten myynnistä saadaan merkittävää voittoa.
Kommentin olisi kieltämättä voinut muotoilla tarkemminkin. Kontekstista voi toivottavasti kuitenkin huomata, ettei väite ollut se, että vanhojen ohjelmien saaminen toimimaan olisi ylitsepääsemätöntä asiansa osaavalle asiantuntijalle. "Saattaa alkaa jo olla vaikeaa" (huom. "saattaa alkaa") tarkoittaa sitä, että tekniikasta kohtalaisesti tietoisella harrastajaltakin menee aikaa ja vaivaa löytää ne oikeat tavat, jolla saada ohjelma toimimaan. Pentti Peruskäyttäjällä ei olisi asiasta toivoakaan.
(Blogger valitti kommentin pituudesta, joten leikkasin sen kahteen osaan)
Osa 2:
VastaaPoistaKyseisen kohdan tarkoitus oli osoittaa, että 10 vuoden tekijänoikeudellinen suoja-aika saattaa monessa tapauksessa olla riittävä. Se, että peruskäyttäjä ei saisi ohjelmaa pyörimään käytännössä mitenkään ja suhteellisen valistuneellakin harrastajalla on vaikeuksia tukee mielestäni tätä teesiä. Mikäli kyseisiä ohjelmia myytäisin edelleen kaupallisesti, olisi ne tehty pyörimään suoraan nykykoneilla eikä kuluttajien tarvitsisi ihmetellä emulaattoreiden kanssa.
Sen sijaan merkittävämäpi vasta-argumentti tuota kohtaa vastaan on Good Old Games, josta en aiemmin ollut tietoinen. Se myy nykykoneilla toimivia versioita yli kymmenenkin vuotta vanhoista peleistä.
Kulttuurimarkkinoista puhuttaessa on hyvä muistaa, että suurin osa teoksista ei maksa koskaan itseään takaisin. Hyvä jos tulot kattavat edes tuotanto- ja jakelukulut. Kirjan esimerkit taloudellisesti tuottoisista ilmaislevityksistä ovat suurilta kielialueilta. On vaikea uskoa, että sama pätisi pienillä suomenkielisillä markkinoilla, jossa kaikki on marginaalista, jopa bestsellerien myyntimäärät.
Kyseisessä luvussa esiteltiin myös joka kulttuurinalan kohdalla myös Suomen myyntitilastoja viime vuosilta. Suomenkaan myyntitilastot eivät olleet merkittävästi tiedostonjakamisesta kärsineet. Lisäksi Suomen luonne pienenä kielialueena mainittiin teoksessa itsessäänkin ongelmaksi. Samalla huomautettiin, että merkittävä osa kotimaisesta kulttuurituotannosta on joka tapauksessa apurahojen ja muiden tukien varassa pyörivää *jo nyt*.
Lause herättää monia kysymyksiä. Onko yritystoiminta hyväntekeväisyyttä? Saako hintaa ottaa vain sen verran, että kustannukset tulevat katettua? Pitääkö yritysten toivottaa kilpailijat avosylin tervetulleiksi? Talonpoikainen bisnesjärki sanoo, että kaikki yritykset pyrkivät maksimoimaan voittonsa ja estämään uusien kilpailijoiden tulon markkinoille, eivät pelkästään kirjassa mainitut mystiset ja pahat monopolistit.
Tietenkin kaikki yritykset pyrkivät maksimoimaan voittonsa ja sen osana usein myös estämään kilpailua parhaansa mukaan (sen vuoksi meillä on kilpailulainsäädäntö). Ei missään kohtaa kirjaa väitettykään muuta. Sana "houkutus" ei viittaa pelkkään voittojen maksimointiin, vaan houkutukseen tehdä niin eettisesti kyseenalaisilla keinoilla. Kritiikki kohdistuu vain siihen, että yrityksille tehdään kilpailun tukahduttaminen tekijänoikeuksien kautta turhan helpoksi.
Tässä pitää erottaa yritysten toiminta ja valtiovallan toiminta. Ongelmallista ei ole se, että yritykset pyrkivät maksimoimaan voittonsa. Ongelmallista on se, jos valtiovalta säätää lakeja jotka päästävät yritykset tekemään niin yhteiskunnallisesti haitallisin keinoin. Ei kukaan sano että yritysten pitäisi toivottaa kilpailijat avosylin tervetulleiksi, mutta valtion pitäisi sen sijaan kylläkin pyrkiä rohkaisemaan kilpailua lainsäädännön keinoin. Siinä ei toki ole mitään ihmeellistä, jos yritykset sattuvat toimimaan haitallisilla tavoilla mikäli valtio sen jostain syystä sallii tai jopa siihen rohkaisee.
Olen myös eri mieltä ehdotuksesta, jonka mukaan tekijänoikeustuloilla voitaisiin kartuttaa taiteilijoiden eläkkeitä. Eläkerahat eivät nykyisellään riitä edes jo luvattujen eläkkeiden maksuun. Kuulostaa siis toiveajattelulta, mikäli joku alle 50-vuotias kuvittelee vielä joskus nauttivansa eläkettä.
VastaaPoistaTeoksessa siis ehdotetaan, että Suomessa otettaisiin käyttöön malli, jossa tekijänoikeustuloista maksettaisiin eläkemaksuja ja ne kartuttaisivat siten eläkettä samalla tapaa kuin kaikki muutkin ansiotulot. Tuloista kerttyy kuitenkin eläkettä hitaasti, koska eläkejärjestelmä ylipäätään on rakennettu kartuttamaan tuloa koko työiän ajalta. Mikäli järjestelmä otettaisiin käyttöön tänään, ei siitä syntyisi merkittävää takaisinmaksettavaa kuin ehkä joskus 30 vuoden päästä. Tällöin iso osa suurista ikäluokista olisi jo ehtinyt menehtyä ja eläketilanne selkeästi helpottua.
Tämänlainen muutos järjestelmään saattaisi siis pikemminkin helpottaa eläkepommia, sillä se lisäisi perittävien eläkemaksujen määrää sinä aikana jolloin ongelma on pahimmillaan.
Oliko teillä sopimuksessa oikeus jakaa pdf:ää ilmaiseksi vai ei? Jos oli, ei asiassa pitäisi olla mitään epäselvää.
VastaaPoistaSopimus oli WSOY:n normisopimus, jossa oli verkkolevityksestä ainoastaan pykälä "sovitaan erikseen". Asiasta on Barrikadin väen kanssa suullinen (ja sähköpostillinen) sopimus.
WSOY:n piti myös lähettää meille erillinen kirjallinen sopimus, mutta sitä ei muistutuksista huolimatta missään välissä kuulunut. Voisihan niitä asiasta vielä koettaa kiusata ja saada asiasta selkeämpi tieto (ja mahdollisesti vielä vapaampi levitysoikeus), mikäli ihmiset kokevat asian tärkeäksi.
Terve Kaj,
VastaaPoistaKiitos perinpohjaisesta, bloggerin kokorajoitukset rikkovasta kommentista :)
(--) Sana "houkutus" ei viittaa pelkkään voittojen maksimointiin, vaan houkutukseen tehdä niin eettisesti kyseenalaisilla keinoilla. (--)
Firmoilla ei mielestäni voi olla moraalia, sillä niiden tehtävänä on maksimoida voittonsa. Se on aina eettisesti kyseenalaista, tehtiin liiketoimintaa miten tahansa. Kuten entinen kollegani tapasi sanoa: "On moraalisesti väärin antaa tyhmien pitää rahansa." Keinovalikoimaan kuuluu ja pitää kuulua eettisesti kyseenalaiset keinot, mikäli ne maksimoivat voittoa, ellei bisnes satu olemaan kirkko tai uskonto (ja tällöinkin niitä usein käytetään). Firmojen markkinointiteksteissä voiton maksimointi luonnollisesti esitetään hieman eri tavalla, asiakkaalle koituvana hyötynä. Ne yritykset, jotka kieltävät tämän, ovat kaikkein moraalittomimpia.
(--) Esimerkiksi fanikulttuuriluvussa on kyse pääasiassa tästä. Monopoliluvussa "sankarilliset tekijänoikeuden rikkojat"-osiossa taas kehutaan useita kompromissiratkaisuja jotka toivat alkuperäisille tekijöille kohtuullisen korvauksen mutta sallivat silti teosten suhteellisen vapaan käytön. Ongelmaksi koetaan siinä(kin) nimenomaan vapauden puute, ei hinta. (--)
Voimakkaimmin mielikuvaa loi se, ettei pamfletti ollutkaan vapaa ja tekstissä korostettiin ylenpalttisesti ilmaisuutta. Avoimen lähdekoodi alkutaipalella lankesimme tuohon samaan ilmaisuuden suohon ja siitä pois pääseminen kesti ja maksoi. Monet loppukäyttäjät mieltävät edelleen ilmaisuuden avoimuutta keskeisimmäksi.
Sopimus oli WSOY:n normisopimus, jossa oli verkkolevityksestä ainoastaan pykälä "sovitaan erikseen". Asiasta on Barrikadin väen kanssa suullinen (ja sähköpostillinen) sopimus.
Erikoista toimintaa WSOY:ltä, jos eivät ole laittaneet sovittua jakeluehtoa selkeästi esille pdf:ään ja verkkosivuilleen. Ja valitettavaa.
WSOY:n piti myös lähettää meille erillinen kirjallinen sopimus, mutta sitä ei muistutuksista huolimatta missään välissä kuulunut. Voisihan niitä asiasta vielä koettaa kiusata ja saada asiasta selkeämpi tieto (ja mahdollisesti vielä vapaampi levitysoikeus), mikäli ihmiset kokevat asian tärkeäksi.
Kirjan uskottavuuden kannalta sen tulisi mielestäni olla CC-lisensoitu vapaaksi, varsinkin kun ilmaisenkin levityksen toteutus jäi ontumaan. Tilannetta voisi verrata siihen, että piraatit olisivat julkaisseet softan GPL-lisenssillä ja pistäneet lähdekoodin piiloon WSOY:n kassakaappiin.
Toivottavasti saatte WSOY:n näkemään oman ja teidän etunne. Ilman kustantajien ja etujärjestöjen ymmärrystä tekijänoikeusmissionne ei mene läpi.
Hyvää alkanutta viikkoa,
Santeri
Santeri:
VastaaPoista"Firmoilla ei mielestäni voi olla moraalia, sillä niiden tehtävänä on maksimoida voittonsa. Se on aina eettisesti kyseenalaista, tehtiin liiketoimintaa miten tahansa. Kuten entinen kollegani tapasi sanoa: "On moraalisesti väärin antaa tyhmien pitää rahansa." Keinovalikoimaan kuuluu ja pitää kuulua eettisesti kyseenalaiset keinot, mikäli ne maksimoivat voittoa [...]"
Kirjoittaja tarkoittanee kenties pikemmin ns. ryöstökapitalismia kuin perinteisempää yksityistä liiketoimintaa, joka tavoittelee voittoa, mutta toimii silti yleisen oikeuskäsityksen mukaisesti. Mikään liiketoiminnassa sinällään ei pakota epäeettisyyteen, vaan kyse on johdon ja omistajien loputtomasta ahneudesta, joka sellaisenaan ei ole kovin vanha ilmiö.
Mainittakoon myös, että luettuani kirjan ilmaisen nettiversion, ostin sen paperisena omakseni, koska pidin teosta hyvänä ja halusin tukea sen tekijöitä. Olen toiminut vastaavasti jo ennen kuin olin kuullut piratismista mitään, joten sitä voinee pitää jossain määrin luonnollisena reaktiona - aivan kuten Jokapiraationoikeudessa kuvataan.
Valitettavasti keskeisin Jokapiraatinoikeuden sanoma on jäänyt kritiikissä huomioimatta (tosin niin on käynyt muuallakin). Tekijät nimittäin esittävät *vision paremmasta maailmasta*, jossa ihmiskunnan kulttuurituotteet ovat vapaasti jokaisen saatavilla.
Voi sanoa, että tämä tavoite on niin merkittävä, että monet visiolle esitetyt vasta-argumentit kaatuvat jo omaan pienuuteensa. Visio tuo myös politiikkaan pitkästä aikaa sellaista sisältöä, jonka merkitys on taatusti lähempänä kadunmiehen elämää kuin nykyinen politiikka, joka lähinnä keskittyy korjaamaan käsittämättömillä rahasummilla muiden tekemiä virheitä tai suoranaisia rikoksia.
Terve Johannes,
VastaaPoistakiitos kommentista. Kuulisin mielelläni esimerkkejä mainitsemastasi hyväntekeväisyyskapitalismista.
"Mainittakoon myös, että luettuani kirjan ilmaisen nettiversion, ostin sen paperisena omakseni, koska pidin teosta hyvänä ja halusin tukea sen tekijöitä."
WSOY kiittänee sinua tuestasi. Toisaalta ostamalla tuotteen hyväksyit firman kyseenalaisen toimintatavan.
"Valitettavasti keskeisin Jokapiraatinoikeuden sanoma on jäänyt kritiikissä huomioimatta (tosin niin on käynyt muuallakin). Tekijät nimittäin esittävät *vision paremmasta maailmasta*, jossa ihmiskunnan kulttuurituotteet ovat vapaasti jokaisen saatavilla."
Visiointi on tärkeää, mutta jos keinot puuttuvat, jää lopputulos saavuttamatta. Mielestäni Jokapiraatinoikeuden julkaisutapa oli selkeässä ristiriidassa viestiin nähden, mikä ei edistä paremman maailman tavoitteita. Visiointi on aina helpompaa kuin tekeminen tai toimivien mallien luominen, siksi se on yleisempää. Mielestäni vapaus (vrt. avoimen lähdekoodin yhteistö) on toimiva malli siinä missä kirjan ajama ilmaisuus ei ole.
Leppoisaa sunnuntaita,
Santeri
Taitas olla paremminki pefletti ku pamfletti
VastaaPoista