Kunnostaudu kriitikkona | Päde kirjallisuudella
Lukemisen hienous piilee siinä, että pääset retostelemaan läpikahlatulla teoksella ja sen syvällisellä analyysilla. Kirjatohtori neuvoo miten teet sen nopeasti ja vaivatta.
Kunnon kriitikko on teholukija. Hän ei takerru yksityiskohtiin ja jää pohdiskelemaan jonninjoutavia, vaan porhaltaa läpi kirjan kuin kirjan alle päivässä. Vain näin ammattikriitikot pääsevät ansioille.
Pikalukutaito kehittyy harjoittelun myötä. Harpo ensin puolikkaita sivuja, sitten ensimmäiset kappaleet ja pian vilkaiset joka sivulta enää ensimmäisen lauseen. Todelliset ammattilaiset pikaselaavat pelkät kannet ja kaivavat lainaukset netistä muiden kirjoittamista kritiikeistä, joista ne löytyvät helpoimmin.
Mikäli kirjan sisältö avautuu pikaluvulla, voit moittia tekstiä toisteisuudesta, juonenkuljetuksen hitaudesta tai vanhan tarinan pakkaamisesta uusiin kuosiin. Jos teksti jää hämäräksi, kerro sen kiertyvän sisäsiittoisesti itsensä ympärille masturbaattiseksi monologiksi, jossa tekijä haastaa ja tyrmää itsensä.
Ylimielisyys palkitsee
Viljele sarkastisia huomautuksia kuten: "Olipa oivaltavaa." tai "Kylläpä oli hauskaa". Teho on maksimaalinen, kun laitat niiden viereen latteimmat kirjasta löytämäsi lauseet. Vauhtiin päästyäsi voit heittää: "Luontoa tulee sääli, kun tämä tohelo kirjoittaa. Kirjan paperi on niin paksua ja jäykkää, ettei se taivu edes perseen pyyhkimiseen."
Esimerkkien voima on lyömätön. Poimi kirjasta yksittäisiä, irrallisia lauseita, joilla voit naureskella tekijän lukukelvottomille kielikuville, väkinäiselle huumorille ja kömpelöille ilmaisuille. Ylimielisimmät kriitikot uskaltautuvat mollaamaan ilman todisteita. Näin ei voi jäädä kiinni siitä, ettei oikeastaan tiedä mistä kirjoittaa, tai edes ehtinyt lukemaan koko eeposta.
Jotta kritiikkisi olisi mahdollisimman monipuolinen ja syvällinen, briljeeraa vielä äidinkielen tuntemuksellasi ja totea, että teos on kieliopillisesti yksiulotteinen: välimerkkejä on liian vähän, konsonantteja kosolti suhteessa vokaaleihin ja -nen -päätteitä tuhottomasti.
Sinä arvioit teosta kriitikon kaikkitietävästä näkökulmasta, mikä tekee sinusta kapista kirjailijaa paremman ihmisen. Ole ylpeästi ylimielinen, vaikka omat tekstisi olisivatkin pelkkää pikkuvanhaa ajatusviivapuuroa. Olethan kerrankin niskan päällä.
Asiasanat: Kritiikki, kirja-arvostelu, kriitikko, pikaluku, juonenkuljetus, monologi, huumori, kielioppi.
Kriitikoksi ryhtyminen tekee lukemisesta armottoman tylsää. Lukemista ei kannata ottaa niin vakavasti. Kirja on hyvä jos herättää jollain tapaa kiinnostuksen joka pakottaa lukemaan opuksen loppuun. Nyt menossa Lumi.
VastaaPoistaps. jo aikuinen tyttömme lukaisi Takaportin ja hyväksi kehaisi. Että sellainen kritiikki.
Olet oikeassa. Mitä tahansa tekee ammatikseen tai tosissaan, muuttuu ikäväksi puuhaksi. Kaikki pitäisi tehdä vain omaksi iloksi. Sama pätee kirjoittamiseen.
VastaaPoistaSuurkiitokset Takaportti-palautteesta ja terveisiä lukijalle!
Mukavaa joulun odotusta,
Päivi
Terve, myös klassisen eli lauseenjäsennyskieliopin hallitseminen edistää pikalukutaitoa - ja tarvittaessa maailman suistamista raiteiltaan (kuten Leninin tapaus osoittaa). - Muuten yksi suomalainen kirjallisuuden professori, nainen, munasi pahasti, kun hän väitti, ettei hänen arvostelemansa teksti "vastaa todellisuuden substanssia". Virka oli naisparalla mennyt päähän; hän ja vain hän tunsi todellisuuden substanssin.
VastaaPoistaAddenda. Pakko lisätä saman tien, että maailman sivu on esiintynyt niitä, jotka ovat väittäneet tietävänsä "todellisuuden substanssin" (Efeson Herakleitos, Jeesus Nasaretilainen, Simon Noita, Jeanne D'Arc, Girolamo Savonarola, Jelena Petrovna Blavatsky ja muut). On toki teoreettisesti mahdollista, että joku tai hyvinkin moni tietää meiltä muilta kätketyn totuuden, "todellisuuden substanssin" mutta ei kykene saamaan siitä ihmiskuntaa vakuuttuneeksi. Silti, iloista joulunodotusta.
VastaaPoistaMoro, samaa todellisuusharhaa tuntuu Suomessa ainakin uutisten perusteella esiintyvän koko yhteiskunnassa. Aina joku tietää paremmin kuin muut ja kokee sen
VastaaPoistaoikeuttavan neuvomiseen ja määräilyyn. Malliesimerkki tästä lienee pääministeri, joka omasta mielestään on Suomen luotettavin ja vahvin poliitikko, kakkonen vain
Kekkosen jälkeen.
Sellaista on meno yleensä ottaen ollut ja sellaisena se myös kaiketi jatkuu. Meidän pääministerimme näyttää tosin joidenkin auditoimieni toverien mielestä kenties jo ekshibitoivan työväsymyksen merkkejä. Enpä tiedä. Seuraamme valppaina, kuten aina, tilanteen kehittymistä. - Ja sekin uutinen, varma fakta, tässä saatiin että Silvio pääsi pois sairaalasta. - Juhani
VastaaPoistaHyvä kirja paljastuu jo kahdella ensimäisellä sivulla. Ikävä vain on ettei sellaista kahta sivuakaan enään ole löytynyt.
VastaaPoistaJuhani, valppaana on koko Suomen kansa eli tarkkana kuin porkkana, mikä taitaa olla yksi suomen kielen omituisimmista idiomaattisista ilmaisuista.
VastaaPoistaLatimeri, sinulla on tiukka seula. Ei auta kuin kirjoittaa itse. Silloin tulee ainakin luettua useampaan otteeseen: kirjoittaessa, oikolukua tehdessä, taittovedosta tarkastaessa ja lopulta kauhusta kankeana valmista kirjaa selatessaan.
Ja nyt Into the wild, hyvää pyhien jatkoa.
Tuolla joku penska esitteli uudenmallisia nyrkkeilyhanskoja jotka kohteeseen osuessaan parahtavat. Hyvä keksintö pitkästä aikaan, korvaan monet parut.
VastaaPoistaOlisi hyvä saada sellaisen hanska silloin kun ei voi sanoa tietävästi osuneensa kehenkään.
Hyvää ja rauhalista joulua ja ravitsevaa kristityjen ruokaa.
Latimeri, miten olisi sellainen hanska, joka parkuu alvariinsa siihen saakka, että paristot loppuvat? Sitä voisi käyttää vesilintujen metsästykseen ilman tappamistarkoitusta.
VastaaPoistaSamoin hyvät joulut ja uudet vuodet!