Ranskalaisen oodi Amerikalle | Frédéric Beigbeder
Lukuvuorossa harvinainen Beigbeder-kirja: kriitikoiden tunnustama ja journalistien kirjailijapalkinnolla, Prix Interalliélla, palkittu.
Windows On The World (Grasset, Pariisi, 2004. Ei suomennettu.) kertoo syyskuun yhdennestätoista ja World Trade Centerin tuhosta. Aihe on julkisuudessa sen verran kulutettu, että siitä on vaikea innostua, oli teksti kirjoitettu kuinka hyvin tahansa. Onneksi Beigbederin kirjassa on muutakin. Se on Walt Whitmania, Bret Easton Ellisiä (tässä kohden amerikkalaisten kirjallisuuskriitikoiden osana on irvistää) ja J.D. Salingeria ihailevan kirjailijan ylistys amerikkalaiselle kulttuurille.
Beigbeder on taipuvainen itseruoskintaan niin yksilöllisellä kuin kansallisellakin tasolla. Romaanissa 99 francs hän suomi ranskalaista mainosmaailmaa ja omaa osallisuuttaan siinä. Windows On The World -teoksessa hän on saanut tarpeekseen ranskalaisten Amerikka-vastaisuudesta ja haluaa korottaa nuoren kansakunnan saavutukset kotimaisten edelle.
Amerikkalaisen kulttuurin ylivalta ei Beigbederin mukaan perustu talouteen, vaan siihen, että se uudistuu koko ajan ja ankkuroituu todellisuuteen. Amerikkalainen taide kertoo meistä teoretisoimatta, sillä amerikkalaisilla ei ole aikaa abstrakteihin pohdintoihin. He ovat kiinni käytännössä, tekevät enemmän töitä, ovat rohkeampia ja uskaltavat kritisoida omaa kansakuntaansa. Kuten Beigbeder kohdallisesti toteaa: "Le seul intéret de vivre en démocratie, c'est de pouvoir la critiquer." Demokratiassa elämisen ainoa ilo on siinä, että voi kritisoida sitä. Hänen mukaansa mikään muu maa ei ole kirjallisuudessaan yhtä kiistelty kuin Yhdysvallat.
Kateutta ja torjuntaa
Ranskassa USA-kriittisyyteen ei Beigbederin mukaan ole johtanut niinkään imperialismi, vaan yltiöisänmaallisuus. Yhdysvallat on kulttuurisesti eristynyt eivätkä useimmat amerikkalaiset ole millään tavalla kiinnostuneita siitä, mitä muualla maailmassa tehdään ja tapahtuu. Beigbeder haluaa osoittaa, että Ranskan suhde USA:han on kuin maakuntien suhde Pariisin. Se on yhtäaikaista ihailua ja torjuntaa, kateutta ja halveksivaa ylpeyttä.
Beigbederin Amerikan-valloitus ei ole luonnollisesti mikään uusi juttu. Ranskan vallankumouksen aikaan François-René de Chateaubriand muutti Pohjois-Amerikkaan ja vietti vuoden metsissä alkuasukkaiden kanssa ja Alexis de Tocqueville tutki 1800-luvun alkupuolella Yhdysvaltojen rangaistusjärjestelmää ja demokratiaa. 1980-luvulta muistetaan filosofi Jean Baudrillardin Amerikan-matkastaan kirjoittama teos Amérique, jossa hän ylisti maata modernin alkuperäiseksi lähteeksi ja toteutuneeksi utopiaksi. Beigbeder puolestaan perehtyy populaarikulttuuriin ja sanoo, että lap dancing on avain amerikkalaisen kulttuurin ymmärtämiseen:
Ici on paie pour bander sans baiser. On n'achète pas une femme mais un rêve .
Täällä maksetaan pelkästä stondiksesta eikä panemisesta. Naisen sijaan ostetaan unelma.
Välillä mopo meinaa keulia, kun Beigbeder toteaa, että globalisaatio tarkoittaa televisiota ja Amerikka siirtyi syyskuun yhdennentoista jälkeen Descartesin eli epäilyn aikaan. Mutta toisaalta tässä on myös miehen ansio. Ketä kiinnostavat faktat, kun ainoa keino tietää mitä maailmassa todella tapahtuu, on luoda siitä fiktiota. Aivan kuten Beigbeder toteaa syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumista:
Le seul moyen de savoir ce qui s'est passé dans le restaurant situé au 107e étage de la tour nord du World Trade Center, du 11 septembre 2001, entre 8 h 30 et 10 h 29, c'est de l'inventer.
Ainoa tapa tietää se, mitä World Trade Centerin pohjoisen tornin 107:ssä kerroksessa tapahtui 11.9.2001 kello 8:30 ja 10:29 välisenä aikana, on keksiä se. (Käännökset PK.)
Kirjasta on tekeillä elokuvaversio, jonka ohjaaja on Max Pugh. Toivoa sopii, että se vetää vertoja loistavalle 99 frangia -elokuvalle.
Asiasanat: Frédéric Beigbeder, Windows On The World, 11.9.2001, syyskuun yhdestoista, terrorismi, World Trade Center, Yhdysvallat, Amerikka, amerikkalainen kulttuuri, globalisaatio, Ranska.
