Play It Again, Sam | Woody Allen

Woody Allenin Broadway-hitti on hieno kunnianosoitus film noirille Humphrey Bogarteineen ja näpäyttelevine dialogeineen.

ElokuvaPlay It Again, Sam/Kerta vielä, Sam Allan lempiroolissaan Humphrey Bogartina
Vuosi1972
OhjaajaHerbert Ross
PääosissaWoody Allen, Diane Keaton, Tony Roberts, Jerry Lacy, Susan Anspach, Jennifer Salt
MaaYhdysvallat
GenreKomedia
KäsikirjoitusWoody Allen
SuomessaSaatavilla DVD:nä

Play It Again, Sam (1972) on Woody Allenin käsikirjoittama ja tähdittämä, mutta ohjaajana on tällä kertaa tanssielokuvistaan tunnettu ja koreografina työskennellyt Herbert Ross. Elokuva on silti hyvin allenilainen miljöötä lukuun ottamatta. Tapahtumat sijoittuvat San Fransiscoon. Tämä Allenin kuvastossa vieras kaupunki ei kohoa yhdeksi henkilöhahmoista, kuten New York, Pariisi tai Lontoo, sillä aurinko ja rantaelämä eivät istu punatukkaiselle päähenkilölle, Allan Felixille (Woody Allen). Hän viihtyy paremmin sisätiloissa.

Allan on elokuvakriitikko ja -friikki, joka hoitaa avioeroaan katsomalla klassikkoja yhä uudelleen. Play It Again, Sam avautuu Casablancalla (1942). Allan katsoo teatterissa elokuvan loppukohtausta, jossa Rick (Humphrey Bogart) lähettää Ilsan (Ingrid Bergman) pois Saksan valloittamasta Euroopasta. Kohtaus osoittautuu enteeksi tulevista tapahtumista. Allan elää elokuvien, mielikuvien ja reaalimaailman kerrostamassa todellisuudessa.

Kuten Woody Allenin tavaramerkkiin sopii, elokuvan päähenkilö on masentunut, neuroottinen ja itsekseen puhuva pillerihiiri. Hän roikkuu vanhassa suhteessaan, josta elokuviin kyllästynyt ja toimintaa kaivannut vaimo on lähtenyt huolettomasti: "I don't want any alimony, you can have everything. I just want out."

Ujon ja kömpelön Allanin partnerinetsintä ei tuota tulosta, vaikka mies saakin mielikuvissaan nasevia ohjeita Humphrey Bogartilta (Jerry Lacy): "Dames are simple. I never met one that didn't understand a slap in the mouth or a slug from a forty-five".

Vaihtoehtoisia ohjeita antaa Allanin puhelimessa roikkuva liikemiesystävä Dick (Tony Roberts). Hän kehottaa sijoittamaan kohteeseen, jolla on kasvupotentiaalia pitkällä tähtäyksellä. Kun Dick järjestää vaimonsa Lindan (Diane Keaton) kanssa Allanille sokkotreffejä, niistä tulee katastrofeja slapstick-komedian tyyliin. Tavarat putoilevat, cooleiksi tarkoitetut heitot töksähtävät, musiikkivalinnat ja ennen kaikkea mies on väärä. Päähenkilön tragediana on olla naisille syrjähyppy, joka todistaa, että entinen suhde on sittenkin säästämisen arvoinen. Karun todellisuuden kanssa vuorottelevat Allanin fantasiat, joissa hän on Bogartin kaltainen, nymfomaanien ympäröimä naismagneetti.

Erilaisten rinnakkaistodellisuuksien luova yhdistäminen on Woody Allenin vahvimpia puolia ja toimii myös tässä kunnianosoituksessa vanhoille mestareille. Elokuva päättyy Casablancan tapaan lentokentällä roottorien pyöriessä unohtamatta muutakaan film noir -kuvastoa: mustiin pukeutunutta, aseella uhkaavaa naista, öistä autoajelua, kasvoja auton takapeilissä, sumua.

Asiasanat: Woody Allen, Play It Again Sam, Kerta vielä, Sam, elokuva, elokuva-arvio, komedia, film noir, Humphrey Bogart, naismagneetti, Casablanca, Ingrid Bergman, slapstick, syrjähyppy, Yhdysvallat.

Viikon suosituimmat

Kielitoimisto suosittaa lyhiksiä ja pyöröraikastinta

Ranskalainen juusto

Kirja-arvio: Perheidyllistä pirullisesti

Tuoreimmat kuulumiset

Kullatusta kakkalapiosta äänikirja

Elokuva Cape Fear | Martin Scorsese

Tyttö joka leikki tulella | Stieg Larsson

Hahmontunnistuksessa eletään eilistä | William Gibson

Antisankareita