Kirja-arvio: Camille Laurensin Mieheni - ranskalainen mies
Syväsukellus ranskalaiseen nykykirjallisuuteen johti lukemaan taas yhden romaanin, jossa käydään psykoanalyytikon vastaanotolla. Lisäksi tilitetään elämän miehistä.
Camille Laurensin Dans ces bras-là (P.O.L., Pariisi, 2000. Suomennettu nimellä Mieheni) on mystifioiva kirja sukupuolieroista. Kertoja on hullaantunut miehiin, koska he ovat Toiseudessaan niin jännittäviä. Hän kuvaa muun muassa isänsä, miehensä, poikaystävänsä, rakastajansa, unelmiensa miehen, kollegansa ja terapeuttinsa.
Machoneidit
Sukupuolierojen korostaminen ei ole ranskalaisittain lainkaan outoa, sillä machokulttuuri on maassa voimissaan. Ranskalaiset miehet pitävät saksalaisia ja pohjoismaalaisia veljiään naismaisina, koska nämä tekevät kotitöitä. Asiasta oli sukeutua taannoisilla illallisilla mielenkiintoinen keskustelu. Saksalaiset jupisivat 160-senttisistä, hajuvedenkatkuisista ranskalaissinteistä. Ranskalaiset taas kyräilivät hienhajuisia saksalaiskorstoja, jotka tiskasivat illan päätteeksi.
Mieheni -kirjan kertoja yrittää ensin miehet mystifioituaan liudentaa sukupuolieroja, mutta törmää kieleen. Ranskahan on äärimmäisen sukupuolisensitiivinen maskuliini- ja feminiinimuotoineen. Jopa 'kaikkia' tarkoittava sana muuttuu ryhmän kokoonpanon mukaan. Se on joko tous (mask.) tai toutes (fem.), ja jos ryhmässä on yksikin mies tai poikalapsi, käytetään tasa-arvoisesti maskuliinimuotoa.
Laurensin romaani onnistuu tuomaan ihmisyyden käsittelyyn vain naftaliinin tuoksua. Tarina etenee tästä huolimatta sujuvasti, tosin välillä pelkkiä kysymyksiä tai assosiatiivisia sanaluetteloita sisältävät luvut herpaannuttivat. Romaania on luettu omaelämäkerrallisena, kuten niin monia muitakin 2000-luvun ranskalaisia kirjoja. Tirkistelyn tarve on tyydyttämätön, vaikka television kirjalliset kahvilatkin on valjastettu tehtävään.
Ihmissuhdesoopaa
Saatuani Laurensin loppuun syöksyin seuraavan kirjan kimppuun, joka oli Régis Jauffretin Asile de fous eli Hullujen turvasatama (Gallimard, Pariisi, 2005. Ei suomennettu.). Pari sivua luettuani huomasin, että tarina tuntui jotenkin tutulta. Mietin, muistuttiko se eniten Camille Laurensia vai Justine Lévyä vai ehkä sittenkin Christine Angotia tai kenties jopa Michel Houellebecqiä. Teemana mies, nainen, intohimo, suhde, raastava ero. Jauffretin kirjassa tosin oli kilpasiskoihin kilpailijoihin verrattuna mielenkiintoisemmat, epäluotettavat kertojat ja enemmän dialogia, ja Houellebecqiin nähden taas vähemmän pornoa ja orgioita.
Palautettuani kirjastoon noin puolentusinaa samankaltaista parisuhdetarinaa aloin ihmetellä, missä ovat Ranskan yhteiskunnalliset kirjoittajat. Onko ennen barrikadeilla kunnostautuneista baskeripäistäkin tullut niin kyynisiä, että he ovat menettäneet uskonsa yhteiskunnalliseen muutokseen ja keskittyneet pyörimään oman napansa ympärillä?
Asiasanat: Camille Laurens, Dans ces bras-là, Ranska, ranskalainen, mies, psykoanalyysi, sukupuolierot, maskuliini, feminiini, naismainen, parisuhdetarina.
