Siamilaista draamaa

Thaimaan kuninkaallinen vaakunaAloitin thaimaalaisen Pira Sudhamin novellikokoelman, mutta en päässyt tarinoiden makuun yhtä lukuun ottamatta. Se kertoi thaimaalaisista vuokravaimoista.

Pira Sudhamin Siamese Drama -kokoelma (Shire Books, 1983. Ei suomennettu.) kertoo pääosin maaseudun viljelijöiden elämästä ja monsuunisateiden odottelusta. Tarinat jäivät etäisiksi ja niissä esiintyvät, olla möllöttävät ihmistyypit olivat jollakin tapaa masentavia. En odottanut länsimaista kohkaamista, henkilöiden pitämistä melua itsestään tai vellomista tunnemyrskyissään, mutta jonkinlaista elämän merkkiä kuitenkin: aloitteellisuutta, omaa tahtoa tai kuvausta siitä, mitä henkilöiden pään sisällä tapahtuu.

Meditoivaa lukemista

Epäilemättä kyse on kulttuurierosta. Teoksen äärelle olisi ehkä pitänyt hiljentyä sopivassa, mietiskelevässä mielentilassa ja antaa luonnon rytmin kuljettaa. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä tarinat nostattivat vain mieleeni Thaimaan viimeaikaiset poliittiset tapahtumat.

Sama kohtalonomaisuus ja omaan osaan tyytyminen vaikuttavat thaimaalaisten arkielämässäkin. Kun sotilasjohto kaappasi vallan syyskuussa 2006, kansalaiset kävivät viemässä kaduilla partioiville sotilaille ruusuja. Yhdessä yössä rauhalliset viisitoista demokratian rakentamisen vuotta olivat historiaa, ja sananvapaus viety kansalaisilta kuin tikkukaramelli pikkulapselta.

Ovatko Hotakaisen henkilöt siamin sukua?

Osataaan sitä Suomessakin. Joitakin vuosia sitten Kari Hotakaisen Juoksuhaudantietä lukiessani tuli samantapainen tunne siitä, että henkilöiden elämä luisuu käsistä. Kirja jäi Sudhamin tavoin kesken, odottaakseen parempaa joutohetkeä, jota ei sitten tullutkaan.

Thaimaalaisia kirjailijoita ei ole käännetty englanniksi ylenmäärin, joten tunsin hieman huonoa omaatuntoa siitä, etten saanut edes tätä yhtä luettua. Listallani on kuitenkin vielä nuoren thaimaalaismiehen, Lapcharoensap Rattawutin, teos Sightseeing. Arvioiden mukaan siinä näytetään takakireästi hymyilevien thai-kasvojen toinen puoli ja harmonisen elämän arjentakaiset kulissit. Tätä odotan kieli pitkällä.

Asiasanat: Pira Sudham, Siamese, Drama, Thaimaa, thaimaalainen, vallankumous, demokratia, sananvapaus, Kari Hotakainen, Juoksuhaudantie, Lapcharoensap Rattawut.

Viikon suosituimmat

Kuinka minusta tuli postikorttikirjailija?

About Päivi Kannisto

Trilogia Le grand cahier on kulttuuriskandaali | Agota Kristof

Suolatut säkeet

Star Trek (2009) mässäilee tehosteilla

Vähemmän haitallista | Eufemismit

Elämäni nomadina

Huhtikuun tytöt | Reijo Mäki

Lasikaupunki hämää ja harhauttaa | Paul Auster