Päivi Kannisto

Suurten kaupunkien ja erityisesti Pariisin lumovoima on yleismaailmallinen. Kaupunkiin kaihotaan Etelä-Amerikasta ja Aasiasta asti. Brasilialaiset ystäväni poseerasivat ylpeinä Eiffel-tornin juurella ja pari kiinalaista ystävääni puolestaan unelmoi ranskalaisista miehistä, jotka ovat karkeita kiinalaisia pehmeämpiä ja puhuvat tunteistaan. Käsityksiä on turha lähteä korjaamaan, sillä monille kiinalaisille elokuva ja kirjat edustavat todellisuutta. Yhtä varmasti kuin Pariisi on romantiikan pääkaupunki, ei Amerikassa syödä muuta kuin hampurilaisia. Mutta entä kun Pariisista kirjoittaakin britti, joka yrittää iskeä itselleen pariisilaisen tyttöystävän?

Junamatkailu Kiinassa on nopeaa ja tehokasta. Maan halki pääsee edullisesti idästä länteen tai etelästä pohjoiseen alle kahdessa päivässä.

Yritin selittää kiinalaiselle ystävälleni mikä Facebook on. Hän liittyi mukaan ja painostuksestani myös vampyyriarmeijaani, mutta suomalaisten ystävieni tavoin hän ei jäänyt koukkuun. Syynä on se, että palvelulla ei ole Kiinassa juurikaan käyttäjiä. Jos Facebookista ei löydä kavereita, siellä ei viihdy. Facebookin tekevät ihmiset, mikä on epäilemättä yksi syistä palvelun suosioon. Se on käyttäjiensä näköinen. Toinen palveluun vetävä tekijä on sosiaalisuus, tilaisuus tavata uusia ja vanhoja ystäviä mukavissa merkeissä. Facebookissa kaikilla on kivaa ja aina paistaa aurinko. Ikävistä asioista ei puhuta. Oman mielentilansa kuvauksessa voi heittää olevansa "ahistunu" tai "pissed off", mutta perimmäinen tarkoitus on viihtyä eikä valittaa.

Tuskin mikään muu on kiehtonut ihmismieliä yhtä paljon kuin kuoleman jälkeinen elämä ja helvetti. Danten Jumalainen näytelmä on yksityiskohtaisuudessaan ainutlaatuinen tuonpuoleisen kuvaus, joka yltyy paikoin jopa riemukkaaksi ilotteluksi. Teoksen ensimmäisessä osassa Dante vaeltaa kärsimyksen kaupunkiin, kadotetun kansan joukkoon. Danten helvetti on kuin jättikokoinen tratti. Se on jaettu yhdeksään piiriin, joista kukin sijaitsee omalla jyrkänteellään. Tratin kärki on maapallon keskipisteessä ja sen kannen muodostaa maapallon päällinen osuus. Jokaisessa piirissä on paikka erilaisille synnintekijöille. Dante uskoi katolisen kirkon oppien mukaisesti seitsemään kuolemansyntiin, joita olivat viha, laiskuus, ylpeys, irstailu, kateus, mässäily ja ahneus.

Kambodža on erikoinen paikka kirjojen ystävälle. Kirjallista perinnettä ei juuri ole Pol Potin jäljiltä lukuun ottamatta buddhalaista kirjallisuutta, myyttejä ja legendoja. Ne elävät suullisessa muodossa. Maassa tuntee elävänsä Ray Bradburyn Fahrenheit 451:tä .

"Eihän siellä ole mitään" saimme kuulla, kun kerroimme vuosi sitten suunnitelmastamme matkustaa Trans-Siperian junareitti . Me totesimme "naulan kantaan" ja lähdimme Karjalan Kuokkaniemestä Vladivostokiin. Olimme korviamme myöten täynnä eri maiden kaupallisia ja konvehdinkoreita turistivieheitä. Siperian kuvaa hallitseva karuus ja ankaruus on myytti, joka kolahtaa masokistisia taipumuksia omaaviin matkaajiin ja tunnelmoijiin. Junassa istuessamme minulle valkeni, että yksi kuuluisimmista Trans-Siperian kuvaajista, Paul Theroux , oli omalla extreme-matkallaan istunut brittiläisen sivistyneesti luksusvaunussa, eli turvallisesti erillään venäläisistä, savukalalta ja sukkahieltä haisevista kansanvaunuista. Kaikki Theroux'n suuressa junakirjassa ( The Great Railway Bazaar , 1. painos vuodelta 1975. Suomennettu nimellä Suuri junamatka ) mainitsemat matkatoverit olivat eurooppalaisia, arvatenkin yli tuhat puntaa äärimmäisestä elämysmatkastaan pulittaneita turisteja.

This blog entry is also available in English: Sixteen ways to entertain yourself in the Trans-Siberian train ride in Russia . Useita päiviä junassa ilman mitään luettavaa - mitä tehdä? Venäläiset matkatoverimme kaivoivat esiin kännykkänsä ja alkoivat kuunnella polyfonisia soittoääniä. Me ideoimme 16 tapaa viihdyttää itseään Trans-Siperian matkalla . Aloita junamatkaan valmistautuminen ajoissa. Älä vaihda paitaa, sukkia ja kalsareita ainakaan kuukauteen. Syö hernerokkaa, että voit pierrä "Suurta ja mahtavaa" kanssamatkustajiesi iloksi. Käytä runsaasti deodoranttia (spraytä, ei pyöröraikastinta) sekä haju- ja partavesiä. Voit myös ripustaa Wunderbaumin kaulaasi. Teet lähtemättömän vaikutuksen, jos laitat vielä karvanopat samaan naruun roikkumaan.

Romaanien ja novellien päähenkilöt ovat parhaimmillaan myyttisiä paikkoja . Kirjoja lukiessa tulen samastuneeksi vain harvoihin, mutta yksi suosikki on ylitse muiden. Olen imarrellut itseäni Raymond Chandlerin dekkarihahmolla, Philip Marlowella. Ahmin Chandlereita lukio- ja opiskeluaikana yksi toisensa jälkeen. Käytin myös vuosia samantyyppistä mustaa lierihattua kuin Humphrey Bogart, joka tulkitsi Marlowea tiheätunnelmaisissa film noir -elokuvissa. Halpaa hupia Karski kovanaama ei ollut kovin todennäköinen samastumiskohde parikymppiselle, paukkuaralle likalle, joka ei olisi saanut Magnumiaan laukaistua edes kuulosuojainten kanssa. Mutta pitihän elämään saada suurta draamaa ja savua. Tavallinen opiskelijaelämä tentteineen ja tonnikaladieetteineen oli kuolettavan tylsää eivätkä rahat riittäneet maailmalla seikkailemiseen . Musta lierihattu ja kirjastosta kotiin kannettu pokkari olivat edukkaita investointeja, joiden ansiosta arki verhoutui myyttiseen vaippaan. Chandlerin r

Mikäli maan kulttuurin voi tiivistää yhdessä kappaleessa, argentiinalainen hupailutango La pieza en forma de tango , Opus 11 (Miserere) tekee sen. Tangon säveliin taivutetussa kappaleessa mies kertoo naisesta, joka vannoi hänelle rakkauttaan. Miehen tragedia paljastuu pian. Kaipuulla muistellun, viinin ja puheen täyttämän iltapäivän jälkeen mies ei ole onnistunut löytämään toista naista, joka rakastaisi häntä samoin. Ei ole äidin rakkauden voittanutta Säe "kuin lasta" ennakoi, että tavanomaisena alkanut miehen ja naisen välinen rakkauskertomus saa kertosäkeessä yllättävän käänteen: Miksi lähdit, äiti... Miksi lähdit sen inhotuksen matkaan... Miksi lähdit, äiti, Ja jätit minut tuskiini? Miksi lähdit, äiti... Tuon vanhan miehen matkaan... Mitä hänellä oli sellaista mitä minulla ei ollut?... Miehen elämän naiseksi paljastuu oma äiti, joka on rakastanut poikaansa toisin kuin kukaan nainen, mutta lopulta pettänyt tämän lähtemällä vanhemman miehen matkaan. Mutta poika

Kambodžan ensimmäinen Suomi-päivä Olemme reissanneet kaksi ja puoli vuotta. Yksi miesmuistiin isoimmista elämyksistä on ollut juuri vietetty Suomi-päivä Kambodžan pääkaupungissa, Phnom Penhissä . Juhlallisuuksiin kuului mm. saunomista ja uinti viereisessä Mekong-joessa. Saimme elää kuin kuninkaat ylitsevuotavan ystävällisten isäntiemme kunniavieraina. Juhlan järjesti Kambodža-Suomi -ystävyysseura (Cambodian-Finnish Friendship Society, CFFS). Onnekas sattuma Tapasimme ystävyysseuran puheenjohtajan, Prasat Kravanin sattumalta kadulla. Hän tunnisti meidät puheemme perusteella suomalaisiksi, ja kutsui meidät siltä seisomalta mukaan Suomi-päivää viettämään. Prasat on ollut toissa vuonna perustetun seuran puheenjohtajana koko sen olemassaolon ajan ja on todellinen supliikkimies. Hän ei ole vielä käynyt Suomessa , mutta suunnittelee matkaa tämän vuoden joulukuussa. Prasat odottaa innolla sitä, että pääsee näkemään, koskettamaan ja tuntemaan mitä lumi on. Hän haluaa myös kokeilla l

Venäläisen Ivan Goncharovin Oblomov (1858) on yksi maailmankirjallisuuden tunnetuimmista toimettomuuden kuvauksista. Päähenkilö Oblomov viettää suurimman osan elämästään sängyssä, itämaiseen aamutakkiinsa sonnustautuneena. Milloin tahansa Oblomov päättääkin nousta ylös, hänen jalkansa sujahtavat tarkasti sängyn viereen sijoitettuihin tohveleihin . Mutta näin ei käy usein, sillä Oblomovin tapaa vain harvoin makuuhuoneensa ulkopuolella. Suloinen joutilaisuus Oblomov ei ole sänkyynsä kahlittu. Hänen fysiikassaan ei ole vikaa, hän ei kärsi kroonisesta väsymyksestä eikä hän ole laiska. Sängyssä selällään makaaminen on vain miehen normaali olotila. Oblomov käyttää talonsa huoneista ainoastaan yhtä, sillä makuuhuone toimii myös yhdistettynä vieras- ja työhuoneena. Tosin miestä tapaa harvoin töiden äärestä. Oblomovin luona vierailevat ystävät ovat ihmeissään elämäntyylistä. Aina aamutakissaan sängyssä makaamassa! Oblomov taas säälittelee ystäviensä kohtaloa, sillä he ovat korvia myöten

Puolifiktiivinen kertomus Kirjatohtorin pyhiinvaellus­matkasta myyttiseen kreivi Draculan linnaan Trans­silvaniassa, Romaniassa. "Minun oli täytynyt nukahtaa, sillä muuten en olisi voinut olla huomaamatta niin vaikuttavan rakennuksen lähestymistä. Nousin linnaan johtavat, loputtomalta tuntuvat kiviportaat ja saavuin massiiviselle ovelle. Sen valtavien hirsien raosta näkyi vaimeaa valon kajastusta. Etsin soittokelloa, kun yhtäkkiä kuulin oven takaa ketjujen kalinaa. Salvat nostettiin ja ovi avautui naristen aivan kuin sitä ei olisi käytetty vuosikausiin. Astukaa sisään, vapaasti ja omasta tahdostanne Ovella seisoi pitkä, mustiin vaatetettu silinterihattuinen nainen, jonka kalpeutta vaatetuksen synkkyys korosti. Hätkähdin, sillä naisessa oli jotakin tuttua. En vain saanut mieleeni mitä. "Tervetuloa matalaan majaani ja lättänään luolaani, jos sallinette ilmaisun" nainen sanoi. "Astukaa sisään, vapaasti ja omasta tahdostanne!" Vaikka kuinka estelin, kr

Huomio! Virtuaalikustantaja vaatii javascript-tuen toimiakseen. Kirjoita alle omat tietosi ja tiedot käsikirjoituksesta mahdollisimman tarkasti ja huolellisesti. Tutustuttuamme käsikirjoitukseen perinpohjoisesti annamme sinulle palautteen alle minuutissa ja teemme mahdollisesti kustannustarjouksen. Onnea matkaan! Kirjoita nimesi Käsikirjoituksen nimi Miten käsikirjoitus syntyi? Kerro käsikirjoituksen sisällöstä Kirjoittajasta Lataa käsikirjoitus Kirjoitan kuukausittain muiden blogijuttujen ohella aiheesta "Myyttinen paikka". Tämänkertaisen, kirjailijoille läheisen kustantamon jälkeen aiheena ovat kirjallisuudessa, elokuvissa ja laulujen sanoituksissa usein käytetyt, kiehtovat paikat. Tyyli on vapaa: osa jutuista on puolifiktiivisiä ja osa perinteisempiä kirjallisuuskatsauksia. Seuraavaksi on vuorossa Draculan linnas. Asiasanat: kustantaja, virtuaalikustantaja, käsikirjoitus, palaute.