Eksistentialistinen sankari

TuijotusNäytelmäkirjailija Eugène Ionesco on kirjoittanut yhden ainoan romaanin. Se kertoo miehestä, joka saa 35–vuotiaana perinnön ja vetäytyy maailmasta. Hänestä tulee filosofi.

Romaani Le solitaire (1973, suomennettu nimellä Erakko) on tuttua Ionescoa. Lyhyitä, yksinkertaisia lauseita ja eksistentialismin teemoja.

Päähenkilö ei tunne olevansa kotonaan maailmassa tai omissa nahoissaan (“Je me sentais mal à l'aise dans ma peau”). Hän tuntee inhoa (“la nausée”), kärsii muista ihmisistä (“les autres”), pohtii tyhjyyttä ja olematonta (“le néant”). Hän on elämässään kuin Sisyfos, joka palaa aina alkuunsa (“retourne sans cesse au commencement”).

Päähenkilö viettää pikkuporvarillista elämää ja pohtii asioita. Yksityiskohtaiset kuvaukset hänen päiväohjelmastaan luovat mielenkiintoisen, estoisen sankarin henkilökuvan, mutta loppuratkaisu jättää hieman onton olon. Samaa ei tapahdu Ionescon näytelmissä, kuten Oppitunnissa ja Sarvikuonoissa. Näytelmän toiminnallisuus sopii miehen pirtaan sittenkin paremmin.

Asiasanat: Ionesco, Eugène Ionesco, näytelmäkirjailija, Le solitaire, romaani, Oppitunti, Sarvikuonot, eksistentialismi, inho, vieraus, Sisyfos.

Kommentit

  1. Anonyymi18.5.11

    Semmosta vaan, että eikös se "Solitaire" olekin sama kirja kuin "Erakko". On se suomennettu. Suomentaja näyttäisi jonkun nettisivuston mukaan olevan Olli-Matti Ronimus, wikin mukaan suomennos on vuodelta 1976. Lieneekö kirja tosiaan vuodelta 1923? Kun wikin mukaan on kirjailija syntynyt v. 1909. Vai lie ollut semmonen lapsinero? Aavistellut jo 14-vuotiaana kloppina että ei tässä hyvin käy. Erakoksi vielä päädytään...
    Minäkin kuvittelin kerran lukevani sen kirjan, mutta aika alkuvaiheessa jäi kesken. Eikös se siinä alussa rupia käymään jossain ravintelissa ja vaatii itselleen aina saman pöydän? Muuta en siitä juuri muistakaan. Olis etes ottanu ikkunapöydän...

    VastaaPoista
  2. Anonyymi19.5.11

    Tervehdys,

    kiitokset oikaisusta. Epäilemättä kyse on samasta kirjasta. Ikkunapaikka riippuu siitä, onko tärkeämpää syödä vai katsella maisemia. Itse keskityn syömiseen :-)

    Kauniita kevätpäiviä!

    Päivi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjatohtori kunnioittaa mielipidettäsi. Kommenttien sensurointi ja lähettäjien urkinta on estetty. Tervetuloa kommentoimaan!

Viikon suosituimmat

Elokuva Siivoton juttu

Helvetti | Dante Alighieri

Kirja-arvio: Häpeäpaalu | J.M. Coetzee

Kirja-arvio: Perheidyllistä pirullisesti

Säteileekö vain ranskalaisen polla kännykästä?

Suolatut säkeet

Trilogia Le grand cahier on kulttuuriskandaali | Agota Kristof

About Päivi Kannisto

Chick lit | Kirjallisuus ja tuotesijoittelu

Sentimentaalisesti ystävyyssuhteista: Anna Gavaldan Kimpassa