Kierrätys huijaa kuluttamaan
Lajitellaanko teillä roskia? Tiedätkö mihin sinun jätteesi päätyvät? Miksi?
Odottelimme tohtorska Santerin kanssa linja-autoa etelä-Kiinassa. Istuimme päivän linja-autoasemalla ja seurasimme aikamme kuluksi paikallisten askareita. Keskellä odotussalia tönötti roska-astia, jossa oli kaksi lokeroa, toinen kierrätettäville materiaaleille, toinen sekajätteille. Päivän päätteeksi siivooja tyhjensi molemmat samaan muovipussiin.
Toimitaanko näin vain Kiinassa?
Mielenkiintomme heräsi. Kiinan jälkeen olemme kiertäneet Ranskaa, Espanjaa ja Italiaa, ja tavanneet matkailijoita eri puolilta maailmaa. Olemme kyselleet, miten lajiteltu kierrätysjäte käsitellään eri maissa. Suurin osa ei ole osannut vastata kysymykseemme. Asiaan perehtyneet ovat sen sijaan tienneet kertoa, että kierrätetyt jätteet poltetaan energiaksi.
Eurooppa ei ole jätteiden poltossa poikkeus. Samaa tehdään vihreänä tunnetussa Uudessa-Seelannissa. Maassa asuessamme huomasimme, että kierrätys oli asukkaille kunnia-asia. Naapurimme pesivät tohkeissaan jätteensä ja pakkasivat ne vihreisiin muovisäkkeihin. Kierrätysauto keräsi roinista käyttökelpoiset kierrätyskeskukseen näytille pariksi kuukaudeksi, minkä jälkeen ne toimitettiin laivalla Australiaan poltettavaksi. "Kierrätyksessä on heikkoutensa. On kuitenkin parempi tehdä edes jotain kuin ei mitään", totesi paikallinen kierrätystä kehittävä virkamies. Kirjoitin aiheesta satiirin nimeltään "Kerskakierrättäjä" Kullattuun kakkalapioon.
Silmänlumetta ja puhdasta omaatuntoa
Italiassa mafia on ottanut rahakkaita kierrätysbisneksiä hoiviinsa. He saavat rahaa muiden muassa supermyrkkyjen käsittelystä. Aineet lastataan vanhoihin, käytöstä poistettuihin tankkereihin ja upotetaan mereen. Lievemmät myrkyt haudataan kallionkoloihin, kuten ydinjätteet Suomessa. Napolin ympäristökunnissa ne kaadetaan ojiin, josta ne huuhtoutuvat mereen. Lopputulos on sama kuin jätteiden polttamisessa: myrkyt päätyvät käsittelemättöminä takaisin luonnon kiertokulkuun. Se on halvempaa kuin kierrättäminen.
Tiedätkö, miten sinun kunnassasi toimitaan? Kuinka suuri osa lajittelemistasi jätteistä päätyy uudelleen käytettäväksi, missä ne käytetään ja mitä niistä valmistetaan? Vai poltetaanko kaikki roskat sulassa sovussa? Soitto kaupungintalolle riittää asian selvittämiseen. Jos roskat poltetaan, kierrätys tuhoaa luontoa säästämisen sijaan. Jätteiden käsittelyn ainoaksi tarkoitukseksi jää omantunnon puhdistaminen kuluttamisen kannustamiseksi. Ainoa kestävä ratkaisu luonnon saastumiseen on vähentää kulutusta.
Asiasanat: kierrätys, ympäristö, lajittelu, vihreä, roska, jäte, myrkky, Italia, Ranska, Espanja, Kiina, Uusi-Seelanti.
Terve, valitettavasti ihmiskunta ei ole älyllisesti ja siveellisesti valmis / kypsä ASKEETTISEEN elämään, vaikka pakko jo sitä vaatisi. Oman kotikaupunkini jäte-espertti vannoi meidänkin perheemme MOLEMPIEN päivittäisten jätepussien päätyvän täsmälleen samaan paikkaan. Roskien erittely on siis kosmetiikkaa ja huijausta nykymenon jatkamiseksi.
VastaaPoistaTerve, asketismi on liikaa vaadittu, ja sama koskee antiikin ihannoimaa kohtuullisuutta. "Enemmän" ja "lisää" kolahtavat paremmin.
VastaaPoistaMateriaalinen bulimia on outo reliikki pula-ajalta. Sairaudesta kärsivä haluaa haalia kaikkea mahdollista
a) siltä varalta, että tavara loppuu joskus maailmasta. Näin asiakas ottaa itselleen vähittäiskaupan varastoinnin. Mistä tämä kertoo? Pelosta? Epävarmuudesta?
b) Asiakkaat ovat käytännön asioissa niin käsiä, että jokaiseen tehtävään (kuten kananmunien tai riisin keittäminen) tarvitaan erillinen laite. Sillä voi sitten retostella naapureilla. Muistan elävästi Pirkka-lehdessä takavuosina annetun niksin: jos illalliskutsuilla puheenaiheet loppuvat, voi aina nostaa pöydälle vasta hankitut kodinkoneet ja virittää keskustelun niistä.
Syitä ja selityksiä kulutusmanialle voisi jatkaa, mutta lopputulos on luultavasti monissakin Suomen kunnissa sama: omaatuntoa puhdistava kierrätys redusoituu vanhaan kunnon roskarovioon.
Sama tietysti koskee urheilua ja muutakin liike-elämää, jossa mottona on "citius, altius, fortius".
VastaaPoistaHyvä artikkeli, antoi itsellekin miettimisen aihetta. Olen itse tottunut lajittelemaan kaikki muut roskat, paitsi biojätteet. En ehkä ole täysin ymmärtänyt, miksi biojätteitä ei saisi heittää maahan eli muun roskan joukkoon?
VastaaPoistaJoka tapauksessa, vasta viime aikoina, kun on joutunut hankkiutumaan eroon kaikesta turhasta krääsästä, sitä on vasta tajunnut, miten pahasti sitä onkaan ollut sairas. Siis sairastunut tavaroiden haalimiseen. Osittain syynä sille, että nurkista löytyy kaikkea turhaa, on myös saamattomuus. Nyt kun niistä tavaroista alkaa päästä yksi kerrallaan eroon, olo on alkanut parantua kohisten. Jokaisesta tavarasta eroon pääseminen on kuin tiputtaisi kiviä repustaan. Todella vapauttavaa.
Terve Oskari, kuulostaa tutulta. Suomessa sitä on sokea kuluttamiselle, koska kaikki tekevät samaa. Tavaroiden ostelu on aivan yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Olin mielestäni Suomessa minimalisti, mutta jälkeenpäin ajatellen se oli aika erikoinen illuusio :-)
VastaaPoistaVanha periaate "Omnia mea mecum porto", kannan kaiken omaisuuden mukanani, pitää kuluttamisen aisoissa. Jos hamsterivietti iskee, niin digitaalisuus tulee avuksi. Kaikkea tärkeää, kuten musiikkia, elokuvia ja kirjoja voi kantaa mielin määrin sähköisesti mukana.
Tässä muuten yksi vanha blogijuttuni Tee elämästäsi yksinkertaisempi, jossa kirjoitin tavarasta luopumisesta. Silloin rinkka painoi vajaat 23 kiloa telttoineen, retkikeittimineen jne. ja nyt pitäisi karsia turhakkeita edelleen.
Jyväskylässä löytyy iso ympäristökeskuksen koulutustalo, pihalla jäteastiaa moneen lähtöön. Jonkun tilaisuuden kahvitauolla katseltiin paikalle tullutta jätteenkuljetusautoa työn touhussa. Samaan myllyyn meni pahvit, biot, paperit ja muut jätteet. Se siitä kierrätyksestä.
VastaaPoistaIkävä kuulla, anonyymi, ettei edistyksellisenä itseään pitävässä Suomessa hoideta asioita yhtään paremmin. Onneksi lukuisat astiat saavat jyväskyläläiset tuntemaan itsensä ekologisiksi.
VastaaPoistaPäivi, luin vanhemmankin kirjoituksesi ja siitä tuli kyllä paljon miettimisen aihetta. Olen nimittäin jo alkanut miettimään, ottaisinko tietokonetta ollenkaan mukaani reissuun. Olen jo aiemmin tuskaillut ilman tietokonetta matkustaessa sitä, miten paljon aikaa joutuu viettämään sitten nettikahviloissa. Sitä paitsi, en osaa oikein kirjoittaa käsin. Ehkä olisi aika opetella? Se olisi varmasti rentouttavaa...
VastaaPoistaSiinä digitaalisen omaisuuden kerryttämisessä on tietysti se hyvä puoli, että bitit eivät paljoa fyysisesti paina, mutta samalla tavalla niihinkin jää sitten koukkuun ja myös sen omaisuuden menettäminen voi sitten pelottaa ja aiheuttaa ahdistusta.
Me ollaan kannettu konetta mukana. Espanjan-ryöstön jälkeen kokeiltiin tovi ilman silloin kun ei ollut kirjaprojektia meneillään. Kirjailijana ja tutkijana sitä on kuitenkin tekniikasta ja digitaalisesta säilytystilasta riippuvainen. Kun rinkassa ei halua kantaa lähdekirjallisuutta selkä vääränä, niin e- ja äänikirjat ovat korvaamattomia. Nykyään kirjoitan sekä paperille että tietokoneella. Ajatuksia on mukavampi hahmotella vihon ääressä. Se tarjoaa myös mukavampia työskentelyasentoja ja säästää silmiä. Maailmalla löytyy Eurooppaa lukuun ottamatta nettikahviloita yhteydenpitoon, mutta ne ovat yleensä niin meluisia, ettei niissä pysty keskittymään. Myös kirjastoissa on usein koneita tarjolla, mutta silloin tulee haasteita eri maiden erilaisten näppäimistöjen kanssa.
VastaaPoista