Kalenteri vai juomavettä? | Terveisiä marginaalista
Olemme eläneet kalenteritta ja kellotta viisi vuotta. Sovimme heti alkumatkasta, että jokainen päivä on perjantai. Rainbow-hippileirillä Venäjällä opimme lisäksi sanomaan hyvää huomenta, ”dobre utra”, kellonajasta riippumatta. Se helpotti ajatonta elämää.
Suomessa ihmisiä on vaikeaa tavata ilman ajanvarausta. Yllätysvisiitille pyrkivä saattaa havaita, että talonväki on töissä, mökillä, golf-kentällä, ostoksilla tai kyläilemässä hyvissä ajoin laaditun viikko- tai kuukausisuunnitelman mukaisesti. Ja vaikka jos kotona oltaisiinkin, ei ovea avata. Kalenteriton kun on joutilas eli tarpeeton eikä sellaista sovi tunnustaa.
Työelämässä on helppoa tehdä vaikutus kollegoihin täyttämällä kalenteri ja esittelemällä sitä suureen ääneen. Kun uudet ajanvaraukset ottaa vastaan viikkojen päähän, vastapuoli antaa audienssille asianmukaisen arvon. Meille joutilaisuudesta on tullut retostelun aihe. Siinä missä ennen syöksyimme aamulla autoon ja ruuhkaan lehteä lukematta, meillä on nyt yllin kyllin aikaa olla lukematta lehteä. Käytämme aikamme suomalaisen mittapuun mukaan jonninjoutavaan.
Uusiseelantilaista ajanvietettä
Cheviotissa, Uudessa-Seelannissa asuessamme aamu saattoi vierähtää kiireettömästi juomaveden valmistuksessa. Kaadoimme vanhoihin vesipulloihin keitettyä, huoneenlämpöiseksi jäähtynyttä vettä kattilasta ja laitoimme pullot jääkaappiin viilenemään.
Rohkeimmat paikalliset joivat hanavettä keittämättä maatalouden pohjaveteen syytämistä bakteereista huolimatta. Toiset ostivat paikallisesta rautakaupasta kallista säiliövettä. Monella oli myös oma porakaivo ja jokaisen talon edessä tönötti ikioma vesitorni. Kunnalla ei nimittäin ollut vesitornia. Puutteista huolimatta kylän keskustaan oli pystytetty mahtipontinen vesihuollon muistomerkki: kolme jalustalla seisovaa kivipaasia ja niiden edessä juomakelvotonta vettä tarjoileva juomavesiallas. Mikä mainio idea Nokian kaupungille!
Suomessa asuessa juomakelpoista hanavettä ei osannut arvostaa. Pikemminkin tuli irvisteltyä erilaisille makuhaitoille kuten kloorille. Etelä-Amerikassa tuttavamme sai paikallisesta vedestä ameebakolonnan sisuksiinsa eikä häätö onnistunut lääkekuureilla. Nyt mies elää rauhanomaista rinnakkaiseloa silloin tällöin kutinaa aiheuttavan kotieläimistönsä kanssa, kuten monet muutkin maanosan asukkaat. Toisinaan mekin olemme olleet unohtaa saastuneen hanaveden, sillä meillä ei ole kalenteria, mihin ohjelmoida hälytys muistuttamaan ongelmasta.
Asiasanat: terveisiä marginaalista, juomavesi, kalenteri, ameeba, vesitorni, Cheviot, Uusi-Seelanti, maatalous, bakteerit, jätevesi, hanavesi, Etelä-Amerikka.
Dobre utram!
VastaaPoistakasteve utra, naada sivaed kak kasteve utra bevajet paslienij. No, nada bele snajed kakkaje bel smir rannsse, kak tam luude sivje sorok let nasat. eta bell atsept rokoje kak sevotnjie, sivotnjie eta nitjevoo,dielajes kakkoje reis na samalot, elle na autobus, nieje hootit na nokijme, okla seisat let nasat kak ja natshale kak sivud pratjeke' na more i na semilje kak tam nash tolka bell toma kak tom na marjack,toosna et bell sut sut rokaje richen savno.
No latna, Baka i svvet dobrije,
Kiitos kommentista, Latimeri. Olisiko tuosta mahdollista saada suomennosta? Google translator käänsi sen kääntämättä sanaakaan :-)
VastaaPoistaSaat minut naurmaan. Pelkääpä, että sellaista Enigmaa ei googlesta löydy mikä kykenisi luku ja kirjotuntaidottoman kirjoituksia avaamaan, se samalla todistaa, että minulla olisi ollut käyttöä viime sotien tiedustelu palveluissa.
VastaaPoistaMinä en tunne venäläisiä aakkosia, en osaa lukea en kirjoittaa sitä kieltä mutta puhua osaan, ja melko hyvin vielä, sillä tässä ei ole pitkään siitä kun sanoin Eestissä eräässä venäläisen asuinalueen baarissa, että minun pitäisi vielä enne kuolemaani opetella venäjän kieli - sanoin sen vähän samalla tavalla kuin se brittiläinen vanki, jolta ennen hirttotuomion täytäntöönpanoa kysyttiin viimeistä toivomusta maan päällä, tuomittu lausui viimeisen toivomuksensa olevat, että hän saisi vielä oppia kunnollista Englannin kieltä.
Kun minä esitin tuon toivomukseni tuossa baarissa oppia vielä kunnolla venäjää, kiirehtivät läsnäoliat vakuuttelemaan, ettei minun venäjässäni ole mitään vikaa vaan että minä ’harasooo kavari baruskkije’, no, eivät he sitä tienneet, että minä olin kirjoitus ja lukutaidon tuohon kieleen.
Niin tässä sitä on yritetty sanoa: hyvää huomenta. Jokainen aamu täytyy elää kuin viimeinen aamu. Mutta pitäis tietää minkalainen oli maailama ennen, miten ihmiset elivät nejäkymmentä vuotta sitten, se oli aivan toisenlaista kun tänään, tänää ei ole mitään,mitä sellaine matkaaminen on kun se tehdään lentokoneilla ja autobuseilla, ei kuljeta enään jalan kunten minä aloitin kuusyt vuotta sitten kulkurielämäni, mer merellä ja maalla, kun ei ollut muuta kotia kuin merimieskoti, se todella oli pikkasen toisenlaista silloin.
No selvä, hyvät voinit
Suurkiitokset käännöksestä. Itse osaan aakkoset, mutta puhuminen rajoittuu kiitoksiin ja toivotuksiin. Niillä ei pitkälle pötkitä.
VastaaPoistaSe mikä ennen oli tavallista matkantekoa, on nykyään extremeä, johon vain harvoilla kantti riittää. Sillä voi sitten kehuskella kuten ranskalaispari, joka taivalsi Afrikan halki kävellen. Kävely on kyllä mukavaa, mutta etenkin silloin kun selässä ei ole pariakymmentä kiloa tavaraa.
Ciao!