Eko ja luomu | Eufemismit
Ranskassa ei voi nykyään illastaa kuulematta vouhotusta biodynaamisesta viljelystä ja terveellisestä ravinnosta. Jopa viineistä ja vaatteista löytyy bio-merkintöjä. Uudessa-Seelannissa puolestaan ylpeillään kierrätyksellä.
Ranskan bio tulee sanasta 'biologique', joka on terminä yhtä hullunkurinen kuin englannin 'organic'. Biologia tarkoittaa oppia elämästä ja orgaaninen puolestaan hiiliyhdisteitä. Mikäpä luonnossa kasvanut ei olisi biologista ja orgaanista?
Bio ja Orgaaninen, samoin kuin Suomen Luomu ja Eko ovat eufemismeja moninkertaiselle hinnalle. Ostajat saavat päteä ystävilleen ja kerätä karmapisteitä. Johtoajatuksena on: mitä enemmän hintaa, sitä paremmin säästää luontoa ja vaalii terveyttään. Osa tuotteista on niin kalliita, että yhtälö voi jopa toimia. Kulutus pienenee ja terveys kohenee, kun rahaa ei riitä herkkujen ostoon.
Luonnonmukaista kannattavasti
Tiedostavat ranskalaiset karsastavat teollisia tuotteita. He haluavat tietää, miten ja missä ruoka on valmistettu. Torjunta-aineet ovat kirosana ja nyt niitä on löydetty myös viineistä, mistä on syntynyt uusi markkinarako bioviineille.
Biouskovaiset ostavat tuotteensa suoraan tilalta. Tämäkin on eufemismi, sillä teollisten tuotteiden raaka-aineet tulevat myös suoraan tiloilta. Suomalainen Lähiruuan ajatus on varmasti yhtä hyvä, mutta toimiiko se samoin kuin Ranskassa? Bioasiakkaat ovat järjestäytyneet yhdistyksiksi, jotka tarjoavat jäsenille mahdollisuuden saada tuoreita vihanneksia ja auttaa peltotöissä. Luontoa säästetään urakalla, kun 15-20 yhdistyksen jäsentä ajelee kukin omalla autollaan 50-70 kilometrin matkan tilalle ja maajussi saman kerran viikossa kärrätessään tuotteita asiakkaille.
Vierailin muutamalla biotilalla toteamassa, että luonnonmukaisessa viljelyssä vallitsevat samat bisnesmaailman lainalaisuudet kuin tehomaataloudessa: rahanhimo ajaa luontoystävällisyyden ja terveellisyyden ohi. Viljelymailla käytettiin esimerkiksi muovia tuotannon moninkertaistamiseksi. Käykö torjunta-aineiden kanssa samoin, kun silmä välttää? Ainoa tapa varmistua asiasta olisi kasvattaa itse oma ruokansa, mutta sekin taitaisi olla liian aikaavievää eli kallista.
Ja maailma pelastuu
Uuden-Seelannin omaantuntoon vetoava eufemismi on kierrätys. Satirisoin aihetta Kullatun kakkalapion novellissa Kerskakierrättäjä. Kerskakierrättäjä pesee tyhjät purkit pesuaineen kera kuumalla vedellä ja täyttää yksittäispakkauksilla kierrätyspussukaansa, jonka keräilyauto kuljettaa kierrätyskeskukseen. Viikkojen valohoidon päätteeksi jätteet laivataan Australiaan käsiteltäväksi, koska Uudessa-Seelannissa ei ole muuta kierrätysinfrastruktuuria kuin polttaa roskat takapihalla.
Suomalaisissa kodeissa suositut energiansäästölamput toimivat samalla periaatteella. Ostajalle tulee hyvä mieli kalliin lampun hankkimisesta, koska hän pelastaa maailman alentamalla marginaalisesti sähkönkulutusta. Samaan aikaan lamppujen valmistukseen palaa moninkertainen määrä energiaa ja paljon saastuttavia, kierrätyskelvottomia materiaaleja kuten elohopeaa.
Onneksi energiaa haaskaavista ponnistuksista osataan edes olla ylpeitä. On näet parempi olla tekevinään jotain kuin lyödä hanskat tiskiin - siinäkin tapauksessa, että näin saataisiin aikaan enemmän pahaa kuin hyvää. Tiedätkö muuten, mikä olisi kaikkein ekologisin valaisin? Palanut hehkulamppu. Se ei maksa mitään eikä edes kuluta sähköä.
Tutustu koko Eufemismit -juttusarjaan.
Asiasanat: eufemismit, eufemismi, eko, bio, orgaaninen, luomu, lähiruoka, ekologinen, biologia, hiiliyhdiste, teollinen, tila, tehomaatalous, luontoystävällisyys, torjunta-aineet, Uusi-Seelanti, Ranska, kierrätys, Kullattu kakkalapio, energiansäästölamppu, elohopea, hehkulamppu.
