Jari Tervon Rautapää on karskinkarhea

Jari Tervon Rautapää on karskinkarhea Sain ystävältämme Helenalta pari suomalaista kirjaa luettavaksi, kun hän kävi visiitillä Kuala Lumpurista. Toinen kirjoista oli Jari Tervon romaani Rautapää (2004).

Lukuelämys alkoi takkuillen. Pääsin sivulle sata, mutta en tarinan makuun. Lauseet tuntuivat kököiltä, kielikuvat väkinäisiltä, koko kirja kikkailulta ja erikoisuuden tavoittelulta.

Sitkeys palkitaan

Suomessa olisin kiikuttanut niteen takaisin kirjastoon. Täällä Aasiassa suomalaiset kirjat ovat kuitenkin liian arvokkaita pölyyntyäkseen hyllyssä, joten aloitin uudelleen.

Osa kielikuvista oli toisellakin lukemalla kankeita, kuten "ikkunoista arkkitehtailtiin valoa". Välillä olisin kaivannut morsetusta hieman täydempiä lauseita, vaikka en lavean kerronnan ystävä olekaan. Yhtään Waltaria en ole saanut kahlattua loppuun.

Sitten tarinan rosoisuus alkoi viehättää. Se on pelkistetyillä, karkeilla viivoilla vedetty. Epätäydellinen.

Mietin, miten karkeus oli voinut ensimmäisellä lukukerralla vaikuttaa erikoisuuden tavoittelulta. Niinkö harva uskaltaa tuottaa särmikästä tekstiä?

Asiasanat: Jari Tervo, Rautapää, kielikuva, morsetus, kikkailu, kerronta, suomalainen, kirja.
Tunnisteet
Suomi

Viikon suosituimmat

Lasikaupunki hämää ja harhauttaa | Paul Auster

Kuva
Austerin kirjat sisältävät tarinoita tarinoiden sisällä. Välillä kerronnassa on snobbailun makua, mutta monesti kirjailija onnistuu luomaan huikaisevia rinnakkaistodellisuuksia. Austerin New York -trilogian ensimmäisen osan avaa kirja City of Glass (1985, suomennettu nimellä Lasikaupunki .) Päähenkilö on Austerille mieleinen: kirjailija. Herra Quinn on eksistentialistinen sankari, joka ei tunne oloaan kotoisaksi omissa nahoissaan. Hän on itse asiassa mennyt vieläkin pidemmälle ja lakannut ajattelemasta itseään todellisena. Quinn elää dekkarihahmonsa, Max Workin, kautta, ensin kirjoissa, sitten myös arkielämässä. Minä olen sinä olet hän Kun herra Quinn saa puhelinsoiton, jossa kysellään Paul Auster -nimistä yksityisetsivää, hän ottaa miehen paikan. Tehtävänä on varjostaa miestä nimeltään Peter Stillman. Romaani edustaa postmodernismia, jossa merkityksiä ja identiteettejä rakennetaan ja puretaan. Minä olen sinä olet hän. Quinn on dekkarihahmo Max Workin lisäksi varjostamansa
Lue lisää »

Trilogia Le grand cahier on kulttuuriskandaali | Agota Kristof

Kuva
Agota Kristofin timantti trilogia on joutunut Suomessa outoon valoon. Tarjolla on pelkkä johdanto, vaikkakin loistava sellainen. Kirjasarjan nerokkuus paljastuu kuitenkin vasta, kun kaikki kolme osaa on luettu. Agota Kristof on unkarilaissyntyinen, mutta nykyään Sveitsissä asuva ja ranskaksi kirjoittava kirjailija. Hänen maailmanmainetta niittänyt trilogiansa koostuu kirjoista Le grand cahier , joka on suomennettu nimellä Iso vihko (L'éditions du Seuil, Pariisi, 1986), La preuve eli Koe (1988) ja Le troisième mensonge eli Kolmas valhe (1991).
Lue lisää »

About Päivi Kannisto

Kuva
CV   |   Bibliography   |   Nomad and travel books   |   Travel blog   |   Photos   |   In Finnish Päivi Elina Kannisto (formerly Rantanen) PhD, PhD Born in Virrat, Finland in 1970 Päivi Kannisto and Santeri Kannisto got married in 2004 and embarked on their endless journey in Brazil. Prior to her career as a global nomad, researcher and writer, she worked in a variety of jobs including management consultancy. The couple have written altogether twelve published books in Finnish and English, both fiction and non-fiction . Santeri Kannisto worked with Open Source and founded the leading Finnish Open Source software house SOT Finnish Software Engineering Ltd in 1991. The company was known of Best Linux, SOT Linux ja SOT Office products. Santeri ran the company until October 2004.   Curriculum Vitae Experience Professional tourist 10/2004–
Lue lisää »

Venäjästä ja voguleista Artturi Kanniston mitalla

Kuva
1900-luvun alkupuolen Suomessa vallitsi syvä venäläisvastaisuus, joka on saanut sijansa myös matkakirjoissa . Kirjatohtorin tarkastelussa ovat Artturi Kanniston (Santerin isoisän isän) matkapäiväkirjat. Artturi teki Siperian vogulialueilla tutkimusta suomensukuisista kielistä. Hänen päiväkirjamuistiinpanonsa ja kirjeensä on julkaistu nimellä Artturi Kanniston tutkimusmatkat Siperiassa vuosina 1901-1906 . (Suomalais-Ugrilainen Seura, 1964.) Vihattu Venäjä Artturi oli huolissaan siitä, että Venäjän imperiumi uhkasi nielaista pienet kansat. Vastenmielisyys Venäjää kohtaan pulpahtaa esiin heti alkumatkan kuvauksessa, kun kieltä jonkun verran opiskellut tutkija totuttelee uuteen ja "rumaan" työvälineeseensä. Moite kertoo siitä, että venäjän kieli edusti suomalaisille vihatun ja uhkaavan isännän ääntä . Autonomisessa suurruhtinaskunnassa seurattiin huolestuneena suomensukuisten kansojen kohtaloa ja peläten arvailtiin, koska jouduttaisiin samaan puristukseen. Toinen vast
Lue lisää »

Kirja-arvio: Alastonkuvia | Virpi Hämeen-Anttila

Kuva
Pitihän se lukea: oppineen naisen kirjoittama muodikas ja myyvä tarina, jota kriitikot ovat tituleeranneet lukuromaaniksi . Käsite tuntuu yhtä hullunkuriselta kuin rytmimusiikki . Mitä ovat romaanit, joita ei ole tarkoitettu luettaviksi tai musiikki, jossa ei ole rytmiä? Virpi Hämeen-Anttilan teos Alastonkuvia (Otava, Helsinki. 2. painos 2004) sijoittuu yliopisto - ja taiteilijapiireihin. Tarina pyörii salaperäisen kuvataiteilijan, Aleksi Merikosken, ympärillä, jonka suitsutus sekä miesten että naisten suulla on hurmioitunutta.
Lue lisää »

Espanja: maailman vaarallisin maa

Matkustimme Alicanteen ja meidät ryöstettiin. Suomalaisten suosima Espanja osoittautui maailman vaarallisimmaksi. Viides matkavuotemme alkoi lokakuussa. Ikäviä kokemuksia tai vaaratilanteita ei ole juuri tullut vastaan, vaikka olemme olleet Brasiliassa favelassa, Etelä-Afrikassa slummeissa, Balilla pommi-iskujen aikaan, Thaimaassa vallankaappauksessa ja Venäjällä miliisi-mafian hyppyytettävänä.
Lue lisää »

Haloo, hei ootsä siellä? | Bret Easton Ellis

Kuva
Bret Easton Ellisin esikoisromaanin dialogit ovat kuin tyypillisestä kännykkäkeskustelusta . Henkilöt puhuvat jonninjoutavia toistensa ohi. Kaikki on hyvin niin kauan, kun kumpikin pysyy vuorollaan äänessä eikä toisen tarvitse kysyä: "Haloo, ootsä vielä siellä? Less Than Zero (Ilmestyi englanniksi 1985. Suomennettu nimellä Alta nollan ) oli Ellisin läpimurtoteos , jota juhlittiin 80-luvun uutena romaanina. Se kuvaa rikkaiden amerikkalaisnuorten bileiden, merkkituotteiden ja huumeiden täyttämää elämää. Hei, sähän oot alasti! Kirjan päähenkilö Clay on joululomalla yliopistosta. Hän asuu vanhempiensa luona Los Angelesissa ja tapaa tuttujaan. Useimmat henkilöiden välisistä keskusteluista heijastavat sisäistä tyhjyyttä. Kenelläkään ei ole mitään sanottavaa. He ovat kyllästyneitä itseensä, toisiinsa, elämään. "Ça fait longtemps que je t'ai pas vue" je lui ai dit. "Ouais, j'suis pas beacoup sortie ces jours derniers." (--) "Tu as passé un bon
Lue lisää »

Lapsiporno | Nettisensuuri

Kuva
Suomi kunnostautui jälleen sananvapauden tyyssijana. Tämä sai vasemmistoradikaalina, vihertävänä liberalistikonservatiivina ja äärioikeistosossuna tunnetun Kirjatohtorin ottamaan Nettisensuuri-juttusarjassa kantaa päivän politiikkaan ja vaihtamaan tyylilajia. Suuri tapaus oli se, että armon vuonna 2008, tarkemmin toissapäivänä, suljettiin lapsipornosta ja sen suodattamisesta asiallisesti kertova sivusto lapsiporno.info . Syynä on se, että sivusto sisälsi linkkejä sellaisille sivuille, jotka keskusrikospoliisi on laittanut sulkulistalleen. Mitään inhonväristyksiä aiheuttaneita, Ars Fennica-palkintoa tavoittelevia lapsipornokuvia sivuilla ei ole.
Lue lisää »

Antisankareita

Kuva
Paul Austerin tempukkaasta tuotannosta löytyy äärettömän yksinkertainen tarina, jossa kivet ovat kiviä ja velka vankeutta. Paul Austerin tuotantoon tulee palattua säännöllisin väliajoin. Hänen alkutuotantonsa absurdisti vaeltaviin ja askeettisesti eläviin henkilöhahmoihinsa on helppo samastua . Toisinaan kerronnan eri tasoilla temppuilu, intertekstuaalisten viitteiden ylenpalttisuus ja pseudofilosofiat ärsyttävät snobbailuna, mutta silloin luen kirjan The Music Of Chance (1990. Suomennettu nimellä Sattuman soittoa ). Ameebamaisia tulkintoja Sattuman soittoa on rakenteeltaan perinteinen. Se etenee kronologisesti kolmannen persoonan kertojan johdatuksessa. Bostonilainen palomies Nashe saa perintönä 200 000 dollaria ja ajelee ympäri Valtoja , kunnes varat hupenevat. Hän tapaa pokerinpelaajan, Pozzin, laittaa viimeiset rahansa peliin ja: häviää. Kaverukset joutuvat austermaiseen tapaan osaksi toisten megalomaanisia suunnitelmia. Heistä tulee velkavankeja ökyrikkaille pelikumpp
Lue lisää »