Päivi Kannisto

Merkitysten manipulointi on bisneksessä ensiarvoisen tärkeää, erityisesti silloin, kun annetaan neljännesvuosikatsauksia analyytikoille ja sijoittajille . Ota mallia Kirjatohtorin uusista, pistämättömistä eufemismeista ja voit edetä sijoittajaretoriikan mestariksi. Afäärit eivät useimmiten suju toivotusti, sillä asiakkaat eivät jaksa ostaa kaikkea roskaa, mitä heille tyrkytetään. Alaspäin sojottavat myyntikäyrät eivät kuitenkaan ole ongelma. Kyse on vain siitä, miten asiat esitetään.

Silloin kun asioista ei voi puhua niiden omilla nimillä, voi turvautua kierto­ilmaisuun eli hienommin sanottuna eufemismiin. Kun korruptio esimerkiksi nimetään vaalitueksi , saadaan tämä kehitysmaista tunnettu vallankäyttömalli näyttämään lailliselta ja hyväksyttävältä. Kirjatohtori neuvoo uudessa sarjassa, miten sinäkin voit sanoa asiat nätisti eli sivistyneesti. Monet eufemismeista ovat vierasperäisiä. Niitä viljelevä puhuja vaikuttaa – ah niin pätevältä ellei suorastaan älykkäältä, ja samalla sanojen epätoivotut merkitykset hämärtyvät. Kukapa sitä tuntisi kaikenkarvaisia sivistyssanoja!

Kirjatohtori esittää haasteen kaikille blogien ja kotisivujen pitäjille. Kyse on tietenkin nettisensuurista . Virkavallan ja teleoperaattorien resurssit eivät millään riitä internetin satojen miljardien sivujen sensurointiin. Poliisilla on virkoja täyttämättä määrärahojen puutteessa ja operaattorit potkivat väkeä pellolle. Kansakunta tarvitsee sinun apuasi. Itsensuurilla on Suomessa pitkät perinteet. On aika herättää tämä suomettumisen uljas traditio uudelleen henkiin, sillä onhan toki parempi toimia itse kuin tulla toimitetuksi, saati tyhjäntoimitetuksi. Ohessa on banneri, jonka voit tällätä sivuillesi. Näin sensoreilta säästyy suodatuksen vaiva. Bannerilla käännytät kävijät ja tarjoat heille oivan tavan raportoida väärät mielipiteet parilla klikkauksella. Bannerin koodin saat kopioitua kätevästi alla olevasta laatikosta. <center><script language="JavaScript" type="text/javascript"> // <!-- Begin document.write ('<a href="

Suomi kunnostautui jälleen sananvapauden tyyssijana. Tämä sai vasemmistoradikaalina, vihertävänä liberalistikonservatiivina ja äärioikeistosossuna tunnetun Kirjatohtorin ottamaan Nettisensuuri-juttusarjassa kantaa päivän politiikkaan ja vaihtamaan tyylilajia. Suuri tapaus oli se, että armon vuonna 2008, tarkemmin toissapäivänä, suljettiin lapsipornosta ja sen suodattamisesta asiallisesti kertova sivusto lapsiporno.info . Syynä on se, että sivusto sisälsi linkkejä sellaisille sivuille, jotka keskusrikospoliisi on laittanut sulkulistalleen. Mitään inhonväristyksiä aiheuttaneita, Ars Fennica-palkintoa tavoittelevia lapsipornokuvia sivuilla ei ole.

Joskus kirjastojen pokkarivalikoimasta tekee ilahduttavia löytöjä. Sellainen on Andre Dubus III:n The House of Sand And Fog . Kirja kertoo kiehtovasti kahden, sattuman kautta yhteenkietoutuvan henkilön tarinat. Alkoholisminsa kanssa kamppaileva Kathy häädetään erehdyksessä talostaan, ja talon ostaa Iranista kotoisin oleva pakolainen, kapteeni Behrani perheineen. Vaikka valtion virastossa erehdys viimein tunnustetaan, ei Behrania saada luopumaan laillisesti ostamastaan talosta.

Sensuuri on saanut uusia muotoja, kun internetin käyttäjäkunta on kasvanut ja erilaiset keskusteluryhmät yleistyneet. Nettiin on muodostunut samanmielisten yhteisöjä, jotka karkottavat vääriä mielipiteitä esittävät, kriittiset keskustelijat joukostaan. Karkotustaktiikat ovat usein valtiollista valvontaa ja sisällön suodattimia tehokkaampi ja salakavalampi sensuurin muoto. Siltä eivät edes länsimaiset netinkäyttäjät ole suojassa. Kritiikki ja eri mieltä oleminen samastetaan keskusteluryhmissä usein moittimiseen, ilonpilaamiseen ja rauhanhäirintään. Myönteisyydellä taas on tärkeä sosiaalinen tehtävä. Se yhdistää samanmieliset yhteisöksi, jonka avulla voi pönkittää omaa egoaan ja ruokkia päiväunelmiaan. Keitä ovat sitten ne onnettomat, jotka joutuvat sensuurin kynsiin?

Sisällön suodattimia on aina käytetty diktatuureissa ja muissa totalitaarisissa valtioissa . Tunnetuin ja tehokkain lienee käytössä Kiinassa . Vapaata tiedonvälitystä vastaan taistellaan palomuurin avulla, joka on osuvasti nimetty uudeksi Kiinanmuuriksi. Kiinanmuuri estää kansalaisilta pääsyn poliittisesti arveluttaville, vääriä mielipiteitä sisältäville sivuille. Näihin kuuluvat esimerkiksi kansainväliset mediat kuten BBC ja CNN . Selvitin Kiinassa, minkälaisessa pimennossa surffaajia pidetään.

Kirjatohtori-blogi oli joutua tauolle, kun Vietnam esti pääsyn Blogspot-palveluun. Onneksi aina on kiertoteitä. Tapaus poiki nettisensuurista juttusarjan, jossa kerrotaan mm. Vietnamin, Thaimaan ja Kiinan nettisensuurista ja nettikäyttäjien itsesensuurista. Reissun aikaiset julkaisuhaasteet valkenivat minulle pari päivää sitten. Yritin päästä Blogspot-palveluun, mutta sain toistuvasti virheilmoituksen. Aluksi luulin, että palvelu oli alhaalla, kuten Googlen palvelut tapaavat toisinaan olla, mutta vian jatkuttua mieleeni tuli epäillä sensuuria.

Moni kirjoittaa netissä anonyymisti . Esimerkiksi blogeissa, foorumeilla ja Wikipediassa omalla nimellään esiintyvät ovat selvä vähemmistö. Mietin, mistä piilottelussa on kyse ja päädyin kerronnan teorian kautta rumiin sanoihin. Anonyymin kirjoittamisen perinteet ovat pitkät. Nimettömästi tai nimimerkillä on kirjoitettu niin kauan kuin on ollut kirjailijoitakin. Suomessa salanimiin verhoutui esimerkiksi kirjailija Algot Untola, jonka nimimerkeistä tunnetuimpia ovat Maiju Lassila , Irmari Rantamala ja Algoth Tietäväinen. Eräiden tulkintojen mukaan nimimerkit tarjosivat kirjailijalle uusia lähestymistapoja. Hän saattoi kirjoittaa sekä mies- että naisnäkökulmasta sekoittamatta omaa persoonaansa mukaan. Selitys kalskahtaa tosin äkkiseltään hieman korkealentoiselta. Olisin minäkin muuttanut nimeni, jos minua olisi alvariinsa haukuttu Tietäväiseksi. Tekstiteoreettisesti tarkasteltuna Untolan valepuvut olivat turhia. Tekijä ei nimittäin esiinny tekstissä, sillä sitä hallitsee kertoja .

Osallistuimme vuosi sitten heinäkuussa Venäjän Rainbow-leirille Karjalassa. Rainbow on 60-luvun hippiaatteen perua, ja leirit keräävät vuosittain tuhansia elämäntapaintiaaneja eri puolille maailmaa. Saimme leirillä mieleenpainuvan kirjavinkin. Olimme virittelemässä telttamme edessä leiritulta, kun eteemme pölähti jo haiveniltaan harmaantunut, pitkäpartainen mies. Hän esittäytyi herra Huuksi Yhdysvalloista. Mies oli Rainbow-veteraani, mutta Venäjän-leiri oli hänen ihka ensimmäinen ulkomaanmatkansa. Herra Who Herra Who oli vannoutunut punaisten kärpässienten (amanita muscaria) ystävä. Sienet eivät kuulemma ole kuivattuna myrkyllisiä. Niitä voi sekoittaa jauheena esimerkiksi teen sekaan ja nauttia miellyttävistä aistiharhoista. Herra Whon mukaan kärpässienet sisältävät kuolemattomuuden siemenen. Niistä kasvaa nauttijan elimistöön sienirihmasto, joka sitoo tämän universaaliin rihmastoon ja sitä kautta suoraan yhteyteen maailmankaikkeuden kanssa. Jo muinaiset shamaanit käyttivät

Brittiläinen Robert Harris on entinen tv-toimittaja ja tietokirjailija, joka on julkaissut teoksen Hitlerin väärennetyistä päiväkirjoista ja natsi-Saksasta ammentavan trillerin Fatherland . Fatherland (Random House, 1992. Suomennettu nimellä Kolmannen valtakunnan salaisuus .) noudattaa perinteistä trillerin kaavaa, mutta tarinan kulissit ovat kiehtovat. Tapahtumien näyttämönä on natsi-Saksa vuonna 1967 sellaisena kuin Hitler oli sen arkkitehteineen suunnitellut. Mukaansatempaavaa viihdettä Natsien valtakunta ulottui Saksasta Uralille ja kaupunkien arkkitehtuuri haki vertaistaan. Kaikki oli suurempaa ja mahtavampaa kuin missään muualla maailmassa. Samaan aikaan ihmiset elivät Gestapon ja keskitysleirien pelossa. Kaikki väärät liikkeet ja mielipiteet rekisteröitiin , ja niitä saatettiin käyttää asianomaisia vastaan. Päähenkilö on avioerosta toipuva yksinäinen susi, rikoskomisario Xavier March. Hän suhtautuu politiikkaan kyynisesti ja on siksi joutunut tarkkailuun. Tämä ei help