Huviretki painajaisiin | Emmanuel Carrère
Estoisen, ylisuojellun lapsen hiihtoleiri on täynnä pelkoja. Niistä pahimmat käyvät toteen, kun isä ottaa vahingossa pojan matkalaukun mukaansa eikä hänestä enää kuulu.
Emmanuel Carrèren La classe de neige (suom. nimellä Huviretki painajaisiin) on nimetty sympaattisesti ja teeskentelemättömästi tarinaksi ("un récit"), mikä kuvaa teosta hyvin. Se on peloilla ja enteillä leikittelevä mysteeritarina, joka kasvaa avoimen loppunsa ansiosta itseään suurempiin mittasuhteisiin.
Tarinan päähenkilö on kymmenvuotias, ujo ja vetäytyvä Nicolas, joka kärsii yökastelusta. Hän osallistuu vastentahtoisesti koulun järjestämälle hiihtoleirille, pelkää öistä vahinkoa ja sitä seuraavaa nöyryytystä. Hänen isänsä on kiertävä proteesimyyjä. Nicolas näkee painajaisia kidnappaajista, silvotuista ruumiista ja elinkauppiaista.
Kirja ei sisällä samaa mustanpuhuvaa huumoria, joka luonnehtii Carrèren Viiksiä. Lieneekö lapsen näkökulma rajoittanut? Joka tapauksessa ranskalainen naisyleisö oli tästä kirjasta innoissaan. Carrèrelle myönnettiin Prix Femina -palkinto, joka on feministinen vastine kuululle Goncourt-palkinnolle.
Asiasanat: Emmanuel Carrère, La class de neige, Huviretki painajaisiin, tarina, mysteeri, hiihtoleiri, lapsi, pelot, enteet, Viikset.
Terve. Painajaiset säväyttävät kummasti elämää. Ne ovat sekä pelottavia että kiehtovia vetäen puoleensa magneetin tavoin. Kunnon painajainen virkistää kummasti. Kerroin aiemmin siitä kamppailustani itsensä Paholaisen kanssa, joka kävi kuristamaan minua yön pimeydessä. Olin ensin paniikin vallassa mutta vähin erin havaihduin tappelemaan vastaan. Otus todella sanoi siinä kehityskeskustelussa saksaksi olevansa Paholainen ("Ich bin der Teufel!"). Muuta siinä ei puhuttukaan. Olin kokemuksen jälkeen viikkokausia omituisen virkeä ja iloinen (Huomaa, että kirjallisuudessa Saatanan olemus on suru, melankolia). - Hyvää joulunjatkoa ja YÖTÄ Sinulle ja Santerille. Kiitokset hyvän kirjan esittelystä ja inspiraatiosta. Juhani
VastaaPoistaTervehdys. Kehityskeskustelu voi siis parhaimmillaan tarjota ihan oikean haasteen. Mielenkiintoista muuten, että Paholainen puhui saksaa!
VastaaPoistaMeillä on täällä ilmainen joulusauna: hikinen, kostea helle ja pesukinnas ihvettä varten. Puuttuu vain marisätkä huulesta, jotta tulisi vielä saunanvihdan hajuakin. Mukavaa pyhän jatkoa!
Mefistofeles puhui Faustin kanssa latinaa. Latina ei ole nykyään EU-kieli, mutta saksapa on, ja kaikkitietävä Mefisto oli jostakin huomannut minut saksan osaajaksi. Miksei Mefisto tarjonnut minulle sopimusta vaan yritti raa'asti kuristaa minut hengiltä? Sanopa se ja, jos haluat, kysy mielipidettä muiltakin, hyvä Päivi. Terv. Juhani
VastaaPoistaEhkä Mefistolla oli helvetin huono päivä ;-) Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoistaPäivi & Santeri
Aivan. On pelättävissä, että Mefisto sortuu ajoin samanlaisiin "inhimillisiin" rajoituksiin kuin Mister Sebaot vanhassa testamentissa. Ovat varmaan sama persoona, siis Paholainen ja Jumala, tai sitten on tapahtunut sekaannus. Siellä missä raamatussa esiintyy 'jumala', tilalle pitäisi vaihtaa 'paholainen' - ja 'paholaisen' tilalle 'jumala'. Logiikka paranee siten ratkaisevasti, ja alamme tajuta lopultakin historian päälle. Raamatusta pitäisi heti tehdä up-to-date edition ILMAN muita muutoksia. - Odotan kiinnostuneena, milloin kehityskeskustelu otetaan kohdallani uusiksi. Harvempi omista kokemuksistaan näissä asioissa puhuu avoimesti (toisin kuin minä ja aiemmin Faust ja Bruno ja muutamat muut tutut ja ehkä kuitenkin aika monet tuntemattomat). Syynä vaikenemiseen on varmaan pelko joutumisesta sinne pahimpaan paikkaan.
VastaaPoistaAivan, ja nurinkäännön jälkeen huomataan, että kyseessä on lopultakin vain yhden ja saman asian hieman erinäköiset ja -oloiset ilmentymät.
VastaaPoistaPahoittelut myöhäisestä vastauksesta. Olimme Afrikan mustassa sydämessä melkoisessa nettikatveessa.