Kesäyön seksikomedia | Woody Allen
Viehkeä komedia kesäyön taiasta naittaa Ingmar Bergmanin ja Shakespearen.
| Elokuva | A Midsummer Night's Sex Comedy/Kesäyön seksikomedia |  |
| Vuosi | 1982 | |
| Ohjaaja | Woody Allen | |
| Pääosissa | Woody Allen, Mia Farrow, Jose Ferrer, Julie Hagerty, Tony Roberts, Mary Steenburgen. | |
| Maa | Yhdysvallat | |
| Genre | Komedia | |
| Käsikirjoitus | Woody Allen | |
| Suomessa | Saatavana DVD:llä |
A Midummer Night's Sex Comedy (1982, suomennettu nimellä Kesäyön seksikomedia) kertoo kesähuvilalla idyllisenä iltana kohtaavista kolmesta parista. Se on allenilainen pastissi, joka tuo yhteen Ingmar Bergmanin ja Shakespearen.
Isäntäpari Andrew'lla (Woody Allen) ja Adrianilla (Mary Steenburgen) on avio-ongelmia. Seksi ei ole maistunut puoleen vuoteen ja Andrew purkaa tarmonsa tekemällä vapaa-aikanaan keksintöjä. Hänen saavutuksiinsa kuuluvat lentävä polkupyörä, omenankuorimalaite ja kalanruotimiskone. Andrew on Wall Streetin pörssimeklari ja kuvaa ammattiaan hävitystaidon mestarinäytteeksi: "I help people do their investments until there's nothing left."
Pariskunta valmistelee huvilalla Adrianin serkun, Leopoldin (Jose Ferrer), häitä. Morsian on vaalea ja kaunis Ariel (Mia Farrow), joka ei tunnu aivan ilmeiseltä vaimokokelaalta jo varttuneeseen ikään ehtineelle, elämänasenteiltaan jäykälle ja ankaralle Leopoldille, joka saa liikanimen "Mr. Pompous Ass". Mies kertoo ylpeänä häämatkan suuntautuvan Lontooseen, jossa hänellä on pitkään odotettu tilaisuus esitellä morsiamelleen Thomas Carlylen hauta.
Juhlaseurueeseen liittyy mukaan lääkäri Maxwell (Tony Roberts), jonka avecina on seksikäs ja vapaamielinen, mutta hieman yksinkertainen sairaanhoitaja, Dulcey (Julie Hagerty). Maxwell on naistenmies ja kyynikko. Hänelle avioliitto edustaa toivon loppua: "Marriage is the death of hope."
Henkilöiden välillä alkaa väreillä pian parisuhderajojen yli. Maxwell iskee silmänsä morsiameen, vaaleaan Arieliin, johon myös Andrew on ollut heikkona vuosia aikaisemmin. Leopoldia puolestaan viehättää eläimellistä energiaa säteilevä Dulce. Pian järjestetään salaisia tapaamisia luonnon helmassa, emmitään valinnoissa ja tunnustetaan suuria tunteita.
Elokuva henkii bergmanilaista menneen ajan tunnelmaa. Kaksikerroksisen puuhuvilan seiniä koristavat posliinilautaset ja valkoiselle pohjalle kuvioidut tapetit. Naisilla on pitkät mekot ja korkeakorkoiset nauhakengät, miehillä kauluspaidat, mirrit ja olkihatut. Herrasväki pelaa sulkapalloa ja shakkia, kalastaa, tekee eväsretkiä niitylle ja musisoi. Henkeviä keskustelujakaan ei puutu. Illalla kaivetaan esiin Andrew'n rakentama spiritismipallo ja kysytään, onko elämässä muuta kuin aistein nähtävä. Leopold kiistää jyrkästi. Hänen mukaansa metafysiikassa on kyse ihmisten heikkoudesta hyväksyä elämää sellaisena kuin se on. Mutta kun kuu lipuu tummien varjojen taakse, tapahtuu odottamattomia.
Kevyen hupailun teemana on elämästä nauttiminen ja hetkeen tarttuminen, sillä mikään ei harmita enemmän kuin menetetyt tilaisuudet. Samaa teemaa Woody Allen on sittemmin tuonut esille esimerkiksi toisessa hyvän tuulen komediassa Everyone Says I Love You (1996).
Asiasanat: Woody Allen, A Midsummer Night's Sex Comedy, Kesäyön seksikomedia, elokuva, elokuva-arvio, Mia Farrow, Jose Ferrer, Julie Hagerty, Tony Roberts, Mary Steenburgen, ihmissuhteet, seksi, avioliitto, häät, menetetyt tilaisuudet, seize the moment, Yhdysvallat.
