Puukolla leivän syrjään elokuvassa Kirves – Työtön tappaja
Costa-Gavrasin ohjaamassa mustassa komediassa on jotain perisuomalaista: töihin halutaan hinnalla millä hyvänsä ja väkivalta on vain yksi keino muiden joukossa ratkaista asioita.
| Elokuva | Le couperet/Kirves/Työtön tappaja/The Axe |  |
| Vuosi | 2005 | |
| Ohjaaja | Constantin Costa-Gavras | |
| Pääosissa | José Garcia, Karin Viard, Geordy Monfils | |
| Maa | Belgia, Ranska, Espanja | |
| Genre | Komedia, trilleri, rikos | |
| Käsikirjoitus | Constantin Costa-Gavras, Jean Claude-Grumberg. Perustuu Donald E. Westlaken romaaniin The Axe (1998). | |
| Suomessa | Saatavilla DVD:nä |
Le couperet (2005) kertoo Bruno Davertista, paperitehtaan myyntitykistä, joka potkitaan viidentoista vuoden työputken päätteeksi pois. Bruno ei näe muuta vaihtoehtoa kuin alkaa eliminoida kilpailijoitaan saadakseen uuden työpaikan.
Murhat eivät alun hermoilun jälkeen tuota Brunolle suuriakaan tunnontuskia. "Zappé, comme à la télé", hän sanoo ensimmäisen murhansa jälkeen. Uhri on pois silmistä kuin huono tv-kanava kaukosäätimen painalluksella. Jäljet eivät johda Brunoon, vaikka mies ajelee omalla autollaan murhapaikalle. Sankari saa katsella tyytyväisenä kotona ruokapöydässä, kuinka murhaajaksi epäilty viaton mies hyppää oikeustalon ikkunasta alas ja kuolee. Murhia suuremmaksi haasteeksi muodostuvat työnhaku ja kotiongelmat, teini-ikäisen pojan kasvatus sekä avioliiton ehjääminen.
Elokuva on teemoiltaan niin suomalainen, että sitä on vaikea uskoa ranskalais-espanjalaiseksi yhteistyöksi. Työn tärkeys oman identiteetin rakennusaineena ja häpeä työttömyydestä eivät ole Ranskassa yhtä painavia ongelmia, vaikkakin elokuvassa ne kuvataan uskottavasti. Costa-Gavrasin mustan huumorin värittämä toteutus on hykerryttävä.
Asiasanat: Le couperet, Kirves, Työtön tappaja, The Axe, elokuva, elokuva-arvio, komedia, trilleri, rikos, Constantin Costa-Gavras, Donald E. Westlake, José Garcia, Karin Viard, työttömyys, potkut, murha, työhaastattelu, työpaikka, Belgia, Ranska, Espanja.
Terve. Se mikä on liioiteltua Ranskassa ja muissa latinalaisissa maissa, on totisinta totta Suomessa. Supisuomalaisuus loistaa kirkkaana tuossa filmissä. Kiitos läpivalaisusta, hyvä Päivi. Menenpä tästä hakemaan litran annoksen chileläistä punaviiniä. Viikonloppua. Juhani
VastaaPoistaAivan, ja sitten vielä väitetään, että Suomessa olisi jotenkin väritöntä, vaikka uutisoitavaa riittää jos jonkinlaisista ammuskeluista ja puukkotappeluista. Mukavia punkkuhetkiä! Minulla on työn alla pullo Bordeaux'ta.
VastaaPoistaOn muuten hyvä elokuva! Kertoo ajastamme hyvin paljon ja tuo esiin sellaisia näkökulmia, joita julkisessa keskustelussa ei yleensä huomioida.
VastaaPoistaTavallisestihan julkisessa keskustelussa pääsevät esiin vain ne menestyjät. Jonkinlaisen tasapuolisuuden vuoksi nostetaan toki toisinaan esiin joku siivooja tai Siwan kassa 1100 euron kuukausipalkkoineen, mutta siinäpä se sitten alkaakin olla.
Tämän elokuvan päähenkilö sijoittuu näiden ääripäiden mielenkiintoiseen välimaastoon. Hänhän aluksi kuuluu menestyjien porukkaan, mutta tippuu sitten syrjäytettyjen luusereiden kastiin. Tavallisista syrjäytetyistä poiketen hän ei kuitenkaan tyydy kohtaloonsa, vaan ryhtyy määrätietoiseen taisteluun päästäkseen takaisin entisiin asemiinsa. Ja siinä taistelussa hän käyttää juuri vastaavantyyppistä kyynärpäätaktiikkaa kuin menestyjien keskuudessa on tapanakin käyttää.
Juuri tämä taistelu ja sen taustalla vaikuttavat yhteiskunnalliset arvostukset tekevät tarinasta poikkeuksellisen mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän.
Kiitoksia kommentista Lohikäärmemies. Elokuvan aihe on todella ajankohtainen, kun lama-ajan työelämässä täytyy käyttää yhä härskimpiä keinoja pärjätäkseen.
VastaaPoistaMielestäni on hienoa, että käsikirjoitukseen tartuttiin Euroopassa eikä Yhdysvalloissa, niin säästyttiin turhalta Hollywood-kuorrutukselta. Costa-Gavrasin kaltaista herkullista mustaa huumoria ei näe usein.