Le fait du prince | Amélie Nothomb
Amélie Nothomb yllättää uusimmalla kirjallaan. Se tarjoaa kiehtovaa luettavaa aikaisempien, hieman puolihuolimattomien tarinoiden jälkeen.
Le fait du prince (Albin Michel, 2008. Ei suomennettu.), vapaasti käännettynä Kruununperillinen kertoo Baptiste Bordavesta, jonka ovelle ilmestyy salaperäinen muukalainen. Ruotsalainen Olof Sildur pyytää lupaa käyttää puhelinta, mutta saakin sydänkohtauksen ja kuolee. Bordave punnitsee tilannetta ja vaihtaa Sildurin kanssa paikkaa. Hän käynnistää edeltäjänsä Jaguarin ja hurauttaa Versailles'ssa sijaitsevaan ylelliseen huvilaan, jossa odottaa kaunis vaalea vaimo.
Romaanin teema identiteetin vaihdosta on kiehtova hieman samaan tapaan kuin valtion arkistoista katoaminen Arto Paasilinnan Jäniksen vuodessa. Vaihdossa minuutta ei tosin hävitetä, vaan vaihdetaan vain toiseen. Päähenkilö nauttii tarjoutuneesta tilanteesta ja ihmettelee, miten oli saanut tuhrattua toimistossa tylsässä työssään niin monta vuotta niin vähillä muistoilla. Hän antautuu nautinnoille ja elämälle.Nothomb on aina ollut sujuva dialogin kirjoittaja ja tämä piirre johdattaa myös Kruununperillistä jouhevasti eteenpäin. Tarinassa ei juututa tyhjänpäiväisten yksityiskohtien kuvailuun, vaan havainnot tulevat henkilöiden suusta, toiminnassa. Tarina kutkuttaa ja kuplii kuin lasillinen Veuve Clicquot -samppanjaa, josta tulee päähenkilölle uudessa elämässään ruokajuoma ja aterian korvike.
Asiasanat: Amélie Nothomb, Le fait du prince, kirja-arvio, romaani, dialogi, identiteetti, Ranska, Versailles, Veuve Clicquot, samppanja.