Kirja-arvio Matti Röngän teoksesta Mies rajan takaa: Viktor Kärppä seikkailee

Viktor Kärppä seikkailee | Matti RönkäSain Suomesta tuliaisia: Matti Röngän dekkareita kolmin kappalein. Olin lukenut miehen kirjoista paljon hyvää ja odotukset olivat korkealla.

Kahlasin läpi yksiin kansiin pakatut tarinat Tappajan näköinen mies, Hyvä veli, paha veli ja Ystävät kaukana (teoksessa Mies rajan takaa. Gummerus). Lukukokemus kangerteli alkuun, mikä ei kuitenkaan ollut Röngän syy. Suomeksi lukeminen tuntui vain oudolta. Kielemmehän ei ole erityisen seurallinen, pikemminkin yhtä sulavaa kuin kuivalla maalla uiminen.

Kärpän matkassa ei hötkyillä

Jäykästä dialogista huolimatta Röngän kerronta on leppoisaa, jopa siinä määrin, että päähenkilö Viktor Kärpän pikkubisneksiä seuratessa suuret linjat olivat välillä unohtua. Kärppä kun ei varsinaisesti selvittele rikoksia, vaan liikkuu vain piireissä.

Takerruin tekstissä erilaisiin irrelevantteihin yksityiskohtiin, kuten päähenkilön tapaan käyttää samassa lauseessa kirjakielistä minä- ja puhekielistä mun-muotoa. Tavoiteltiinko tällä venäläisten tapaa puhua suomea vai oliko kyseessä uusi trendi? Rauhallinen tempo antoi kysymyksille aikaa, vaikka vastaus jäi löytämättä.

Tarinoihin oli ujutettu sopivassa määrin raflaavia aiheita kuten Hiihtoliiton doping-käryä, moottoripyöräjengejä ja huumeita. Eniten kirjoissa kuitenkin viehätti Röngän suhtautuminen lukijaansa. Häntä kohdellaan tasavertaisena kaverina, jota ei haluta eksyttää yhtään enempää kuin dekkarin onnistumisen kannalta on välttämätöntä. Esimerkiksi uni ja valve pidetään huolellisesti erillään.

Suomalaiskansallista liberalismia

Nostin Röngälle hattua siitä, että hän oli ottanut päähenkilökseen inkeriläisen paluumuuttajan. Yhtenäiskulttuurin illuusiossa elävässä maassa se on rohkea veto. Viktor Kärppä tosin haluaa olla suomalaisempi kuin suomalaiset. Hän on lainkuuliainen kansalainen ja tekee yhteistyötä jopa yhteistyökyvyttömän Suomen poliisin kanssa.

Kirjassa aihionomaisesti elävä liberaali näkökulma alistetaan suomalaiskansalliselle. Venäläiset ja virolaiset ovat mafiosoja, jotka tekevät laittomuuksia, juovat votkaa aamupalaksi ja pyörittävät rajan takana viranomaisia miten mielivät. Suomalaisille tarinoiden sex appeal lienee siinä, että ne kuvittavat naapureista kertovia urbaaneja legendoja ja vahvistavat niitä.

Käyhän se näinkin, mutta vaihteeksi olisi virkistävää, jos nationalistinen asetelma käännettäisiin nurin. Kukahan kirjoittaisi dekkarin romanialaisista keppikerjäläisistä, jotka selvittävät suomalaismiesten tekemiä puukko-, haulikko- ja jalkajousisurmia?

Asiasanat: Matti Rönkä, Viktor Kärppä, Tappajan näköinen mies, Ystävät kaukana, Hyvä veli, dekkari, venäläinen, paluumuuttaja, virolainen, mafioso, urbaani legenda, Hiihtoliitto, doping-käry, moottoripyöräjengi.

Viikon suosituimmat

Trilogia Le grand cahier on kulttuuriskandaali | Agota Kristof

Kirja-arvio: Alastonkuvia | Virpi Hämeen-Anttila

Kielitoimisto suosittaa lyhiksiä ja pyöröraikastinta

About Päivi Kannisto

Suolatut säkeet

Helvetti | Dante Alighieri

Senkin sika!

Kiinalainen niukkuuspeli

Tietoja Päivi Kannistosta

Kuinka minusta tuli postikorttikirjailija?