Matkakirjallisuuden genre | Matkoja jääkaapille I

This blog entry is also available in English.

Ufoja matkakokemuksiaEn ollut lukenut moniakaan matkakirjoja ennen omaa täysipäiväistä (mutta ei -päistä) matkailijanuraamme. Ihmettelin, mitä relevanssia jonkun toisen kokemuksilla satunnaisista maailman kolkista mahtoi olla. Oli tärkeämpää päästä itse näkemään ja kokemaan. Sitä paitsi pidin matkakirjoihin olennaisesti kuuluvia, yksityiskohtaisia maisemakuvauksia pitkästyttävinä.

Oman paimentolaiselämän myötä aikaa riittää palmupuiden norjien runkojen ja lehvien suhinoiden kuvauksillekin. Kiinnostavinta matkakirjallisuudessa on kuitenkin sen sijoittuminen länsimaisen, keskiluokkaisen elämänmenon ulkopuolelle. Koska toisiin elämäntapamatkailijoihin törmää ani harvoin tien päällä, kirjoista pääsee peilaamaan kokemuksia. Sanottu ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että valtaosa matkakirjallisuudesta on edelleenkin erinomaisen epäkiinnostavaa. Genreä vaivaavat kuolemanvakavuus, kirjoittajien itsekehu ja paatos.

Omakehu ja suitsukkeet haisevat

Tyypillinen ja typerryttävän tylsä matkakirja kertoo matkaan liittyvistä valmisteluista, itse matkasta ja jälkitunnelmista. Jotta tällainen genren mukainen matkakirja jaksaisi kiinnostaa ja myisi tekstikylläisillä markkinoilla, kohteen täytyy olla hypereksoottinen. Sen löytäminen onkin haastava tehtävä, sillä minnepä Discovery Channel tai National Geographic eivät olisi jo kameroitaan tunkeneet. Outo kulkuväline on hyvä erottautumiskeino, mutta sen on oltava vähintäänkin Thor Heyerdahl -luokan Kon-Tiki, sokean maailmanympärilento, tai vielä parempaa, jos päähenkilö onnistuu laukaisemaan itsensä tykinkuulalla kuuhun kuten paroni von Münchhausen. Kirjoittajan on luonnollisesti oltava maanmainio julkkis ja kaikkien ihailema kulttihenkilö kuten Che Guevara. Vaikka on toki surkuhupaisaa, että tämä kuolematon sankari kolaroi moponsa heti alkutaipaleella ja nimesi kirjansa moottoripyöräpäiväkirjoiksi. Hän liftasi ja käveli suurimman osan matkasta. Sanoisin, että niin argentiinalaista, ellei se kuulostaisi aina positiivisen ja markkinointihenkisen genren yhteydessä inhottavan ahdasmieliseltä. Tiesitkö muuten, että Che sai nimensä siitä, että hän viljeli 'che'-sanaa jatkuvasti puheessaan? Che tarkoittaa Argentiinan espanjaksi "Hei sinä".

Matkakirjoihin liittyy yleensä kaikenpuolinen kohteiden suitsutus, joka äityy pahimmillaan paatokseksi. Etenkin kolmannen maailman maista kerrottaessa yritetään jatkuvasti ymmärtää kohteita, noita onnettomia paljasjalkoja ja harvahampaita, joiden elämän edellytykset ovat länsimaisesta näkökulmasta niin vajavaiset. Kirjoittajat ratsastavat omalla hyväntekijän roolillaan kertomalla siitä, kuinka he jättävät paikallisille runsaita juomarahoja tai lahjoittavat heille omien standardiensa mukaan aivan välttämättömiä hyödykkeitä kuten paperia, kuulakärkikyniä tai omia kirjojaan. Tai sitten päivitellään tätimäisesti sitä, kuinka rimppakinttuiset ryysyläiset jaksavat aina vain hymyillä ja olla niin iloisia, vaikka kattona on pelkkä taivas. Tässä matkakirjallisuus toteuttaa ikiaikaista tehtäväänsä: se tekee tarkasteltavista kulttuureista surkuteltavan taustan, jota vasten länsimaiset ihanteet, kuten kehitysusko ja materialismi, voidaan kirkastaa.

Kolmas matkakirjallisuuden karvat pystyyn nostattava piirre on itsekehu, jolta taitaa olla vaikea välttyä. Tekeehän kirjoittaja sitä, mistä monet unelmoivat, mutta vain harvat uskaltavat toteuttaa. Omaa nokkeluuttaan ja rohkeuttaan suitsuttava kertoja on kuitenkin sympaattinen vain silloin, kun omahyväisyys on viety äärimmilleen. Kultaista keskitietä noudattavissa matkakirjoissa en ole tällaiseen vielä törmännyt. Sen sijaan yli-ihmisteorioillaan patsastelevan Friedrich Nietzschen otsikoinnit Ecce homossa ovat loistavia vai mitä sanot tästä: Miksi olen niin älykäs?

Matkakirjailijan itseruoskinta ja itseironia ovat lukukokemuksena aina yhtä herkullisia, mutta harvinaisia. Virkistävä poikkeus on kanadalaisen Will Fergusonin kirja liftausmatkasta Japanin halki. Mies esiintyy paikallisten silmissä juuri sellaisena klovnina ja joulukuusena kesän keskellä niin kuin turistit yleensäkin tekevät. Ferguson on myös kirjoittanut houkuttelevan kirjan omasta kotimaastaan, Why I hate Canadians?, mutta en ole onnistunut saamaan sitä käsiini.

Ohessa pari matkaa perinteiseen ja parodiseen matkakirjallisuuteen: kaksi suosikkimatkakirjaani sekä yksi onnettomimpia virityksiä, joita olen vähään aikaan lukenut. Jälkimmäistä lukiessa matka suuntautui yhtä usein jääkaapille kuin tv:tä sohvaperunana palvoessa.

Tutustu Matkoja jääkaapille -sarjan kaikkiin osiin.

Asiasanat: matkakirja, matkakirjallisuus, jääkaappi, genre, Münchhausen, Kon-Tiki, Thor Heyerdahl, Che Guevara, Will Ferguson.

Viikon suosituimmat

Ranskalainen juusto

Tuoreimmat kuulumiset

About Päivi Kannisto

Uusi äänikirja: Elämäni nomadina

Suolatut säkeet

Vapaana elämisen taito

Epätoivottu mainonta | Kirjallisuus ja tuotesijoittelu

Elämäni nomadina

Superrikkaat ja rutiköyhät