Ihmisvihaajat
Luin pitkästä aikaa uudelleen Molièren tuotantoa. Yöpöydällä olivat kootut teokset, joista löytyivät miehen mestariteokset Ihmisvihaaja ja Tartuffe.
Molemmat näytelmät ovat kevyitä ja viihdyttäviä kuvauksia seurapiirien vehkeilyistä. Ne äityvät jopa skandaalinhakuisiksi hieman samaan tapaan kuin Maupassant'n kiipijätarina Bel-Ami sotilaan tiestä Pariisin seurapiirien huipulle. Jäin taas kerran äimistelemään, miten näistä viihteen helmistä on tullut suuren yleisön silmissä pölyyntyneitä ja luotaantyöntäviä klassikoita.
Osasyy Molièren maineeseen lienee siinä, että kaikki eivät pidä näytelmien lukemisesta. Näytelmistä puuttuvat henkilöiden ulkoiset ja sisäiset kuvaukset, jolloin kaikki lepää toiminnan varassa. Itse pidän kuitenkin nimenomaan tästä. Näytelmät jättävät kirjallisuudenlajeista kenties eniten tilaa omille mielikuville. Kun kulisseja ja henkilöitä ei selitetä, saa liitää vapaasti eetterissä.
Karu totuus vai sievä kiertoilmaisu?
Ihmisvihaaja on yksi kestosuosikeistani. Siinä saavat liehittelyt ja imartelut kyytiä. Päähenkilön, ihmisvihaajan, mielestä totuus pitäisi töräyttää aina seurasta ja tilanteesta riippumatta. Hänen ystävänsä Philintine taas kannattaa diplomaattista kiertelyä ja kaartelua hyvän seurusteluetiketin mukaisesti. Kun herrat kuuntelevat erään seurapiirin jäsenen näytteitä runoilijantaidoistaan, Ihmisvihaaja teilaa ne tylysti. Alla oleva sitaatti sopisi malliksi monelle sanan mahdistaan nauttivalle ja mielestään ankaralle kriitikolle. Epäilemättä se olisi vastaavasti kauhistus kaikille omista kirjailijankyvyistään vakuuttuneille. Kukapa haluaisi kuulla, että olisi paras vastustaa kiusausta ja olla tarttumatta kynään.
ALCESTE
You're under no necessity to compose;
Why you should wish to publish, heaven knows.
There's no excuse for printing tedious rot
Unless one writes for bread, as you do not.
Resist temptation, then, I beg of you;
Conceal your pastimes from the public view;
And don't give up, on any provocation,
Your present high and courtly reputation,
To purchase at a greedy printer's shop
The name of silly author and scribbling fop.
Sitaatti on Richard Wilburin käännöksestä (A Harvest Book Harcourt Brace & Company, New York, 1965), joka on erinomaisen hersyvää ja tekee oikeutta näytelmän kepeän syvälliselle luonteelle.
Juorukellon kalkattajat
Ihmisten juoruilu ja vehkeily ovat aiheena myös Tartuffessa. Näytelmä kuvaa oivasti sitä selkäänpuukotusta, jota yhteisöissä tavataan harrastaa. Ne, joilla on suurin syy häpeään ja syyllisyyteen, ovat yleensä kärkkäimmin tuomitsemassa lähimmäisiään. Alla oleva sitaatti on näytelmän ensimmäisestä kohtauksesta, jossa anoppi syyttää miniäänsä maallisesta elämänmenosta. Moititun veli ja eräs palvelijoista puolustavat. Pahat kielet eivät tarvitse syitä, ne läyskättävät joka tapauksessa:
CLÉANTE
They [People] need no cause; they'll talk in any case.
Madam, this world would be a joyless place
If, fearing what malicious tongues might say,
We locked our doors and turned our friends away.
And even if one did so dreary a thing,
D'you think those tonguees would cease their chattering?
One can't fight slander; it's a losing battle;
Let us instead ignore their tittle-tattle.
Let's strive to live by conscience' clear decrees,
And let the gossips gossip as they please.
DORINE
If there is talk against us, I know the source:
It's Daphne and her little husband, of course.
Those who have greatest cause for guilt and shame
Are quickest to besmirch a neighbour's name.
When there's a chance for libel, they never miss it;
When something can be made to seem illicit
They're off at once spread the joyous news,
Adding to fact what fantasies they choose.
By talking up their neighbour's indiscretions
They seek to camouflage their own transgressions,
Hoping that others' innocent affairs
Will lend a hue of innocence to theirs,
Or that their own black guilt will come to seem
Part of a general shady colour-scheme.
Molièrella on paljon annettavaa tämänkin päivän keskusteluihin, sillä mihinpä ihminen olisi muuttunut. Juoruilu ja vehkeilyt ovat kanssakäymisen muotoja siinä missä kannustaminen tai tukeminenkin. Yhtä terävää ja kestävää kuvaa näistä inhimillisen toiminnan muodoista on tosin vaikea hakea nykykirjailijoilta. Täytyy mennä filosofien, esimerkiksi Jean-Paul Sartren, pakeille, joka tokaisi osuvasti: Helvetti ovat muut ihmiset (L'enfer, c'est les autres).
Asiasanat: Molière, ihmisvihaaja, Tartuffe, juoruilu, vehkeily, helvetti, muut.
