Päivi Kannisto

Bret Easton Ellis -filmatisoinneille tuttuun tapaan tarina avautuu prameista bileistä Los Angelesissa. Naiset ovat sonnustautuneet pikkumustiin koteloihin, miehet pukuihin, taustalla soi 80-luvun rock. Sitten auto ajaa erään bilettäjän ylitse ja uhri kuolee. Siirrytään takaumaan. Elokuva The Informers/Ilmiantajat Vuosi 2009 Ohjaaja Gregor Jordan Pääosissa Billy Bob Thornton, Winona Ryder, Kim Basinger ja Mickey Rourke. Maa Yhdysvallat Genre Draama Käsikirjoitus Bret Easton Ellis. Pohjautuu Bret Easton Ellisin samannimiseen romaaniin. Suomessa DVD-julkaisu 28.10.2009 The Informers (suom. Ilmiantajat , 2009) -elokuvassa kamera kiertää eri henkilöiden mukana sängyssä, hautajaisissa ja isoissa taloissa. Tapahtumat ja niiden välinen yhteys paljastuvat vähitellen. Mukana on rikkaiden perheiden lapsia, jotka tapaavat eronneita vanhempiaan ylellisissä ravintoloissa, limusiineissa ja matkakohteissa. Kaikkea on jo, mutta lisää halutaan. Ainoa ongelma on saada selville, mikä se j

Fiktiiviset omaelämäkerrat ovat trendikkäitä eikä ihme. Laji on mielenkiintoinen kyseenalaistaessaan keinotekoisen faktan ja fiktion välisen rajan. Bret Easton Ellisin Lunar Park (Alfred A. Knopf, New York, 2005. Suomennettu nimellä Lunar Park ) on huikea kirja. Se kertoo, kuinka Ellisistä tuli parikymppisenä julkkis, miljonääri ja morfiinijohdannaisten suurkuluttaja, mutta tämä on vasta prologi. Seuraa kääntymys. Vannoutunut poikamies menee naimisiin, tunnustaa poikansa ja muuttaa New Yorkin ulkopuolelle sievään lähiöön vain kokeakseen repsahduksen. Nämä puolentoista kuukauden tapahtumat kerrotaan yksityiskohtaisesti päivä päivältä. Kirja huipentuu Stephen Kingimäisiin kauhunhetkiin.

Käsikirjoittajien ja ohjaajien tehtävänä on tuottaa Bret Easton Ellisin kirjoista siistittyjä, salonkikelpoisia versioita. Elokuva Less Than Zero Vuosi 1987 Ohjaaja Marek Kanievska Pääosissa Andrew McCarthy, Jami Gertz, Robert Downey Jr., James Spader Maa Yhdysvallat Genre Draama Käsikirjoitus Harley Peyton. Perustuu Bret Easton Ellisin samannimiseen romaaniin. Suomessa DVD:llä Less Than Zero noudattaa Bret Easton Ellisin samannimistä romaania väljästi. Rankimmat kohtaukset, kuten 12-vuotiaan joukkoraiskaus kotibileissä on poistettu ja biseksuaalista päähenkilöstä on tehty hetero. Päähuomio on rikkaiden nuorten näyttävissä bileissä. Uima-altaiden ympärillä discoillaan ja käytetään huumeita. Taustalla kimaltavat hopeahuurteiset tekokuuset, valot läikehtivät ja kasarimusiikki soi. Elokuvassa kuullaan mm. Paul Simonin, Aerosmithin, David Lee Rothin ja The Cultin biisejä. Tarinan päähenkilö Clay (Andrew McCarthy) on saapunut Camdenin yliopistosta vanhempiensa luokse j

Yritys voi saada kirjoissa ilmaista mainosta, mutta aina sekään ei houkuta. Bret Easton Ellisin Amerikan psyko sai tuotevalmistajat kääntymään kannoillaan. Tuotteet ovat Ellisille ironinen tehokeino. Näkyvimmin ne ovat esillä Amerikan Psykossa , jonka henkilöt ovat kuin eri tuotemerkkejä kantavia formaattitehtaan tähtiä. Heidät erottaa - tai ei erota toisistaan - vain brändien perusteella. Päähenkilö Patrick Batemania luullaan toistuvasti Marcus Halberstamiksi, koska molemmat työskentelevät samalle firmalle, käyttävät Valentinon pukuja, samanlaisia silmälaseja ja saman parturin palveluja.

Bret Easton Ellisin Glamorama vie muodin ja terrorismin maailmaan, jossa Pradan puvun alle puetaan kevlarliivit. Glamoraman (Alfred A. Knopf, New York, 1998. Suomennettu nimellä Glamorama .) päähenkilö on Victor Warden, malli, yökerhon omistaja, kuuluisan isän poika. Hän elää New Yorkin julkkispiirien pintaliitoelämää , kunnes saa tehtävän salaperäiseltä Palakon-nimiseltä mieheltä. Hän ajautuu terrorismiorganisaatioon , joka toimii muotimaailman ytimessä, Pariisissa . Ei ryppyotsaisille Tarina on Ellisille tuttuun tapaan kuvaus aikamme rappiosta, jossa brändit ja julkkikset korvaavat ideologiat. Henkilöt ovat kyllästyneet elämään ja nappailevat Xanaxia . "La vie est de mauvais gout" eli elämässä ei ole tyyliä, kuten päähenkilö toteaa. Glamoraman tarkoitus ei ole kyntää syvissä pohjamudissa. Se on osaavaa ja mukaansatempaavaa viihdettä, jonka juonen käänteet hämäävät ja johtavat harhaan. Kukaan ei välttämättä ole se, kuka sanoo olevansa , henkilöistä liikkuu eri

Bret Easton Ellisin esikoisromaanin dialogit ovat kuin tyypillisestä kännykkäkeskustelusta . Henkilöt puhuvat jonninjoutavia toistensa ohi. Kaikki on hyvin niin kauan, kun kumpikin pysyy vuorollaan äänessä eikä toisen tarvitse kysyä: "Haloo, ootsä vielä siellä? Less Than Zero (Ilmestyi englanniksi 1985. Suomennettu nimellä Alta nollan ) oli Ellisin läpimurtoteos , jota juhlittiin 80-luvun uutena romaanina. Se kuvaa rikkaiden amerikkalaisnuorten bileiden, merkkituotteiden ja huumeiden täyttämää elämää. Hei, sähän oot alasti! Kirjan päähenkilö Clay on joululomalla yliopistosta. Hän asuu vanhempiensa luona Los Angelesissa ja tapaa tuttujaan. Useimmat henkilöiden välisistä keskusteluista heijastavat sisäistä tyhjyyttä. Kenelläkään ei ole mitään sanottavaa. He ovat kyllästyneitä itseensä, toisiinsa, elämään. "Ça fait longtemps que je t'ai pas vue" je lui ai dit. "Ouais, j'suis pas beacoup sortie ces jours derniers." (--) "Tu as passé un bon

Kaksi raakaa, mutta asenteeltaan täysin erilaista murhatarinaa: Bret Easton Ellisin Amerikan psyko revittelee ja riemastuttaa, Emmanuel Carrèren Valhe ymmärtää ja selittää. Innostuin lukemaan Ellisin vanhempaa tuotantoa uudelleen erinomaisen Lunar Parkin jälkeen. American Psycho (Vintage, New York, 1991. Suomennettu nimellä Amerikan psyko .) on kulttikirja ja edelleen yksi suosikeistani .

Ellisin uutuuskirja osoittaa, että kaupallisuuden vaateet eivät useinkaan käy yksiin luovan työprosessin kanssa. Imperial Bedrooms on tuupattu markkinoille väkinäisesti ja keskeneräisenä kuin Nokian kännykät. Imperial Bedrooms (ei vielä suomennettu) on jatko-osa Ellisin esikoisteokselle Alta nollan . Parikymppiset päähenkilöt ovat varttuneet keski-ikään. Clay on menestyvä käsikirjoittaja, joka sukkuloi New Yorkin ja Los Angelesin luksusasuntojensa väliä. Hän nauttii hännystelijöistä, jotka halajavat osia elokuviin. Yksi liehittelijöistä on Rain, jonka tarina on klassinen: tyttö on kaunis, mutta lahjaton. Hän haluaa rikkaan suojelijan, joka auttaisi uralla eteenpäin sänkykamarin kautta. Kun Clay ihastuu Rainiin, alkaa tapahtua outoja. Clayn kännykkään ilmaantuu outoja viestejä ja miehestä tuntuu kuin häntä seurattaisiin ja aivan kuin asunnossakin olisi vierailtu luvatta. Paranoiaa vai vainoa? Ellis kylvää vihjeitä saman pitkäpiimäisen kaavan mukaan, jolla henkilöiden väliset kesk

Zelig on hulvaton satiiri miehestä, joka hukkaa oman persoonallisuutensa yrittäessään miellyttää muita. Elokuva Zelig Vuosi 1983 Ohjaaja Woody Allen Pääosissa Woody Allen, Mia Farrow Maa Yhdysvallat Genre Komedia, mockumentary Käsikirjoitus Woody Allen Suomessa Saatavana DVD:llä Zelig (1983) johdattaa katsojat mustavalkoisin kuvin vuoteen 1928. Yhdysvalloissa juhlitaan: jazz ja charleston valtaavat maailmaa, moraali on löystynyt ja alkoholia saa halvemmalla kuin koskaan ennen. New Yorkin Long Islandilla kirjailija F. Scott Fitzgerald tekee vauraassa huvilassa havaintoja salaperäisestä ihmiskameleontista nimeltään Zelig. Mies puhuu kutsuvieraiden joukossa kuin aristokraatti ja keittiöväen kanssa kuin karkea juntti. Zeligistä tehdään pian havaintoja eri puolilla maata, kunnes hän häviää salaperäisesti. Kun mies saadaan kiinni, hän on muuttunut kiinalaiseksi. Zelig suljetaan mielisairaalaan, jossa pitkällisten tutkimusten jälkeen selviää, että hänellä ei ole persoo

Kun mainostoimistomaailma sai jo osansa, Beigbeder vitsailee tällä kertaa osuvasti kirjallisuuden kustannuksella. L'égoïste romantique (Grasset, Pariisi, 2005. Ei suomennettu.) eli Romanttinen egoisti kertoo Beigbederin tunnetuimman henkilöhahmon, Octave Parangon, kaltaisesta kirjailijasta päiväkirjamerkintöjen välityksellä. Miehen nimi on nyt vain Oscar Dufresne. Kirjan alussa Oscar istuu Pariisin kahviloissa ja katselee, kuinka nimekkäät ranskalaistähdet kohtaavat. Seuraa Bret Easton Ellisiltä tuttuja name-dropping -jaksoja, joissa kaikki tärkeimmät starat tulevat mainituiksi. Lista on hyvä johdatus Ranskan nykykirjallisuuden suuriin nimiin: Christine Angot , Antoine Blondin, Emmanuel Carrère , Maurice Dantec, Marie Darrieussecq, Virginie Despentes, Philippe Djian , Anna Gavalda, Michel Houellebecq , Amélie Nothxomb , Justine Lévy , Nicolas Rey ja Ann Scott, unohtamatta tietenkään kirjailija Fréderic Beigbederiä . Ranskalaista sisäpiirihuumoria Beigbeder on työskenne

Emmanuel Carrère jatkaa Venäläisessä romaanissa kokeilujaan Valheen viitoittamalla tiellä, fiktion ja dokumentin fuusioimisessa. Un roman russe (P.O.L., 2007. Ei suomennettu.) eli Venäläinen romaani on Carrèren omaelämäkerrallinen tarina, joka on tyydyttänyt ranskalaisyleisön kiihkeää tirkistelyn tarvetta. Kirjailijan sukujuuria, synkkiä perhesalaisuuksia , haavoittuvaisuuksia ja naissuhteita kuvaava kirja on saanut erinomaiset arviot, vaikka samalla on nostettu esiin kirjailijan ilmeinen mielikuvituksen puute. Hän kertoo käsin kosketeltavasta ja tapahtuneesta. Vaisu tarina Miksi omaelämäkerralliset muistiinpanot ja paljastuskertomukset on nimetty romaaniksi? Carrère kertoo halunneensa kirjoittaa kirjan elämästään, isoisästään, venäjän kielestä, silloisesta kumppanistaan Sophiesta ja venäläisestä Kotelnitchin kylästä, jossa hän teki elokuvaa ja etsi venäläisiä juuriaan. Kirja on yritys vangita se, josta kirjailija ei saa kiinni, mutta joka kuluttaa häntä. Dokumentti? Kun lop