Elokuva The Informers eli Ilmiantajat
Bret Easton Ellis -filmatisoinneille tuttuun tapaan tarina avautuu prameista bileistä Los Angelesissa. Naiset ovat sonnustautuneet pikkumustiin koteloihin, miehet pukuihin, taustalla soi 80-luvun rock. Sitten auto ajaa erään bilettäjän ylitse ja uhri kuolee. Siirrytään takaumaan.
The Informers (suom. Ilmiantajat, 2009) -elokuvassa kamera kiertää eri henkilöiden mukana sängyssä, hautajaisissa ja isoissa taloissa. Tapahtumat ja niiden välinen yhteys paljastuvat vähitellen. Mukana on rikkaiden perheiden lapsia, jotka tapaavat eronneita vanhempiaan ylellisissä ravintoloissa, limusiineissa ja matkakohteissa. Kaikkea on jo, mutta lisää halutaan. Ainoa ongelma on saada selville, mikä se jokin oikein olisi.
Elokuvan nimi tulee The Informers -nimisestä bändistä, joka on kiertueellaan. Bändin keulakuva on degeneroituneeksi kuvattu pop-tähti, joka viettelee alaikäisiä tyttöjä ja poikia. Elokuvassa leikitellään bi- ja heteroseksuaalisuudella. On lapdancea, paljaita rintoja, kolmen tai neljän kimppoja, voyerismia ja ekshibitionismia.
Elokuva toistaa aikaisempia Ellis-filmatisointien teemoja, mutta ilman The Rules of Attraction (2002) -elokuvan vauhtia ja Less Than Zero -elokuvan estetiikkaa. Iltavalaistukset, varjojen ja hämärän leikki on korvattu räikeällä päivänvalolla, ja 80-luvun rekvisiitta on ylitsevuotavaa. Sängyissä on vaaleanpunaisella silkkikankaalla päällystettyjä päätyjä, miehillä Duran Duranista muistuttavat töyhtöjä, naisilla pöyhkeitä kampauksia, olkatoppauksia, kireitä vyötäröitä ja satiinisia aamutakkeja, taustalla DX-7 -syntsasoundeja.
Elokuva loppuu pateettiseen kohtaukseen ja repliikkiin: "There's no more sun", joka kertoo, mistä koko elokuvassa on kysymys. Aurinko on sammunut eikä maapallolla ole enää elämää.
Asiasanat: The Informers, Gregor Jordan, elokuva, elokuva-arvio, draama, Bret Easton Ellis, bändi, biseksuaalisuus, lapdance, kolmen kimppa, voyerismi, ekshibitionismi, Youtube, Yhdysvallat.