Päivi Kannisto

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja on ehdottanut nettikirjoittajien nimien rekisteröintiä. Häiriköt halutaan kuriin. Erinomainen ajatus, mutta kehitelläänpä sitä hieman eteenpäin. Internet voitaisiin tehdä luvanvaraiseksi niin, että ainoastaan Julkisen sanan neuvostolla olisi nettiyhteys. Kansalaiset voisivat kirjoitella siellä. Ensin katsottaisiin paperit, sitten poliisi ottaisi sormenjäljet ja sana olisi vapaa .

Riskisijoitus-sarjamme on edennyt viidenteen eli viimeiseen osaan. Aiheena on kirjailijan uralle hairahtuminen Lipposen lailla, mikä tarkoittaa vähintään Wincapita-luokan riskinottoa. Suositus: Kirjoita itse Riskiluokitus: Sietämätön riski

Suomessa ponnahtaa aika ajoin pinnalle keskusteluja, jotka saavat absurdeja mittasuhteita oli sitten kyse lintuinfluenssasta , lastensuojelusta tai Kirjailijaliiton jäsenvalinnoista . Olen useammin kuin kerran epäillyt, että verkkohesarin sivut on hakkeroitu pällistellessäni yön tunteina mitä uskomattomimpia otsikoita.

Voit kuunnella tämän jutun Ylen kansalaismediakatsauksesta, viikko #14. Tekstiviestit ovat kotimaisen kirjallisuuden kuumin hittituote. Niillä voi kuka tahansa kännykänomistaja ansaita enemmän kuin yksikään bestseller-kirjailija apurahoilla. Uran tekstiviestikirjailijana voi polkaista liikkeelle lähettämällä ja vastaanottamalla uskaliaita viestejä julkkiksilta ja myymällä ne medialle reviteltäväksi. Alan johtava lehti, Hymy, maksoi hiljan 10 000 euroa parista tekstiviestistä, kun pääministerin morsian tienasi yli tuhat kertaa laajemmasta teoksestaan vaivaiset 4 000 euroa. Vain verottaminen on Suomessa parempi bisnes!

Näimme Pohjois-Argentiinassa, Jujuyssa, rakkauskirjeen, joka oli kiinnitetty talon seinään. Katso kuva albumista Brazil-Bolivia . Kirje kuului näin: Victor (elämäni): Elämälläni ei ole merkitystä ilman sinua, en hengitä jos et ole vierelläni. Rakas, pyydän että annat minun tulla takaisin ja jäädä luoksesi ikuisesti. Minä rakastan sinua, Caro.

Moni kirjoittaa netissä anonyymisti . Esimerkiksi blogeissa, foorumeilla ja Wikipediassa omalla nimellään esiintyvät ovat selvä vähemmistö. Mietin, mistä piilottelussa on kyse ja päädyin kerronnan teorian kautta rumiin sanoihin. Anonyymin kirjoittamisen perinteet ovat pitkät. Nimettömästi tai nimimerkillä on kirjoitettu niin kauan kuin on ollut kirjailijoitakin. Suomessa salanimiin verhoutui esimerkiksi kirjailija Algot Untola, jonka nimimerkeistä tunnetuimpia ovat Maiju Lassila , Irmari Rantamala ja Algoth Tietäväinen. Eräiden tulkintojen mukaan nimimerkit tarjosivat kirjailijalle uusia lähestymistapoja. Hän saattoi kirjoittaa sekä mies- että naisnäkökulmasta sekoittamatta omaa persoonaansa mukaan. Selitys kalskahtaa tosin äkkiseltään hieman korkealentoiselta. Olisin minäkin muuttanut nimeni, jos minua olisi alvariinsa haukuttu Tietäväiseksi. Tekstiteoreettisesti tarkasteltuna Untolan valepuvut olivat turhia. Tekijä ei nimittäin esiinny tekstissä, sillä sitä hallitsee kertoja .

Santeri Kanniston erokirja tietoyhteiskunnasta, yrittäjyydestä ja GNU/Linuxista Tilaa   |   Tekstinäyte   |   Kirja julkisuudessa   |   Henkilöhakemisto Platinainen pilvenreuna on kertomus siitä, miten tohtorska Santeri ajautui parikymppisenä teekkarina yrittäjäksi, rakensi Suomen johtavan avoimen lähdekoodin ohjelmistotalon, SOT Oy Suomen Ohjelmistotyö Ab:n, ja luopui sitten kaikesta. Kirja tarjoaa kriittisen näkökulman tietoyhteiskuntaan ja yrittäjyyteen ja se on puhutellut lukijoita voimakkaasti. Kuten eräs ystävämme totesi: “Tarina on hyvin santerimaisesti kirjoitettu. Santerihan on kävelevä sensaatio ☺”.   SOT:n saaga elää Kirja julkaistiin 20. elokuuta 2007, jolloin SOT:n tapahtumat elivät yhtä monista kliimakseistaan. Santeri oli hankkiutunut eroon omistamistaan SOT:n osakkeista joulukuussa 2006 ja uusi omistaja, DI Wille Kuutti, aloitteli taivaltaan takkuisesti. Vähemmistöosakas Xcelera tunki kapuloita rattaisiin Suomen oikeusjärjestelmää hyväksi käyttäen

Kirjoitin väitöskirjani uudelleen kymmenen vuoden tauon jälkeen. Halusin julkaista sen sähköisesti, mutta tiedosto ei ollutkaan enää tallella. Levyke oli joko kadonnut lukuisissa muutoissa tai sitten päätynyt väitöksen jälkeen roskikseen kun ajattelin, että tähän en tasan enää palaa. Silloin oli nimittäin kiire karistaa suojatyöpaikaksi sättimäni Akatemian pölyt jaloista ja suunnistaa oikeisiin töihin. Kysyin tiedostoa myös kirjan kustantajalta, mutta ei sitä löytynyt sieltäkään. Koska sopimuksemme ei estänyt sähköistä julkaisua, päätin tehdä sen vaikka käsityönä. E-kirjana Suolatut säkeet kun olisi paremmin tutkijoiden ja suomalaisuuden historiasta kiinnostuneiden ulottuvilla. Painetusta bittivirraksi Tekstin uudelleen kirjoittaminen koneelle oli hidasta etenkin tarkkuutta vaativien ala- ja lähdeviitteiden osalta. Uurastus toi elävästi mieleen väitöstä edeltäneet, usein adrenaliininkäryiset tunnelmat - vallankin sen, kun käsikirjoitus palasi kahden täysin vastakkaisen esit

Tämänkertaisena aiheena ovat kirjalliset ja tekniset epäyhteensopivuudet. Inspiraation aiheeseen sain blogipalautteesta. Kuulin, että Virtuaalikustantaja , Onnellisuustesti ja Kiinalainen niukkuuspeli toimivat vain Internet Explorer -selaimella eikä Firefoxilla. Kaikki ohjelmat on korjattu nyt niin, että käyttäjän ei tarvitse turvautua IE:hen. Vastaavia teknisiä epäyhteensopivuuksia löytyy kaikkialta, mutta miksi? Epäyhteensopivuus on kilpailukeino Epäyhteensopivuudet ovat useimmiten valmistajien tarkoituksellisesti luomia. Niiden tehtävänä on estää kilpailevien selainten tai muiden ohjelmien toiminta. Kirjallisuudessa sama voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tietyn kustantajan tekstejä saisi luettua vain saman valmistajan silmälaseilla . Jokaiselle kustantajalle olisi hankittava omat kakkulansa, jotta teksteistä saisi tolkkua. Monen kirjailijan mielestä kirjallisuudessa esiintyy myös aitoa epäyhteensopivuutta. Tämä ilmenee kirjailijoiden vastineina kriitikoille , jotk

Sivujeni ulkoasu ja rakenne on uudistunut. Löydät myös lisää tietoa kirjoittamisesta, kirjoista ja arvosteluista. Vasemmalle sijoitetusta navigointipalkista löytyy uusi hakutoiminto, jonka avulla voit etsiä kirjastoista tietoa kirjailijoista ja teoksista sekä Helsingin Sanomista kirjallisuusarvosteluja. Samalla haulla pääset penkomaan myös Wikipediaa ja tämän blogin sisältöä. Kaikki saman napin takaa. Uusia luokkia ja linkkejä Blogimerkinnöissäni on käytössä viisi luokkaa, joista uusin on Kirjoittaminen. Käsittelen siinä erilaisia kirjoittamiseen liittyviä teknisiä, sisällöllisiä ja päänsisäisiä haasteita. Vanhoja tuttuja blogiluokkia ovat Suomalainen ja Ulkomainen kirjallisuus, juttusarja Myyttiset paikat ja Niksinurkka. Omaan tuotantooni voi tutustua sivun alaosassa klikkaamalla kirjojen kansikuvia. Sivun alaosasta löytyy linkkilista kirjallisuusaiheisista blogeista, lehdistä ja keskustelufoorumeista. Lisäksi siellä on tietoa kirjoituskilpailuista ja kirjoittajakoulutukses

Osallistuin Pirkanmaan kirjoituskilpailuun ja sain kunniamaininnan satiirisesta novellista nimeltään Kirjeystävä . Novelli julkaistaan lokakuussa 2007 Kullatussa kakkalapiossa . Oli siis viime hetki osallistua näihin kilparientoihin. Mainospalan jälkeen vinkki siitä, mikä nyt myy: raati olisi toivonut kilpailutöihin enemmän fantasiaa, keinotodellisuutta ja huumoria. Allekirjoittanut miettii jo Keskimaan tarinoiden sovittamista Lenin-museon maisemiin. Niissä voisi esiintyä ufomies Marx , joka etsii ystäviään Lenin Airistoa ja kiinteistöarkkitehti Engelsiä. Kolmikon tavoitteena on heittää Pikku Myy alas Pispalan haulitornista kommunismin penikkatautien estämiseksi. Asiasanat: Päivi Kannisto, Kirjeystävä, Kullattu kakkalapio, novelli, novellikokoelma, Pirkanmaan kirjoituskilpailu, kirjoituskilpailu, Tampere.

Saimme Santerin kanssa viime joulukuussa yllättävän ja mieluisan tarjouksen: israelilainen Noam Ben-Ari halusi kääntää kirjamme La Habanera hepreaksi. Reilu kuukausi myöhemmin saimme tekstin ihmeteltäväksi ja taitettavaksi. Valmis lopputulos löytyy täältä: לה הבנרה . Uusi kirjaprojekti Parhaillaan meillä on työn alla Santerin erokirja tietoyhteiskunnasta. Kirja kertoo siitä, miten Santerista tuli parikymppisenä teekkarina yrittäjä tietoyhteiskunnan ytimeen, kuinka hän rakensi Suomen johtavan avoimen lähdekoodin ohjelmistotalon SOT:n (SOT Oy Suomen Ohjelmistotyö Ab) ja lopulta luopui tästä kaikesta. Kirjan punaisena lankana on irtautuminen teknologian ja kehityksen sokeasta palvonnasta. Saa nähdä, onko tämä suomalaisesta, insinööri- ja nokiakeskeisestä näkökulmasta nähtynä myöskin täyttä hepreaa. Materiaalia kirjaan on runsaasti, sillä Santerilla on tallessa lähes kaikki firman 15-vuotisen taipaleen dokumentit ja kirjeenvaihdot. Olimme puhuneet kirjan kirjoittamisesta heti Suo

Huomio! Virtuaalikustantaja vaatii javascript-tuen toimiakseen. Kirjoita alle omat tietosi ja tiedot käsikirjoituksesta mahdollisimman tarkasti ja huolellisesti. Tutustuttuamme käsikirjoitukseen perinpohjoisesti annamme sinulle palautteen alle minuutissa ja teemme mahdollisesti kustannustarjouksen. Onnea matkaan! Kirjoita nimesi Käsikirjoituksen nimi Miten käsikirjoitus syntyi? Kerro käsikirjoituksen sisällöstä Kirjoittajasta Lataa käsikirjoitus Kirjoitan kuukausittain muiden blogijuttujen ohella aiheesta "Myyttinen paikka". Tämänkertaisen, kirjailijoille läheisen kustantamon jälkeen aiheena ovat kirjallisuudessa, elokuvissa ja laulujen sanoituksissa usein käytetyt, kiehtovat paikat. Tyyli on vapaa: osa jutuista on puolifiktiivisiä ja osa perinteisempiä kirjallisuuskatsauksia. Seuraavaksi on vuorossa Draculan linnas. Asiasanat: kustantaja, virtuaalikustantaja, käsikirjoitus, palaute.

Lueskelin vanhoja kirja-arvioita Helsingin Sanomien nettipalvelusta. Osuin Anna Makkosen raisuun arvioon (HS 29.10.2000) Heidi Liehun romaanista Rakkaus Pariisissa . Makkonen: ”Liehu kirjoittaa niin, että tulee sääli paperia ja painomustetta”. Ihailin, miten täydellisen eleettömästi kriitikko onnistui murskaamaan teoksen yhdessä ainoassa lauseessa. Samalla jäin muistelemaan, ettei Liehulta ollut sen koommin ilmestynyt uutta romaania. Toivoin, ettei Makkosen aina loppuun asti ankara arvio ollut vienyt inspiraatiota: ”Rakkaus Pariisissa sopii pitää mielessä kun puhutaan ateljeekritiikistä, kustannustoimittajan työstä ja julkaisukynnyksestä.” Tositaiteilijat ja hylkiöt Päässäni alkoi soida Ismo Alangon takavuosien hittibiisi Taiteilijaelämää , jossa laulettiin: ”Liikaa taas tunnen karmivan kriitikon ahdistavan”. Tämä lienee ainakin suuren yleisön mielessä vallitseva kuva kriitikosta, tuosta pirunhäntäisestä, omalla urallaan epäonnistuneesta hylkiöstä, joka on ottanut elämäntehtä