Miksi Suomi ei houkuta huippujohtajia?
Tuoreen talousuutisen mukaan Suomi ei vedä huippujohtajia. Maa ei kiinnosta asuinkohteena ja palkat ovat surkeita. Ilmiö ei ole uusi. Jo Ruotsin vallan aikana komennus Suomeen vastasi karkotusta.
1600–luvulla Suomen kenraalikuvernööriksi nimitetty Per (Pietari) Brahe lähti maahan vastenmielisesti. Hän luonnehti kuninkaalle osoittamassaan kirjeessä Suomen tilaa synkin sävyin. Maassa oli vain autioituneita kouluja ja kirkkoja, asukkaat taas olivat laiskoja ja juoppoja.
Arvonimistäkään ei ollut apua
Brahe korosti selvinneensä komennuksestaan vain Jumalan avulla. Hän kertoi kohtaamistaan vaikeuksista ja vaaroista kuin varhaiset ulkomaiset matkakirjoittajat. Nämä kehottivat matkalaisia suojautumaan Suomessa ristinmerkein, koska suomipaholaiset pelottelivat usein ohikulkevia huudoillaan tai tekemällä kepposia.
Suomeen houkuteltiin virkamiehiä arvonimillä, mutta nämäkään eivät riittäneet. Virkamiehet vaihtoivat mieluusti toimensa muualle. Pentti-herttua esimerkiksi luopui Suomen ruhtinaan arvonimestä Linköpingin piispuuden hyväksi.
Kestävä ratkaisu kestämättömään ongelmaan
Suomessa pistäydyttiin ja sieltä poistuttiin niin pikaisesti kuin mahdollista. Etenkin kuninkaiden harvat vierailut Suomen maaperällä olivat yhtä pikaisia kuin nykyäänkin. Kustaa-kuninkaan kerrotaan ratsastaneen Suomen halki ja toisella läpikulkumatkallaan vielä rientäneen kuin maa olisi polttanut hänen ratsunsa kavioiden alla.
Varmimmin Suomessa viihtyivät Ruotsin valtakunnan viholliset, poliittiset vangit. Esimerkiksi Suomen historiankirjoituksen pioneeri Johannes Messenius teki työtään Kajaanin linnan tyrmään teljettynä. Häntä epäiltiin vääräuskoisuudesta (katolilaisuudesta).
1700– ja 1800–luvuilla Suomen surkeus vihdoin myönnettiin. Kulttuuriset nokkamiehet, Henrik Gabriel Porthan ja Zacharias Topelius, tunnustivat että maa ei ollut kelpoisa elinalustaksi. Se oli vasta muokattava sellaiseksi. Tähän tarvittiin suomalaisen rahvaan työpanosta ja sisua, mutta ankarasta raadannasta huolimatta työ ei näytä kantaneen hedelmää. Historian valossa saattaisikin olla viisaampaa, että asiaintila myönnettäisiin ja julistettaisiin pysyväksi.
Lisätietoja ja lähteet löytyvät Suolatuista säkeistä.
Asiasanat: Suomi, huippujohtaja, houkuttavuus, suomalaisuus, Kustaa, Johannes Messenius, Pentti-herttua, Henrik Gabriel Porthan, Zacharias Topelius, Nokia, Ruotsi.
