Auto vai ruokailuvälineet? | Terveisiä marginaalista

Kävelemme, sillä meillä ei ole mitään kiirettä. Kambodžassa tuk tuk -kuskit, paikalliset mopotaksit, tyrkyttivät sinnikkäästi kyytejä. Välillä meille huomautettiin pilke silmäkulmassa, että kävely ei ole terveellistä. Paikallisten silmissä olimme köyhiä, sillä meillä ei ollut edes polkupyörää.

Kambodžan autokanta on näyttävää ja uudenkarheaa. Keskiluokka ajaa Toyota Camryillä, yläluokka Lexuksen citymaastureilla ja Hummeleilla. Ristimme nelivetoiset NGO-mobiileiksi. Ratin takana istui yleensä ulkomaalaisen avustusjärjestön työntekijä, joka nautti hulppeaa verovapaata palkkaa ja runsaita luontaisetuja. Jalankulkijat saivat vavista, kun nämä hienot ihmiset jyräsivät liikenteessä muista piittaamatta.

Suomen autot kalpenevat täkäläisten rinnalla ymmärrettävistä syistä. Korkean verotuksen takia pitää valita, haluaako esiintyä ylpeänä autonomistajana vai syödä hyvin. Monet muutkin asiat ovat Suomessa päälaellaan ulkopuolelta katsottuna. Kambodzhassa, kuten muissakin halvan työvoiman maissa, on edullisempaa syödä ulkona kuin kokata kotona. Asia on valjennut meille vähitellen matkan taittuessa.

Autot ja veitset voivat olla vaarallisia

Aiemmin oma keittiö hyvine varusteineen ja täysi jääkaappi olivat yksi perusturvallisuuden lähteistä, jota kaipasimme paikallaan ollessa eniten. Kuljetimme aarteena mukana sahalaitaista leikkuuveistä, joka ei vaatinut teroittamista, kunnes se takavarikoitiin Espanjan juna-asemalla turvatarkastuksessa.

Monet vuokraamistamme asunnoista ovat olleet hyvin varustettuja, mutta kunnollista veistä olemme aina jääneet kaipaamaan. Etenkin Aasiassa veitsi oli erinomainen matkavaruste esimerkiksi vesimelonin pilkkomiseen. Lusikka-haarukka- tai puikkokulttuurissa hyvän veitsen löytäminen ei ollut helppoa, ei edes pihvimaa Argentiinassa.

Argentiinalainen vuokraemäntämme varoitti keittiötä esitellessään, ettemme käyttäisi keittiöveistä välienselvittelyyn. Hän näytti meille lähinnä ranskanpullan nirhaamiseen soveltuvaa, pitkäteräistä leipäveistä. Nauroimme, että meillä ei latinalainen temperamentti kuohahtele. Jälkeenpäin havaitsimme, että teräaseissa ja niiden käsittelyssä on todellakin vissi kulttuuriero.

Elokuvien mustasukkaiset tai muuten hurjistuneet argentiinalaiset huutavat, raastavat tukkaansa ja repivät vaatteitaan. He uhkaavat puolisoaan, pettäjää tai itseään. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Suomalaisen elokuvan sankari kaivaa ilmeettömästi esiin kirveen, teroittaa sen ja iskee uhriaan. Samaan tapaan kuin verottaja autoilijoita.

Asiasanat: Terveisiä marginaalista, auto, ruokailuvälineet, veitsi, ravintola, jääkaappi, lusikka, haarukka, syömäpuikot, latinalainen temperamentti, Kambodža, Espanja, Argentiina, Suomi, verokarhu.