Katukoirat | Elämää Georgiassa - Kirjan Intuitionisti näyttämö
Elämää Georgiassa -juttusarja
Kerron juttusarjassa elämästämme Georgiassa kolmen vuoden ajalta ja esittelen juuri ilmestyneen kirjani Intuitionistin ympäristöä. Tervetuloa eksoottiseen Batumiin Kaukasuksen ikilumisen vuoriston kainalossa! Sarjan osat ovat: Giorgi, Kieltenopiskelua, Katukoirat ja Innovatiivista laskunmaksua. Tässä osassa tutustutaan aina yhtä iloisiin Batumin katukoiriin.
Katukoirat
Paikallisten kanssa ystävystyminen osoittautui haastavaksi eikä pelkästään ailahtelevuuden ja kielimuurin takia. Isot perheet pitävät georgialaiset kiireisinä. Aina löytyy joku – isä, äiti, sisko, veli, täti, setä, eno, serkku tai kummin kaima – joka kaipaa apua tai seuraa. Perheenjäsenet soittelevat toisilleen yhtenään ja viettävät aikaa omiensa parissa. Myös bisnekset hoidetaan lähipiirissä, sillä georgialaiset luottavat sukulaisiinsa maanmiesten ja liikekumppanien sijaan. Meille paras seura löytyi kadulta Batumin iloisista hännänheiluttajista.
Tutustuimme lenkeillämme kymmeniin katukoiriin, ja pari heistä muutti pysyvästi asumaan talomme edustalle. Yksi laumamme jäsenistä oli maailman söpöin karvakasa nimeltään John Snow, josta tuli elämäntaidon mentori sekä meille että Intuitionisti-kirjamme päähenkilölle Nathanille. Videolla esiintyvä John on Kaukasian paimenkoira. Me tulimme tuntemaan hänet hurjaluonteisena, mutta myös mitä rakastettavimpana ja hellyydenkipeimpänä. John oli joukon rämäpää, joka yllytti usein muut pahantekoon. Alttein Johnin vaikutukselle oli Pikkumusta, pienen ja terhakkaan laivakoiran näköinen uros. Yhdessä kaverukset kylvivät Batumin rantabulevardilla kauhua ja sekasortoa haukkumalla vastaantulijoita ja ajamalla takaa kissoja, polkupyöriä ja autoja. Niiden perässä pingottiin jopa satoja metrejä louskuttamassa.
Suomenajokoiraa muistuttava Jätkä tarttui Päivin matkaan kävelylenkeiltä. Hän oli rauhallinen uros, joka ei juuri haukkunut, ärissyt tai osoittanut kiinnostusta kulkupelejä kohtaan, mutta kun hän pinkaisi vinkuen juoksuun, voittajaa ei tarvinnut veikata. Vahva metsästysvietti johdatti hänet kissojen kimppuun ja ikäväksemme tavoitimme hänet pari kertaa karvakasa suussaan.
Muita laumaamme kuuluneita ja siinä vierailleita tähtiä olivat Isomusta, Siro, Höris, Isukki, Ranskan kuningas, Kuuraparta, Kakladori, Kettupoika, Rosalie, Pölyhuiska, Blondie, Rekku, Sisarus, Pitkäkoipi, Kirjava, Apteekin koira, Pötkylä, Nalle, Pekka Töpöjalka, Pentu, Vieno, Keijo, Vaisto, Bratvursti ja Metvursti. Teimme koirien kanssa pitkiä lenkkejä, ja haukku niistä kiersi niin, että mukaan riitti tunkua. Kun toisinaan kävelimme kahdeksan tai kahdentoista koiran laumassa, osa vastaantulijoista pötki kauhuissaan pakoon. Toisinaan koirat äityivät puolustamaan meitä turhan terhakkaasti, sillä pelokkaat näyttivät heistä epäilyttäviltä. Koirat piirittivät onnettomat ja haukkuivat heitä hampaat irvessä.
Vanhat miehet olivat pääkohde, sillä monet heistä kammosivat koiria yli kaiken. Papparaiset alkoivat pomppia, potkia ja viuhtoa koirien piirityksessä. Jos yritimme mennä väliin, meno yltyi entistä villimmäksi, sillä koirat luulivat, että me liityimme ilonpitoon. Kulkukoiria oli mahdotonta pitää kurissa ilman remmiä, ja vain John Snow halusi kävellä hihnassa. Perinteiset koirankasvatusmenetelmätkään eivät tepsineet, sillä laumakäyttäytyminen teki söpöimmästäkin luppakorvasta suden. Koirat vaistosivat ihmisen pelon ja reagoivat siihen pelkäämällä ihmistä.
Pyöräilijät olivat toinen koirien lempikohteista, sillä nopeasti ohi viuhahtava menopeli laukaisi saalistusvietin. Toisinaan koirat ryömivät puskaan vaanimaan ja hyökkäsivät riemuissaan takaa-ajoon, kun pyörä suhahti ohi. Se oli metsästysleikki. Pahimmillaan pyöräilijät säikähtivät niin, että kaatuivat koiria väistellessään. Viisaimmat nousivat pyörän selästä ja kävelivät ohi. Ihmettelimme, miten joku vielä jaksoi polkea kaupungissa, koska se oli niin hankalaa. Koiria oli kaikkialla.
Kun koirat jahtasivat katukissoja, kisut olivat yleensä ketterämpiä. He kiipesivät kynnet rapisten lähimpään puuhun tai livahtivat piiloon talojen ahtaista kellariluukuista, joihin koirat eivät mahtuneet. Aina ei käynyt yhtä onnellisesti. Väliin meneminen oli kuitenkin turhaa, sillä koirien hampaisiin päätynyt katti olisi jäänyt kitumaan. Jos hyökkäystä ei saanut estettyä, oli armeliaampaa antaa koirien saattaa saalistus päätökseen.
Pienet kissanpennut olivat suurimmassa vaarassa, mutta heistä löytyi myös hurjia taistelijoita. Yksi pikkuinen hyppäsi Johnin paksuun, pitkään turkkiin kiinni ja roikkui siinä kynsillään itsepintaisesti, vaikka John yritti kuinka ravistaa kiusankappaletta kyydistä. Kissanpentu selvisi kaksintaistelusta. Hän istahti nurmikolle karvat villisti sojottaen ja napitti vihollistaan suoraan silmiin. Retuutimme rimpuilevan Johnin niskakarvoista pois ja jätimme kissanpojan nauttimaan ansaitusta voitostaan.
Intuitionisti – Seikkailu minuuden syövereihin
Kirja Intuitionisti – Seikkailu minuuden syövereihin on saatavana sähköisenä hintaan 9,90€ ja painettuna pehmeäkantisena kirjana hintaan 29,90€. Tutustu kirjan lukunäytteeseen ja tilaa Intuitionisti tästä.
Juttusarjan viimeinen osa Innovatiivista laskunmaksua ilmestyy parin viikon päästä.
