Keskitysleirille tosi-tv:seen? | Amélie Nothomb
Amélie Nothombin romaanissa Acide sulfurique uusi keskitysleirejä jäljittelevä sarja on aloittanut tuotantokautensa. Kansa kohisee ja kerääntyy vastaanottimien ääreen monilukuisempana kuin koskaan. Nekin, joilla ei ole televisiota, työntyvät naapurin sohvalle töllöttämään.
Acide sulfurique (Ei suomennettu.) on kuvaus yhdestä tämän päivän turhakkeesta, tosi-tv:stä. Nothombin tarina seuraa sen populistista logiikkaa: koukut käyvät yhä julmemmiksi katsojalukujen kasvattamiseksi ja kamerat seuraavat osallistujia kaikkialle. Kuten kirjailija J. G. Ballard kirjoitti romaanissaan Super Cannes: "La violence est la poésie du XXIe siècle", väkivalta on 2000-luvun runoutta.
Kyyninen ja harmaa
Kun yleisö alkaa puolen vuoden jälkeen kyllästyä keskitysleirileikkeihin, täytyy keksi' jotain uutta. Vastauksena on interaktiivisuus. Katsojat saavat valita, kuka eliminoidaan seuraavaksi vankien joukosta. "Vint le moment où la souffrance des autres ne leur suffit plus; il leur en fallut le spectacle." eli kun toisten kärsimys ei enää riitä, siitä tehdään spektaakkeli.Pienoisromaanin päähenkilöinä ovat leirillä hengestään kamppailevat kaunis Pannonique, taiteilijanimeltään CKZ114, ja hänen vastakohtansa Zdena. Tuloksena on klassinen hyvän ja pahan kohtaaminen hieman kuten Nothombin Antikrista-romaanissakin. Kummatkin henkilöistä ovat muutaman löyhän idean ruumiillistumia.
Huolimatta ajankohtaisuudestaan ja aiheensa osuvuudesta Acide sulfuriquen tarina ei herää eloon. Se on kyyninen, harmaa ja osoitteleva, täynnä latteuksia kuten "Ihminen on ihmiselle susi" ja "Meissä kaikissa asuu tirkistelijä". Se ei jää edes häiritsemään.
Asiasanat: Amélie Nothomb, Acide sulfurique, rikkihappoa, tosi-tv, reality-tv, keskitysleiri, katsojaluvut, julmuus, interaktiivisuus, kärsimys, vanki, hyvä, paha, ihminen on ihmiselle susi, tirkistelijä.
