Valehtele ja vaikuta | Eufemismit

Vanhasen kuuma perunaMiten umpirehelliset valehtelevat? Ota oppia vaalirahakeskustelusta, korruption ja eufemismien Fort Knoxista.

Poliitikot ovat kunnostautuneet selityksillä kuin doupatut huippu–urheilijat rimanalituksen jälkeen. Harva tunnustaa valehdelleensa, kun asian voi ilmaista niin monella muullakin tavalla. Eufemismien käytön kärkisijoista kilpailee pääministeri Matti Vanhanen, joka on kärsinyt mm. lukuisista muistinmenetyksistä.

“Puhun totta, kaikkea ei voi muistaa”, pääministeri sanoi Uuden Suomen mukaan.
Unohtamisen eufemismin huono puoli on se, että puhujasta muotoutuu kuva huolimattomana, välinpitämättömänä, ylimielisenä ja jopa dementoituneena. Nämä tuskin ovat ominaisuuksia, joita kansa odottaa edustajiltaan.

Viisaampaa on teeskennellä naiivia ja tietämätöntä. Tähän niin sanottuun Faux Naïf –rooliin tukeutuvat yleismiesjantuset, jotka esiintyvät eri alojen asiantuntijoina perehtymättä niistä yhteenkään. Naiivina esiintymisellä välttää asiantuntijan vastuun, jos lausunnot eivät aivan pidäkään paikkaansa.

Lausahda “En tiedä” tai “En osaa sanoa”, ja kuittaat mahdolliset virheet kuin kepeällä olankohautuksella.

Onko Vanhanen ottanut taas uuniperunaa?

Jos sinulla ei ole kanttia esiintyä yleisön edessä tyhjäpäisenä, voit selittää tietäneesi asioista yleisellä tasolla. Vanhanen esimerkiksi sanoi, ettei hänen kuulukaan tietää yksittäisten vaalilahjoittajien nimiä. Pääministeri keskittyy maan johtamiseen ja vastuu vaalirahoituksesta kuuluu puoluesihteerille.

“Meillä on selkeä työnjako”, Vanhanen kommentoi Ylelle ja siirsi vastuun kätevästi muuanne.

Yleinen valehtelun muoto on väistää tai kiistää puheena oleva asia. Tämä on kuitenkin yhtä epäsuositeltavaa kuin valehteleminenkin, sillä aina löytyy joku, joka on valmis todistamaan päinvastaista. Sinnikkäät toimittajat kaivavat niin kauan, että löytävät haluamansa ja pääsevät narauttamaan valehtelijan suurella älämölöllä. Muistellaanpa vaikka Ilkka Kanervan seksiviestikohua. Mies olisi päässyt paljon helpommalla jos olisi vähätellyt viestejä vetoamalla aikuisen miehen luonnollisiin tarpeisiin.

Kuumista uuniperunoista pitävä Vanhanen on käyttänyt vähättelyä menestyksekkäästi ja saattaahan jopa olla, että juuri tuo ruoka–aine on omiaan aiheuttamaan amnesiaa. Kun tukijajoukon suuruudella spekuloitiin, pääministeri räväytti vaalirahoittajia voidelleesta karonkasta:

“Minulle oli itse asiassa pettymys, että kaiken käsittelyn jälkeen selvisi, että se olikin vain tämä pikkuporukka.”

Vähättelyyn liittyy asian tunnustaminen siten, että se määritellään niin merkityksettömäksi (tai Kanervan tapauksessa luonnolliseksi), että siitä on turha puhua. Sama pätee valehtelussa. Siitä on tullut niin itsestään selvä politiikan osa, että seuraava mediakohu syntynee todenpuhumisesta.

Asiasanat: Matti Vanhanen, Vanhanen, pääministeri, Keskusta, vaalirahoitus, skandaali, korruptio, eufemismi, eufemismit, unohdus, muistinmenetys, naiivi, faux naif, työnjako, kiistäminen, valehtelu, vähättely, politiikka, Suomi.

Kommentit

  1. Kaikilla mediaseksikkäillä ihmisillä on oman suun oikeus valehdella, varsinkin kun ns. vitaalit intressit (edut) vaativat, kuten esim. huippu-urheilijoista ja poliitikoista puheen ollen tiedetään. Sama koskee toki myös "pientä ihmistä", joka (valitettavasti / asian luonteesta johtuen) voi valehdella vain pienessä. Valhe käy eräänlaisesta totuudesta - ja toisinpäin, vaikka minun täytyy tunnustaa, etten tarkkaan muista, mitä Nietzsche todella sanoi. - Vähättely on yksi laji liioittelua, hyperbolaa. Vähättelyä kutsutaan siksi reduktiiviseksi hyperbolaksi ja siihen turvautuva ihminen osoittaa ikäänkuin rentouden hyvettä ja mukavan keveää elämänasennetta, joka vetoaa äänestäjiin seuraavillakin kierroksilla, sikäli kuin niitä on edessä ja tavoitteet korkalle asetetut. - Eufemismit ja hyperbolat ovat lähisukulaisia, mikä on hyvä muistaa verkostuttaessa lisää. - Hauskaa vapun odotusta!

    VastaaPoista
  2. Vähättelyn ja hyperbolan yhteys on mielenkiintoinen, vastakohdat vaativat toisensa. Mitä mieltä olet, onko joku suomalaisista poliitikoista liioitellut valehteluaan? Aika harvoin liioittelua kyllä suomalaisen suusta kuulee, vähättelyä sitäkin useammin.
    Mukavaa vapun odotusta punaiselle Tampereelle!

    VastaaPoista
  3. Minusta vähättelykin on liioittelua (samaa janaa tai RATAA) mutta vaikka sitä ei sellaisena pidettäisi, voidaan asiallisesti todeta, että samat poliitikot ja muut julkisuuden hahmot, jotka syyllistyvät vähättelyyn, turvautuvat julkeasti ja jotenkin luonnonlainomaisesti myös (ylilyövään) liioitteluun. Tämä huomataan esim. luettaessa heidän muistelmiaan, siis painettua sanaa.

    Muistatko, kenen suusta on lähtenyt sanonta, että on lottovoitto syntyä Suomeen?

    VastaaPoista
  4. Totta, että ovat samaa. Olisi vain mielenkiintoista lukea suomalaispoliitikon suusta tuon janan toista ja suorempaa ilmentymää, esimerkiksi rehvastelua siitä, kuinka tuli taas jymäytettyä tyhmiä journalisteja ja kansaa ja ei kun tullaan uudelleen valituksi ;-)

    En muista, mistä sanonta "On lottovoitto syntyä Suomeen" on peräisin. Olen itsekin miettinyt asiaa ja etsinyt netistä joskus sen alkuperää, mutta tuloksetta. Jotenkin se yhdistyisi mielessäni 70- ja 80-lukujen hyvinvointiyhteiskunnan retoriikkaan. Jos saat selville lausuman alkuperän, kuulisin siitä mielelläni.

    Täällä aurinko helottaa täydeltä terältä ja on suoranainen synti istua sisällä koneen ääressä. Tuli kuitenkin sovittua puolillepäiville nomadihaastattelu, joten täällä sitä ollaan.

    Mukavaa työpäivää!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjatohtori kunnioittaa mielipidettäsi. Kommenttien sensurointi ja lähettäjien urkinta on estetty. Tervetuloa kommentoimaan!

Viikon suosituimmat

About Päivi Kannisto

Tietoja Päivi Kannistosta

Kuinka minusta tuli postikorttikirjailija?

Elokuva Siivoton juttu

Kirja-arvio: Mahdollinen saari (La possibilité d'une île) | Michel Houellebecq

Sähköpiano | Kurt Vonnegut

Suolatut säkeet

Superrikkaat ja rutiköyhät

Ranskalainen juusto