Valehtele ja vaikuta | Eufemismit

Miten umpirehelliset valehtelevat? Ota oppia vaalirahakeskustelusta, korruption ja eufemismien Fort Knoxista.

Poliitikot ovat kunnostautuneet selityksillä kuin doupatut huippu–urheilijat rimanalituksen jälkeen. Harva tunnustaa valehdelleensa, kun asian voi ilmaista niin monella muullakin tavalla. Eufemismien käytön kärkisijoista kilpailee pääministeri Matti Vanhanen, joka on kärsinyt mm. lukuisista muistinmenetyksistä.

“Puhun totta, kaikkea ei voi muistaa”, pääministeri sanoi Uuden Suomen mukaan.

Unohtamisen eufemismin huono puoli on se, että puhujasta muotoutuu kuva huolimattomana, välinpitämättömänä, ylimielisenä ja jopa dementoituneena. Nämä tuskin ovat ominaisuuksia, joita kansa odottaa edustajiltaan.

Viisaampaa on teeskennellä naiivia ja tietämätöntä. Tähän niin sanottuun Faux Naïf –rooliin tukeutuvat yleismiesjantuset, jotka esiintyvät eri alojen asiantuntijoina perehtymättä niistä yhteenkään. Naiivina esiintymisellä välttää asiantuntijan vastuun, jos lausunnot eivät aivan pidäkään paikkaansa.

Lausahda “En tiedä” tai “En osaa sanoa”, ja kuittaat mahdolliset virheet kuin kepeällä olankohautuksella.

Onko Vanhanen ottanut taas uuniperunaa?

Jos sinulla ei ole kanttia esiintyä yleisön edessä tyhjäpäisenä, voit selittää tietäneesi asioista yleisellä tasolla. Vanhanen esimerkiksi sanoi, ettei hänen kuulukaan tietää yksittäisten vaalilahjoittajien nimiä. Pääministeri keskittyy maan johtamiseen ja vastuu vaalirahoituksesta kuuluu puoluesihteerille.

“Meillä on selkeä työnjako”, Vanhanen kommentoi Ylelle ja siirsi vastuun kätevästi muuanne.

Yleinen valehtelun muoto on väistää tai kiistää puheena oleva asia. Tämä on kuitenkin yhtä epäsuositeltavaa kuin valehteleminenkin, sillä aina löytyy joku, joka on valmis todistamaan päinvastaista. Sinnikkäät toimittajat kaivavat niin kauan, että löytävät haluamansa ja pääsevät narauttamaan valehtelijan suurella älämölöllä. Muistellaanpa vaikka Ilkka Kanervan seksiviestikohua. Mies olisi päässyt paljon helpommalla jos olisi vähätellyt viestejä vetoamalla aikuisen miehen luonnollisiin tarpeisiin.

Kuumista uuniperunoista pitävä Vanhanen on käyttänyt vähättelyä menestyksekkäästi ja saattaahan jopa olla, että juuri tuo ruoka–aine on omiaan aiheuttamaan amnesiaa. Kun tukijajoukon suuruudella spekuloitiin, pääministeri räväytti vaalirahoittajia voidelleesta karonkasta:

“Minulle oli itse asiassa pettymys, että kaiken käsittelyn jälkeen selvisi, että se olikin vain tämä pikkuporukka.”

Vähättelyyn liittyy asian tunnustaminen siten, että se määritellään niin merkityksettömäksi (tai Kanervan tapauksessa luonnolliseksi), että siitä on turha puhua. Sama pätee valehtelussa. Siitä on tullut niin itsestään selvä politiikan osa, että seuraava mediakohu syntynee todenpuhumisesta.

Asiasanat: Matti Vanhanen, Vanhanen, pääministeri, Keskusta, vaalirahoitus, skandaali, korruptio, eufemismi, eufemismit, unohdus, muistinmenetys, naiivi, faux naif, työnjako, kiistäminen, valehtelu, vähättely, politiikka, Suomi.