Hokkus pokkus | Kurt Vonnegut
Hokkus pokkus on Vonnegutiksi maanläheinen teos. Avaruudessa vieraillaan vasta kirjan loppupuolella, pikaisesti, ja huiman mielikuvituksen korvaa perinpohjainen henkilökuva.
Romaanin Hocus Pocus (Putnam Publishing Group, 1990. Suomennettu nimellä Hokkus pokkus) päähenkilö on Eugene Debs Hartke, Vietnamin-sodan veteraani, joka olisi oikeastaan halunnut jazz-muusikoksi.
Palattuaan sodasta ammattisotilas tunsi itsensä turhaksi, pelkäksi pölynimuriksi. Hän ryhtyi opettajaksi Tarkingtonin lukioon, rikkaiden oppimishäiriöistä kärsivien lasten kouluun. Sieltä hänen tiensä kulki mustien vankilaan, ensin töihin, sitten syytettyjen penkille kapinaan yllyttämisestä. Vankilassa hän myös kirjoittaa menneisyyttään paperille.
Vakava Vonnegutiksi
Tarina on polveileva. Päähenkilön vaiheet paljastuvat juonen rönsyistä, joihin johdattavat muistikuvat, henkilöt, esineet. Minämuotoinen tarina tuo päähenkilön lähelle, mutta tarina on kokonaisuutena pitkitetty ja toisteinen, vaikkakin näin kasvatetaan kerroksia henkilökuvaukseen. Vierailu avaruudessa trafalmadorelaisten luona ja Kilgore Troutin pikanäyttäytyminen ovat nekin jo hieman loppuunkulutettuja aiheita Vonnegutin tuotannossa.
Romaani on yleissävyltään vakavahko. Etualalla ovat pohdinnat sodasta ja sen järjettömyydestä. Hartke tappoi monia ihmisiä, yhtä monta miestä kuin hän hänellä oli ollut seksipartnereita. Sodan mentaliteetti oli ampua ensin ja kysyä sitten. Hartke kokee Vietnamin-veteraaniuden istuvan hänessä kuin luonnevika. Mietiskelevä opettaja erotetaan Tarkingtonin koulusta pessimistisyytensä takia, sillä pessimismi on epäamerikkalaista, kenties jopa amerikkalaisvastaista ja epäisänmaallista.
Kun tarina viimein loppuu, mieleen nousevat sisäkkäisistä tarinoista metsästäjän luotiin kuolleen peuran viimeiset sanat: "What blankety blankety blankety was that all about?"
Asiasanat: Kurt Vonnegut, Hocus Pocus, Hokkus pokkus, kirja, kirja-arvio, kirjallisuus, Vietnamin sota, veteraani, ammattisotilas, Eugene Hartke, Trafalmadore, Kilgore Trout, amerikkalaisuus, Yhdysvallat.
Minä hullaannuin aikoinaan pikkuisen tuohon kirjaan. Minulla sattui nimittäin olemaan juuri silloin Burn Out vaihe pahimmillaan ja jonkin verran pitkästi lomaa suolakaivokselta.
VastaaPoistaErityisesti olen Vonnegutille kiitollinen termistä "Lepakoita kellotapulissa".
Vasta sitten oikeastaan tajusin, että on vähän etua ihmiselle, jos on oikeasti pikkuisen lepakoita siellä tapulissa.
Minua jäi naurattamaan kirjassa myös se hautakivi -juttu, johon liittyi jokin numerologinen hömppäjuttu, jos nyt oikeassa kirjassa olen.
Osittain Vonnegut osasi ennustaa jopa yhdysvaltojen tulevaisuutta.
Terve. Kirjat kolahtavat eri aikoina eri tavoin. Täytynee säästää Hokkus Pokkus vielä uusintaa varten. Lepakoista kellotapulissa olen samaa mieltä. Luen parhaillaan kirjallisuutta kylähullu-teemasta, joka liippaa läheltä meikäläisen kellotapulia ;-) Aurinkoa sinne pakkasen keskelle!
VastaaPoista