Kirja-arvio Le Finnois sans peine: Suomea ranskalaisille

Jutun voi kuunnella Ylen Kansalaismediakatsauksesta.

Ranskalainen ystäväni Esther on Suomi-hullu ja opiskelee kieltä omin päin. Avitin opintoja ja valotin Suomi-kuvan toista puolta. Maa kun ei ole vain matkailumainosten Lappia, revontulia ja lumilautailua.

Esther opiskelee kieliohjelman avulla, jonka oppikirja on nimetty kutsuvasti: Le Finnois sans peine (Assimil, Chennevières-sur-Marne) eli vaivatta suomea. Ranskalaisia motivoidaan opiskeluun toteamalla, että suomen kielioppi on kotimaista huomattavasti helpompi: ei ole sukuja tai artikkeleja ja verbitkin taipuvat yksinkertaisemmin ilman subjunktiivia ja futuuria. Ääntäminen on helppoa, kunhan muistaa tehdä selkeän eron yksöis- ja kaksoiskonsonanttien ja -vokaalien välille, ettei madosta tule mattoa.

Kaduilla tanssiva tangokansa

Lukijaa perehdytetään myös suomalaiseen kulttuuriin. Oppikirjan tekstikatkelmat ovat hupaisaa luettavaa ja ainakin juomakulttuurin suhteen perisuomalaisia:

– Meri on sentään meri!
– Niin on.
– Menen baariin juomaan jotakin. Minulla on kova jano.
– Minä jään tänne. Haluan nähdä Viron rannikon. Se näkyy ihan pian.
– Ei kai! Tämä laivahan menee Ruotsiin.
– No, ei se mitään. Tulen kanssasi baariin.

Suomalaiset ovat kirjan mukaan Euroopan brasilialaisia: he tanssivat aina ja kaikkialla, jopa iltapäivällä. Naistenhakua taas pidetään todisteena suomalaisen kulttuurin sukupuolisesta tasa-arvoisuudesta.

Kun saat ulkomaisia, kyseisen kirjasarjan lukeneita vieraita, on syytä pitää pöytä koreana. Vieras odottaa näkevänsä aina tuoreita kukkia maljakossa. Jos tunnet perinneruokia, voit tarjota myös särää tai pääsiäisenä paskhaa.

Asiasanat: Suomi, Ranska, ranskalainen, Lappi, lumilautailu, revontulet, kielioppi, oppikirja, verbi, ääntäminen, juomakulttuuri, naistenhaku, perinneruoka, särä, pasha.