Kuulin juuri, että Pirkanmaan piraatit ovat vaaliliitossa Muutos 2011 -liikkeen kanssa. “Ei kiitos”, sanon minä. Muukalaisvastaisuus eli kauniimmin sanottuna maahanmuuttokriittisyys edustaa politiikan populismia. Sen avulla liikutellaan pelokkaita kansan syviä rivejä ja vieläpä varsin onnistuneesti. Ideologian kannattajille ennustetaan murskavoittoa kevään vaaleissa. Jopa suvaitsevat ja liberaalit kandidaatit näyttävät etsiytyneen samalle haaskalle. Rasismia ruokkivat vieraan ja toiseuden pelko. Minulle toiseus ja vieraissa kulttuureissa eläminen ovat olleet vuosikausia arkipäivää enkä voi sanoa nauttineeni rasismista, jota olen saanut kohdata valkoisen ihonvärini takia . Siksi en halua sellaista Suomeen enkä minnekään muuallekaan. Populistinen rasismi, joka rakentaa ihmisten ja kansojen välille rajoja, ei kuulu minun maailmankuvaani, jossa valtiot ja isänmaat ovat turhia menneen maailman dinosauruksia. Niin kauan kuin Piraatit ovat liittoutuneet Muutos 2011:n kanssa, en tue si...
Saimme vastikään Suomesta läjän tuoreita lehtiä Hesarin toimittajavieraiden mukana ja havahduimme siihen, että suomenkielinen typografia poikkeaa melkoisesti englanninkielisestä – eikä välttämättä edukseen. Suomessa käytetään oikean- ja vasemmanpuoleisen lainausmerkin sijasta pelkästään oikeanpuoleisia. Miksei molempia kuten kaikkialla muualla maailmassa? Omintakeisuus saa suomalaisen tekstin näyttämään osaamattomalta rävellykseltä muiden silmissä. Ajatus ja viivat hukassa Toinen kummallisuus on erilaisten viivojen käyttö. Typografiassa niitä löytyy kolmenlaisia: on väliviiva, n-viiva ja m-viiva. Englannissa väliviivaa käytetään tavuviivana ja sanojen erottamiseen. N-viiva on tarkoitettu numeroiden väliin ja m-viiva tunnetaan paremmin ajatusviivana. N ja m tulevat viivan leveydestä: n-viiva on leveydeltään n-kirjaimen levyinen ja m-viiva m-kirjaimen. Pyöröraikastimista ja muista kekseliäistä sanoista tunnettu Kielikeskus on halunnut ohjeisiin oman puumerkkinsä . Ajat...
Vonnegut antoi Bagombo Snuff Box -teoksessaan kirjoitusohjeita ja kehotti: hiiteen jännitys. Anna lukijoillesi niin paljon tietoa kuin mahdollista ja niin varhain kuin mahdollista. Näin he voivat viimeistellä itse tarinan loppuun, jos torakat sattuisivat popsimaan sivut suihinsa. Vonnegut noudattaa itse ohjetta ja paljastaa Breakfast Of Champions (Delacorte Press, 1973. Suomennettu nimellä Mestarien aamiainen .) -romaanin juonen jo ensimmäisessä luvussa. Scifi-kirjailija Kilgore Trout antaa yhden teoksistaan luettavaksi Dwayne Hooverille, puolet Midland Citystä omistavalle autokauppiaalle . Hoover ottaa sanoman kirjaimellisesti, tulee hulluksi ja vahingoittaa tusinaa sivullista. Siinäpä se. Juoni ei etene kronologisesti ja johdonmukaisesti, vaan rönsyilee Vonnegutille tuttuun tapaan erilaisiin sivujuonteisiin. Kertoja ottaa kantaa rakenteeseen - tai pikemminkin sen puuttumiseen - sanomalla, ettei kaaokseen voi tuoda järjestystä. Romaania pitää kasassa juonen sijaan toisto. Samo...
Lajitellaanko teillä roskia? Tiedätkö mihin sinun jätteesi päätyvät? Miksi? Odottelimme tohtorska Santerin kanssa linja-autoa etelä-Kiinassa. Istuimme päivän linja-autoasemalla ja seurasimme aikamme kuluksi paikallisten askareita. Keskellä odotussalia tönötti roska-astia, jossa oli kaksi lokeroa, toinen kierrätettäville materiaaleille, toinen sekajätteille. Päivän päätteeksi siivooja tyhjensi molemmat samaan muovipussiin. Toimitaanko näin vain Kiinassa? Mielenkiintomme heräsi. Kiinan jälkeen olemme kiertäneet Ranskaa, Espanjaa ja Italiaa, ja tavanneet matkailijoita eri puolilta maailmaa. Olemme kyselleet, miten lajiteltu kierrätysjäte käsitellään eri maissa. Suurin osa ei ole osannut vastata kysymykseemme. Asiaan perehtyneet ovat sen sijaan tienneet kertoa, että kierrätetyt jätteet poltetaan energiaksi. Eurooppa ei ole jätteiden poltossa poikkeus. Samaa tehdään vihreänä tunnetussa Uudessa-Seelannissa . Maassa asuessamme huomasimme, että kierrätys oli asukkaille kunnia-asia. Naa...
Kun Fay Weldonin ja jalokiviliike Bulgarin yhteistyösopimus julkistettiin, alkoivat kirjailijat miettiä menetettyjä mahdollisuuksiaan. Kukapa ei olisi mainostanut teksteissään brändejä - vastikkeetta. Yhdysvaltain kirjailijakillan puheenjohtaja Letty Cottin Pogrebin otti asiakseen tyrmätä mahdollisuuden. Hän sanoi pelkäävänsä, että lukijoilta menisi usko tarinan autenttisuuteen. Mitä jos lukija miettisi vain kyynisenä, ajaako päähenkilö todella Fordia vai onko Ford vain maksanut näkyvyydestä ?
Beigbeder kirjoittaa uusimmassa romaanissaan tutuista teemoista: kauniista naisista, seksistä ja rahasta, mutta nyt hieman väsyneesti ja kyynisesti. Au secours pardon (Grasset, Pariisi, 2007. Suomennettu nimellä Apua anteeksi .) on väljä jatko-osa romaanille 99 francs (suomennettu nimellä 8,99€ ). Mainostoimistomaailmasta itsensä ulkoistanut Octave Parango metsästää täydellistä kaunotarta Venäjällä L'Idéal -nimisen kosmetiikkayrityksen palkkaamana. Hän viilettää Moskovassa ja maakunnissa tukka muodikkaasti sekaisin, leuassa kahdeksan päivän sänki ja kainalot viriilisti hielle löyhkäten. Lolitat Octave tapaa ja arvioi tyttöjä oma naismakunsa ohjenuorana. Parhaimpien kanssa hän haluaisi mennä itse sänkyyn, mutta hän yrittää hillitä itsensä, sillä tytöt ovat vain 14-vuotiaita . Tietysti hän repsahtaa ja kuiskii lolitojen korvaan: "Je veux être le Docteur Livingstone de ta bouche, le Neil Armstrong de ton cou", haluan olla suusi Livingstone ja kaulasi Neil Armstrong....
Espanjalainen Eduardo Mendoza on kirjoittanut hulvattoman kirjan Barcelonassa seikkailevasta ekstraterrestriaalista. Sympaattinen olento muistuttaa tv:stä tuttua Alfia. Sin noticias de Gurb (Seix Barral, Barcelona, 1991. Ei suomennettu.) eli Ei uutisia Gurbista kertoo yhdeksän päivän uskomattomat seikkailut Espanjassa . Kadonnutta kollegaansa etsivä ufomies ottaa ihmisen muodon ja opettelee suurkaupunkielämää. Papalageja ja ufoja Idea Toisen katseesta arkeemme ei ole uusi. Saksalaisen Erich Scheurmann vuonna 1920 julkaisema teos Papalagit. Samoalaispäällikkö Tuiavii valkoisen miehen maailmassa on yksi genren kulttikirjoista. Se kuvaa eurooppalaista elämää fiktiivisen heimopäällikön silmin. Mutta siinä missä Papalagien sävy on jyrisevä ja julistava, Mendoza kirjoittaa kepeän komediallisesti. Hänen ufomiehensä huomio suuntautuu nopeasti missiostaan toisaalle, ihmisen perusvietteihin: syöpöttelyyn, juopotteluun , kulutusmaniaan ja partnerin etsimiseen . Toisesta tuleekin yksi m...
Sensuuri yhdistetään Suomessa totalitarismiin, vaikka holhousyhteiskuntiin on aina kuulunut sensuuri. Joku kokee tietävänsä asiat paremmin kuin muut. Suomessa holhouksella on pitkät perinteet, sillä kansalaisia on kasvatettu avuttomuuteen jo vuosisatoja. Ruotsin vallan aikana kuningas nähtiin isäksi, joka vapauttaa kansansa kurjuudesta. Taustalla oli 1600-luvun ajattelu, jonka mukaan kuningas oli saanut valtansa Jumalalta. Kun Suomi siirtyi Venäjän vallan alaisuuteen , keisari peri kuninkaan aseman. Käsitystä suomalaisista holhottuina alamaisina vahvistettiin. Suomen asiain komiteassa vaikuttanut G. M. Armfelt neuvoi uutta hallitsijaa alamaisistaan sanomalla, että kansa ei kapinoi, jos sille tehdään oikeutta. Hemmotteluun ei kuitenkaan ole tarvetta, sillä kansa tyytyy vähään, kun sen ei anneta tietää paremmasta. Alamaisajattelu ohjasi suomalaiset passiivisuuteen. Hallitsijan uskottiin pelastavan vaikeissakin tilanteissa. Kansa omaksui 1800-luvulla jopa sen käsityksen, ettei vilj...
Tohtorska Santeri kunnostautui lukemalla Jokapiraatinoikeuden . Tässä hänen arvionsa mediaseksikästä aihetta käsittelevästä kirjasta. Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010) oli minulle ensimmäinen loppuun saatettu lukukokemus sitten vuoden 2004. Kirja oli iloinen yllätys. Se oli sujuvaa luettavaa, herätti ajatuksia ja muistutti menneistä tietoteknisistä intohimoista . Kirjassa käsiteltiin osuvasti suomalaista oikeusjärjestelmää ja tekijänoikeuslain vaikutuksia. Tietotekniikan, avoimen lähdekoodin ja talouden osalta sen sijaan jäi toivomisen varaa. Lataamisen lähteillä Kirja alkaa tekijänoikeuksien synnystä ja historiasta, mikä oli mielenkiintoista luettavaa. Asian olisi voinut esitellä vieläkin laajemmassa kontekstissa yhdessä nettisensuurin ja kansalaisvapauksien kaventamisen kanssa. Verkkolataajien ja nettikirjoittajien vainoaminen kielii epäluottamusyhteiskunnasta , jossa jokainen on syyllinen kunnes toisin todistetaan. Tarina juoksi jouhevasti ja verkkolataamisen rinnastaminen j...
Henning Mankell näyttää, että Ruotsissa uskalletaan irvistellä kansankodille, vaikkakin vienosti. Riian verikoirat (Seuil, Pariisi, 2003. Alkuteos Hundarna i Riga , 1992.) on Mankellin toinen komisario Wallander-tarina. Kurt Wallander on keski-ikäinen, tavallinen ruotsalainen mies, joka kärsii vuoden takaisesta avioerostaan , paniikkihäiriöstä ja elämän tarkoituksettomuudesta . Kun Ruotsin rannikolle ajelehtii kaksi ruumista, pikkukaupungin mies joutuu mukaan latvialaiseen rikostutkintaan.