Päivi Kannisto

Rikas epookkidraama kuvaa sisäistä tyhjyyttä ja tukahdutettuja tunteita. Elokuva The Age Of Innocence/Viattomuuden aika Vuosi 1993 Ohjaaja Martin Scorsese Pääosissa Daniel Day-Lewis, Michelle Pfeiffer, Winona Ryder, Joanne Woodward, Geraldine Chaplin, Richard E. Grant, Miriam Margolyes Maa Yhdysvallat Genre Draama Käsikirjoitus Jay Cocks, Martin Scorsese. Perustuu Edith Wartonin samannimiseen romaaniin (1920). Suomessa Saatavana DVD:llä The Age Of Innocence (1993, suomennettu nimellä Viattomuuden aika ) perustuu Edith Whartonin samannimiseen, Pulitzer-palkittuun romaaniin (1920). Se ei tunnu ilmeiseltä valinnalta ohjaajalle, jonka työt ovat olleet verisiä ja paranoidisia macho-kulttuurin tuotteita, kuten Mean Streets , Taxi Driver , Raging Bull ja Casino . Scorsesea kiinnostivat Whartonissa tukahdutetut tunteet ja intohimot sekä pyrkimys status quohon, tapojen ja sosiaaliluokkien pysyvyyteen. Kysymykset ovat edelleen mitä ajankohtaisempia. Ihmiset verhoutuvat n

Ydinvoiman sanotaan olevan vähemmän haitallista kuin hiilivoima. Se ei saastuta eikä ilmaan vapaudu radioaktiivisia hiukkasia, kuten hiilen poltosta. Jos ydinvoimalan jäähdytys pettää, on vähemmän haitallista päästää reaktorista höyryä ulos kuin antaa reaktorin ylikuumeta. Yleisölle on vähemmän haitallista vakuuttaa kaiken olevan kunnossa, sillä muuten seuraisi paniikki ja vielä suurempia haittoja kuin karkuun päässeestä säteilystä. On vähemmän haitallista jäähdyttää ylikuumenevaa reaktoria merivedellä ja ohjata säteilevä vesi takaisin mereen kuin antaa reaktorin ylikuumentua. On vähemmän haitallista kertoa karkuun päässeen säteilyn olevan lähes normaalia taustasäteilyä kuin lietsoa paniikkia ja ajaa ihmiset hamstraamaan jodia. On vähemmän haitallista kertoa reaktorin räjähtäneen, mutta sen suojakuoren pitävän, kuin aiheuttaa jättimäinen, hallitsematon muuttoaalto pois radioaktiivisen laskeuman tieltä. Kun reaktori on sulanut, on vähemmän haitallista kertoa, että se saadaa

Reijo Mäen kuudestoista yksityisetsivä Vares -kirja on moni-ilmeisempi ja rönsyilevämpi kuin koskaan. Kauniille naisille perso Jussi Vares saa haastavan tehtävän. Hän tutkii Kyllikki Saaren ja Bodom-järven murhille vertoja vetävää historiallista rikosta. Kolme kaunista tyttöä on kadonnut peräjälkeen tietymättömiin. Kaksikymmentä vuotta vanha rikos on edelleen ratkaisematta. Jeesus ratkaisee rikoksen Tarina rönsyilee niin, että Vareksen tutkimuksia tärkeämmiksi nousevat hänen tuttunsa alamaailmasta ja eduskunnasta. Dekkarisarjan sex appeal lienee siinä, että lukijat — ennen kaikkea turkulaiset — saavat hänen kauttaan tutustua arkisen ympäristönsä jännittävämpään ja kiihottavampaan puoleen: alamaailmaan, S/M-piireihin, erotomaanien kokouksiin ja julkkisten salattuun elämään. Kun Vareksen aika kuluu enimmäkseen Turun mafiaa tavatessa apteekkiravintolassa, rikoksen ratkaisee lopulta hänen adoptoimansa kissa Jeesus. Mäen dekkareissa ihmiset puhuvat kuten arkielämässäkin: jaarittelev

Kuulin juuri, että Pirkanmaan piraatit ovat vaaliliitossa Muutos 2011 -liikkeen kanssa. “Ei kiitos”, sanon minä. Muukalaisvastaisuus eli kauniimmin sanottuna maahanmuuttokriittisyys edustaa politiikan populismia. Sen avulla liikutellaan pelokkaita kansan syviä rivejä ja vieläpä varsin onnistuneesti. Ideologian kannattajille ennustetaan murskavoittoa kevään vaaleissa. Jopa suvaitsevat ja liberaalit kandidaatit näyttävät etsiytyneen samalle haaskalle. Rasismia ruokkivat vieraan ja toiseuden pelko. Minulle toiseus ja vieraissa kulttuureissa eläminen ovat olleet vuosikausia arkipäivää enkä voi sanoa nauttineeni rasismista, jota olen saanut kohdata valkoisen ihonvärini takia . Siksi en halua sellaista Suomeen enkä minnekään muuallekaan. Populistinen rasismi, joka rakentaa ihmisten ja kansojen välille rajoja, ei kuulu minun maailmankuvaani, jossa valtiot ja isänmaat ovat turhia menneen maailman dinosauruksia. Niin kauan kuin Piraatit ovat liittoutuneet Muutos 2011:n kanssa, en tue si

Julkaisimme kuusi vuotta sitten ensimmäisen painoksen La Habanerasta , joka kertoo matkastamme oravanpyörästä onnenpyörään. Se oli ensimmäinen Santerin kanssa yhdessä kirjoittamamme kirja ja myös ensimmäinen vapaa sähkökirjani . Teimme kirjasta myös englanninkielisen raakakäännöksen ja toivoimme, että joku innostuisi oikolukemaan kirjan. Kuluneina vuosina monet aloittivat työlään urakan, mutta kukaan ei saanut sitä täysin valmiiksi. Pari viikkoa sitten saimme sähköpostia Tomi Astikaiselta , joka oli lukenut suomenkielisen La Habaneran ja tarjoutui auttamaan englannin kielenhuollossa. Nyt paranneltu laitos on valmis ja myös taitto ja typografia on korjattu. La Habaneran korjattu painos on saatavilla sähköisessä kirjastossani . Matka muistoihin Korjauksia oikolukiessamme kirja tuntui edelleen kohdalliselta. Joitakin asioita on elämästämme karsiutunut, kuten tupakointi, eläinperäiset tuotteet, kahvilat ja ravintolat. Muu on kutakuinkin ennallaan. Vanhan tekstin lukeminen oli matka m

Työnantajansa nuivuuteen ja amerikkalaiseen kulutuskulttuuriin tympääntynyt Allie Fox (Harrison Ford) myy talonsa ja muuttaa perheineen Väli-Amerikan viidakkoon. Elokuva Mosquito Coast/Moskiittorannikko Vuosi 1986 Ohjaaja Peter Weir Pääosissa Harrison Ford, Helen Miller, River Phoenix. Maa Yhdysvallat Genre Draama, seikkailu Käsikirjoitus Paul Theroux, Peter Schrader Suomessa Saatavana DVD:llä Perhe nurisee radikaalista ratkaisusta, mutta keksijäisällä kiiluu silmissä mahdollisuus toteuttaa omia unelmiaan. Hän rakentaa perhettä työvoimanaan käyttäen lukaalin ja valtavan jääpalakoneen, joka aiheuttaa paikallisissa alkuasukkaissa ensin pelkoa, sitten ihastusta. Elokuva Mosquito Coast (1986, suomennettu nimellä Moskiittorannikko ) perustuu matkakirjailija Paul Theroux'n samannimiseen romaaniin. Sen mustavalkoinen asetelma uusintaa siirtomaa-ajan arvoja ja käsityksiä valkoisesta herruudesta. Kolonialismin absurdiutta kuvaa hupaisasti kohtaus, jossa perhe viettää p

Ranskalaisen Marie Darrieussecqin tarina kertoo naisesta, joka muuttuu emakoksi. Truismes (P.O.L, Pariisi, 1996. Suomennettu nimellä Sikatotta ) on Darrieussecqin suurta kohua herättänyt esikoisromaani. Kertojana on työtön, kaunis nuori nainen, joka pestataan parfyymikaupan takahuoneeseen “hierojaksi”. Asiakkaat kohtelevat häntä eläimenä ja vähitellen hän myös muuttuu sellaiseksi. “Bizarre”, tiivisti kirjan sisällön sitä minulle suositellut kirjastonhoitaja. Vaikka itse tarina jäi etäiseksi, outous piti otteessaan. Tarinan tehoa laimensivat vain alkusanat, joissa kertoja paisuttelee kirjan mahdollisesti aiheuttamia reaktioita: Je sais à quel point cette histoire pourra semer de trouble et d'angoisse, à quel point elle perturbera de gens. Je me doute que l'éditeur qui acceptera de prendre en charge ce manuscrit s'exposera à d'infinis ennuis. Tiedän, missä määrin tämä tarina saattaa kylvää hämmennystä ja ahdistusta, kuinka paljon se häiritsee ihmisiä. Epäilemätt