Päivi Kannisto

Lajitellaanko teillä roskia? Tiedätkö mihin sinun jätteesi päätyvät? Miksi? Odottelimme tohtorska Santerin kanssa linja-autoa etelä-Kiinassa. Istuimme päivän linja-autoasemalla ja seurasimme aikamme kuluksi paikallisten askareita. Keskellä odotussalia tönötti roska-astia, jossa oli kaksi lokeroa, toinen kierrätettäville materiaaleille, toinen sekajätteille. Päivän päätteeksi siivooja tyhjensi molemmat samaan muovipussiin. Toimitaanko näin vain Kiinassa? Mielenkiintomme heräsi. Kiinan jälkeen olemme kiertäneet Ranskaa, Espanjaa ja Italiaa, ja tavanneet matkailijoita eri puolilta maailmaa. Olemme kyselleet, miten lajiteltu kierrätysjäte käsitellään eri maissa. Suurin osa ei ole osannut vastata kysymykseemme. Asiaan perehtyneet ovat sen sijaan tienneet kertoa, että kierrätetyt jätteet poltetaan energiaksi. Eurooppa ei ole jätteiden poltossa poikkeus. Samaa tehdään vihreänä tunnetussa Uudessa-Seelannissa . Maassa asuessamme huomasimme, että kierrätys oli asukkaille kunnia-asia. Naa

Viikset (2005) on psykologinen mysteeritarina, joka pohjautuu Emmanuel Carrèren samannimiseen romaaniin. Kirjailija vastaa itse elokuvaohjauksesta. Elokuva La Moustache Vuosi 2005 Ohjaaja Emmanuel Carrère Pääosissa Vincent Lindon, Emmanuelle Devos, Mathieu Amalric, Hippolyte Girardot, Cylia Malki, Macha Polikarpova. Maa Ranska Genre Draama, mysteeri, psykologinen jännitys Käsikirjoitus Emmanuel Carrère, Jérôme Beaujour. Perustuu Carrèren romaaniin La Moustache. Suomessa 2006 Elokuva avautuu parisuhdedraamana. Päähenkilö Marc Thiriez (Vincent Lindon), menestyvä pariisilainen arkkitehti, valmistautuu vaimonsa Agnèsin (Emmanuelle Devos) kanssa punaviininhuuruiseen illanviettoon ystävien luona. Kaikki näyttää viattomalta ja arkiselta, kunnes Marc ajaa ennen lähtöä viiksensä. Draama syntyy siitä, että kukaan ei huomaa muutosta. Muiden mukaan viiksiä ei ole koskaan ollutkaan. Marc testaa lähipiiriään yhä uudelleen muuttuneella ulkomuodollaan, mutta ilman toivomaansa reaktio

Philip Roth kirjoittaa isästään, itsepäisestä moralistista ja realistista, mutta samalla ennen kaikkea itsestään ja omasta kuolevaisuudestaan. Patrimony (Simon & Schuster, 1991. Ei suomennettu.) on Rothin isän, Herman Rothin, sairaskertomus. Elämästään neljäkymmentä vuotta vakuutusyhtiölle uhrannut mies halvaantuu. Tutkimuksissa selviää, että hän kärsii aivokasvaimesta. Roth on käsitellyt isän kuolemaa aiemmin fiktiossa, romaanissa Zuckerman Unbound . Molemmissa teoksissa tapahtuma on päähenkilön elämässä keskeinen käänne: hänestä tulee ensin etäomaishoitaja, sitten hän saa huomata, ettei ole enää kenenkään poika. Kirjailija käy läpi menneisyyttään ja vanhempiensa suhdetta tarkkanäköisesti ja saa huomata myös oman kuolevaisuutensa. Hän joutuu ohitusleikkaukseen. Kirjassa on vaikeiden kysymysten lisäksi huumoria. Kun näkönsä menettänyt ja viikon ummetuksesta kärsinyt isä paskoo kylpyhuoneen hammasharjoja ja kylpypyyhkeitä myöten, kirjailija pohtii, onko paskassa pankkitilin

Lauri Tarasti on suomentanut ohjeet syyskuussa voimaan tulevasta vaalirahoituslaista. Vaikka hän ottaa kantaa moniin tulkintaa herättäviin kysymyksiin, katsoi Kirjatohtori asiakseen antaa lukuohjeisiin lukuohjeet. Tarkennukset vastaavat totuttuja suomalaisia tapoja. Päivitetty muistilista vaalirahoitettaville 1. Kunnallisvaaleissa kaikki yli 800 euron ja muissa vaaleissa yli 1500 euron tuet on ilmoitettava. Tuet pitää pilkkoa 799 ja 1499 euron eriin, jotta kytköksiä ei tarvitse paljastaa. 2. Ehdokas ei saa ottaa kuntavaaleissa yli 3000 euron tukea, eduskuntavaaleissa lahjoituskatto on 6000. Ehdokkaan tulee ottaa kunnallisvaaleissa yli 3000 euron tuet ja eduskuntavaaleissa yli 6000 euron tuet kohdan 1. mukaisiin eriin pilkottuina. 3. Ehdokas ei saa ottaa tukea valtiolta, kunnalta, valtion tai kunnan liikelaitokselta ja noin 30 julkisoikeudelliselta yhdistykseltä tiekunnista kauppakamareihin ja uittoyhdistyksistä Kuntien eläkevakuutukseen. Lahjoittajilta tulevat varat on ohja

What's New, Pussycat -elokuvan katsoo kertaalleen 60-luvun campina. Se on kasattu oudoista elementeistä ja täysin ryhdittömästi, mutta yhdestä asiasta elokuvantekijöitä ei ainakaan voi moittia: turhasta vakavuudesta. Elokuva What's New, Pussycat/Hei Pussycat/Quoi de neuf, Pussycat Vuosi 1965 Ohjaajat Clive Donner, Richard Talmadge Pääosissa Peter Sellers, Peter O'Toole, Romy Schneider, Paula Prentiss, Woody Allen, Ursula Andress Maa Yhdysvallat Genre Komedia Käsikirjoitus Woody Allen Suomessa Saatavana DVD:llä What's New, Pussycat (1965, suomennettu nimellä Hei Pussycat ) on stand up -koomikkona työskennelleen Woody Allenin ensimmäisiä elokuvia. Allen vastaa käsikirjoituksesta ja ohjaajina on kaksikko Clive Donner ja Richard Talmadge. Hän on jälkikäteen kommentoinut lopputulosta noloksi ja piti myöhemmin huolen siitä, että pääsi itse ohjaamaan omat skriptinsä. Näin on käynytkin lukuun ottamatta Herbert Rossin ohjaamaa, varsin kelvokasta elokuvaa Pla

Talousuutisissa kohistaan pyramidi- eli Ponzi-huijauksista, mutta onko koko maailmantalous jatkuvan kasvun ihanteineen vastaavanlainen vedätys? Yhdysvalloissa Bernard Madoff huijasi parin vuosikymmenen aikana 46 miljardia euroa. Suomessa Wincapita keräsi sijoittajilta noin 50 miljoonaa euroa. Molemmat ovat tunnettuja pyramidihuijauksia, joista on seurannut syytteitä. Mielenkiintoiseksi huijaukset tekee se, että ne toimivat samojen periaatteiden mukaan kuin talousjärjestelmästäkin. Ne perustuvat tulevaisuuden odotuksille, kuvitteelliselle arvolle ja edellyttävät jatkuvaa kasvua.

Tuoreen talousuutisen mukaan Suomi ei vedä huippujohtajia. Maa ei kiinnosta asuinkohteena ja palkat ovat surkeita. Ilmiö ei ole uusi. Jo Ruotsin vallan aikana komennus Suomeen vastasi karkotusta. 1600–luvulla Suomen kenraalikuvernööriksi nimitetty Per (Pietari) Brahe lähti maahan vastenmielisesti. Hän luonnehti kuninkaalle osoittamassaan kirjeessä Suomen tilaa synkin sävyin. Maassa oli vain autioituneita kouluja ja kirkkoja, asukkaat taas olivat laiskoja ja juoppoja. Arvonimistäkään ei ollut apua Brahe korosti selvinneensä komennuksestaan vain Jumalan avulla. Hän kertoi kohtaamistaan vaikeuksista ja vaaroista kuin varhaiset ulkomaiset matkakirjoittajat. Nämä kehottivat matkalaisia suojautumaan Suomessa ristinmerkein, koska suomipaholaiset pelottelivat usein ohikulkevia huudoillaan tai tekemällä kepposia. Suomeen houkuteltiin virkamiehiä arvonimillä, mutta nämäkään eivät riittäneet. Virkamiehet vaihtoivat mieluusti toimensa muualle. Pentti-herttua esimerkiksi luopui Suomen ruht