Päivi Kannisto

Eugène Ionesco kuuluu pitkäaikaisiin kirjailijasuosikkeihini. Oppitunti on yksi miehen hulvattoman absurdeista näytelmistä, joka tekee pilaa tieteellisistä oppirakennelmista, käsitteistä ja kielestä. Oppitunti (La leçon, 1950. Teoksessa La cantatrice chauve suivi de La leçon . Gallimard, 1954.) on tiivis, kolmen henkilön hirtehiskomedia. Nuori oppilas suunnittelee tohtoriopintoja ja häntä kuulustellaan mm. yhteenlaskusta ja vuodenajoista. Oppilas saa kiitosta edistyneisyydestään eikä opettaja lainkaan epäile, etteikö hän saavuttaisi korkeaa tavoitettaan. Pian käy kuitenkin ilmi, että tyttö on opetellut ulkoa äärettömän määrän yhteenlaskuja, koska hän ei luota omaan päättelykykyynsä. Ionesco tekee pilaa tieteistä, joiden oppirakennelmat perustuvat samaan metodiin. Käsitteet ja teoriat on päntättävä. Oppilaan keskittymiskyky alkaa herpaantua ja hän valittaa hammassärkyä. Aiheeton keskeytys ajaa opettajan raivon partaalle ja hän tappaa oppilaansa veitsellä. Paikalle saapunut kodi

Silloin kun asioista ei voi puhua niiden omilla nimillä, voi turvautua kierto­ilmaisuun eli hienommin sanottuna eufemismiin. Kun korruptio esimerkiksi nimetään vaalitueksi , saadaan tämä kehitysmaista tunnettu vallankäyttömalli näyttämään lailliselta ja hyväksyttävältä. Kirjatohtori neuvoo uudessa sarjassa, miten sinäkin voit sanoa asiat nätisti eli sivistyneesti. Monet eufemismeista ovat vierasperäisiä. Niitä viljelevä puhuja vaikuttaa – ah niin pätevältä ellei suorastaan älykkäältä, ja samalla sanojen epätoivotut merkitykset hämärtyvät. Kukapa sitä tuntisi kaikenkarvaisia sivistyssanoja!

Sain Suomesta tuliaisia: Matti Röngän dekkareita kolmin kappalein. Olin lukenut miehen kirjoista paljon hyvää ja odotukset olivat korkealla. Kahlasin läpi yksiin kansiin pakatut tarinat Tappajan näköinen mies , Hyvä veli, paha veli ja Ystävät kaukana (teoksessa Mies rajan takaa . Gummerus). Lukukokemus kangerteli alkuun, mikä ei kuitenkaan ollut Röngän syy. Suomeksi lukeminen tuntui vain oudolta. Kielemmehän ei ole erityisen seurallinen, pikemminkin yhtä sulavaa kuin kuivalla maalla uiminen.

Ranskalaisen Dionysos-bändin laulaja Mathias Malzieu suoltaa kynästään sanoituksia ja Tim Burtonin mieleen tuovaa sadunomaista goottiromantiikkaa. Malzieun romaani La mécanique du cœur (Flammarion, 2007. Ei suomennettu.) kertoo Jackista, joka syntyy maailman kylmimpänä yönä Edinburgissa vuonna 1874. Hänen sydämensä jäätyy ja noitakätilö asentaa käkikellon tilalle. Jack saa elää, mutta ei rasittaa itseään tunteilla: ei vihastua eikä vallankaan rakastua.

Riskisijoitus-sarjamme on edennyt viidenteen eli viimeiseen osaan. Aiheena on kirjailijan uralle hairahtuminen Lipposen lailla, mikä tarkoittaa vähintään Wincapita-luokan riskinottoa. Suositus: Kirjoita itse Riskiluokitus: Sietämätön riski

Kirjatohtorin sijoitusneuvoissa on vuorossa riskialtis vaihtoehto: kirjan ostaminen. Nyt tarkkana, sillä rakkaat pennosesi voivat kadota kuin säästöt roskapankista luotto- tai valuuttakriisin iskiessä. Suositus: Osta kirja Riskiluokitus: Merkittävä riski

Tämä lehdistötiedote on julkaisuvapaa. Bern, Sveitsi, 6.5.2008 Kannistot ovat solmineet kustannussopimuksen uudesta kirjastaan Asiakaspalvelu - tiedettä, taikuutta vai talonpoikaisjärkeä? Kirjan kustantaa myös Platinaisen pilvenreunan julkaissut tamperelainen Amk-Kustannus Oy. Kannistojen uusi kirja auttaa yrityksiä vastaamaan asiakaspalvelun haasteisiin ja luomaan hyvästä palvelusta kilpailuedun alati kiristyvillä markkinoilla. "Olemme törmänneet luvattoman usein huonoon asiakaspalveluun niin yksityisten yritysten kuin viranomaistenkin kanssa asioidessa. Asiakkaat eivät useimmiten valita, joten palvelu ei myöskään parane. Asiakasta kohdellaan itsestään selvyytenä eikä hänen tarpeitaan kuunnella. Menestyjät ovat korvat höröllä ja etukenossa asiakkaisiin päin. He erottuvat edukseen paitsi asiakaspalvelussa, myös tuloksentekijöinä" kertovat kirjan kirjoittaneet Päivi ja Santeri Kannisto. Kesäkuussa myyntiin tuleva kirja virittää pohtimaan, mikä on hyvää asiakaspalvelua