Päivi Kannisto

"Eihän siellä ole mitään" saimme kuulla, kun kerroimme vuosi sitten suunnitelmastamme matkustaa Trans-Siperian junareitti . Me totesimme "naulan kantaan" ja lähdimme Karjalan Kuokkaniemestä Vladivostokiin. Olimme korviamme myöten täynnä eri maiden kaupallisia ja konvehdinkoreita turistivieheitä. Siperian kuvaa hallitseva karuus ja ankaruus on myytti, joka kolahtaa masokistisia taipumuksia omaaviin matkaajiin ja tunnelmoijiin. Junassa istuessamme minulle valkeni, että yksi kuuluisimmista Trans-Siperian kuvaajista, Paul Theroux , oli omalla extreme-matkallaan istunut brittiläisen sivistyneesti luksusvaunussa, eli turvallisesti erillään venäläisistä, savukalalta ja sukkahieltä haisevista kansanvaunuista. Kaikki Theroux'n suuressa junakirjassa ( The Great Railway Bazaar , 1. painos vuodelta 1975. Suomennettu nimellä Suuri junamatka ) mainitsemat matkatoverit olivat eurooppalaisia, arvatenkin yli tuhat puntaa äärimmäisestä elämysmatkastaan pulittaneita turisteja.

This blog entry is also available in English: Sixteen ways to entertain yourself in the Trans-Siberian train ride in Russia . Useita päiviä junassa ilman mitään luettavaa - mitä tehdä? Venäläiset matkatoverimme kaivoivat esiin kännykkänsä ja alkoivat kuunnella polyfonisia soittoääniä. Me ideoimme 16 tapaa viihdyttää itseään Trans-Siperian matkalla . Aloita junamatkaan valmistautuminen ajoissa. Älä vaihda paitaa, sukkia ja kalsareita ainakaan kuukauteen. Syö hernerokkaa, että voit pierrä "Suurta ja mahtavaa" kanssamatkustajiesi iloksi. Käytä runsaasti deodoranttia (spraytä, ei pyöröraikastinta) sekä haju- ja partavesiä. Voit myös ripustaa Wunderbaumin kaulaasi. Teet lähtemättömän vaikutuksen, jos laitat vielä karvanopat samaan naruun roikkumaan.

Moni kirjoittaa netissä anonyymisti . Esimerkiksi blogeissa, foorumeilla ja Wikipediassa omalla nimellään esiintyvät ovat selvä vähemmistö. Mietin, mistä piilottelussa on kyse ja päädyin kerronnan teorian kautta rumiin sanoihin. Anonyymin kirjoittamisen perinteet ovat pitkät. Nimettömästi tai nimimerkillä on kirjoitettu niin kauan kuin on ollut kirjailijoitakin. Suomessa salanimiin verhoutui esimerkiksi kirjailija Algot Untola, jonka nimimerkeistä tunnetuimpia ovat Maiju Lassila , Irmari Rantamala ja Algoth Tietäväinen. Eräiden tulkintojen mukaan nimimerkit tarjosivat kirjailijalle uusia lähestymistapoja. Hän saattoi kirjoittaa sekä mies- että naisnäkökulmasta sekoittamatta omaa persoonaansa mukaan. Selitys kalskahtaa tosin äkkiseltään hieman korkealentoiselta. Olisin minäkin muuttanut nimeni, jos minua olisi alvariinsa haukuttu Tietäväiseksi. Tekstiteoreettisesti tarkasteltuna Untolan valepuvut olivat turhia. Tekijä ei nimittäin esiinny tekstissä, sillä sitä hallitsee kertoja .

Lähes vuosi armeijan vallankaappauksen jälkeen thaimaalaiset nousivat Bangkokissa barrikadeille osoittamaan mieltään. Eivät sittenkään tyytyneet osaansa kuten thaimaalaisessa kulttuurissa on tapana, ja antaneet kohdella itseään miten tahansa. Asuimme Thaimaassa sotilasdiktatuurin ensimmäiset neljä kuukautta ja saimme nähdä, kuinka kansalaisten oikeuksia vähä vähältä kavennettiin. Innostuin lueskelemaan tuolloin Thaimaan historiaa selvittääkseni, mihin armeijan ja kuninkaan armoitettu asema maassa perustuu. Se kun näyttää oikeuttavan molempien itsevaltaisen väliintulon maan hallintoon aika ajoin. Löysin kirjastosta David K. Wyattin kirjoittaman englanninkielisen yleishistorian Thailand: A short history (Silkworm Books, 1991), jossa aihetta valaistaan. Sotilasuralta komeetaksi Wyattin mukaan thaimaalaisessa yhteiskunnassa on neljä keskeistä instituutiota, jotka tarjoavat kansalaisille mahdollisuuden edetä: buddhalainen usko, liike-elämä, yliopisto ja armeija. Näistä buddhi

Tämänkertaisessa Päde kirjallisuudella -sarjassa käsitellään noloja tilanteita. Sellaisiin saattaa joutua, kun oikein innostuu brassailemaan sitaateilla tai elvistelemään kuuluisuuksilla . Nimimerkki Raido kysyi taannoisessa kommentissaan aiheesta seuraavasti: "Ulkoa opituilla Leninin sitaateilla tyydytetty pätemisen tarve saattaa puolitutussa seurassa muuttua yhtäkkiä julkiseksi nöyryytykseksi, mikäli vieressä koko illan hiljaa istunut pöhnäinen partasuu yhtäkkiä tarttuukin sitaattiin ilmoittaen olevansa filosofian maisteri ja tehneensä gradun aiheesta 'Poliittisen ekonomian soveltaminen Neuvostoliitossa vuosina 1918-1936.' Mitä tehdä?"

Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä (1941) on erinomaisen pureva ja taitava piruilu. Se kertoo kahden helsinkiläisen intellektuelliperheen elämästä ja kulissien pystyssä pitämisen vaikeasta taidosta. Kirjan päähenkilöinä ovat arkeologian tohtori Tauno Saarinen ja hänen vaimonsa Elisabet. Rinnalla kulkee tohtorin sisaren, kulttuurikriitikkona työskentelevän Naimin, tarina raastavine rakkaussuhteineen. Ahdistava perheidylli Romaani on täynnä loistavia lauseita ja teräviä huomioita tohtorisperheen porvarillisesta idyllistä. Perheen äiti Elisabet on idyllin hengetär, joka silottelee elämän karkeita ja likaisia puolia. Hänen siveyttä ja korrektiutta tihkuva henkilökuvauksensa on briljanttia. Hän [Elisabet] oli koko ajan teekuppinsa yli pöydässä hymyillyt miehelleen ujoa hymyään ja hän oli liikkunut karitsanpäätossuissaan huoneissa järjestellen ja nykien niitä viehkeyden lankoja, jotka pitivät hänen elämänrakennelmaansa, siirtäen tuoleja, oikaisten mattoja, hipaisten rusk

Maan ääreen (1999) on kahdeksan vuoden takainen Finlandia-palkittu . Se kertoo ylioppilas Lennart Falkista, joka lähtee 1860-luvulla etsimään itseään Amurinmaalta, Siperiasta . Siellä hän joutuu murhayrityksen kohteeksi, rakastuu kahteen naiseen, äitiin ja tyttäreen, ja toivoo rikastuvansa. Tarinan kertovat Falk itse ja hänen ystävänsä, lääkäri Theodor Ganz. Molemmista muotoutuu hieman samankaltainen, feminiininen kuva. Paljon huudahduksia, huutomerkkejä. Kiinnostavaa on se, miten Carlson laittaa Falkin pohtimaan omaa identiteettiään: "Jokainen on monta ja olemme erilaisia toisillemme. En tiedä, mitä itse kullekin olen." Päähenkilöstä piirtyy kuva hamletmaisena sankarina. Sillä erotuksella, että tämä hamlet myy tulevan isänperintönsä, "kaivaa maan elävän alta" kuten hän itse sanoo, osallistuakseen petollisen liikeyrityksen perustamiseen. Mestarillista kieltä ja pohdintaa Carlson väläyttää osuvia, paljonpuhuvia kielikuvia. Isän ja pojan suhdetta hän kuva