Päivi Kannisto

Merkitysten manipulointi on bisneksessä ensiarvoisen tärkeää, erityisesti silloin, kun annetaan neljännesvuosikatsauksia analyytikoille ja sijoittajille . Ota mallia Kirjatohtorin uusista, pistämättömistä eufemismeista ja voit edetä sijoittajaretoriikan mestariksi. Afäärit eivät useimmiten suju toivotusti, sillä asiakkaat eivät jaksa ostaa kaikkea roskaa, mitä heille tyrkytetään. Alaspäin sojottavat myyntikäyrät eivät kuitenkaan ole ongelma. Kyse on vain siitä, miten asiat esitetään.

Emmanuel Carrèren kirja Viikset päättyy Hongkongiin , Star Ferry-lautalle, jossa päähenkilö ajelehtii edestakaisin eksistentiaalisessa kriisissä. Lauttamatka Hongkong Islandilta Kowlooniin kestää vain kymmenisen minuuttia, mutta se on sitäkin mieleenpainuvampi. Carrèren tarina ( La Moustache , POL, 1986) on mustanpuhuvan huumorin sävyttämä. Se alkaa näennäisen yhdentekevästä yksityiskohdasta: päähenkilön viiksistä. Juonen edetessä erilaiset todellisuudet asettuvat vastakkain ja sen paremmin lukija kuin päähenkilökään eivät tiedä, onko kyseisiä viiksiä ollut edes olemassa.

Eugène Ionesco kuuluu pitkäaikaisiin kirjailijasuosikkeihini. Oppitunti on yksi miehen hulvattoman absurdeista näytelmistä, joka tekee pilaa tieteellisistä oppirakennelmista, käsitteistä ja kielestä. Oppitunti (La leçon, 1950. Teoksessa La cantatrice chauve suivi de La leçon . Gallimard, 1954.) on tiivis, kolmen henkilön hirtehiskomedia. Nuori oppilas suunnittelee tohtoriopintoja ja häntä kuulustellaan mm. yhteenlaskusta ja vuodenajoista. Oppilas saa kiitosta edistyneisyydestään eikä opettaja lainkaan epäile, etteikö hän saavuttaisi korkeaa tavoitettaan. Pian käy kuitenkin ilmi, että tyttö on opetellut ulkoa äärettömän määrän yhteenlaskuja, koska hän ei luota omaan päättelykykyynsä. Ionesco tekee pilaa tieteistä, joiden oppirakennelmat perustuvat samaan metodiin. Käsitteet ja teoriat on päntättävä. Oppilaan keskittymiskyky alkaa herpaantua ja hän valittaa hammassärkyä. Aiheeton keskeytys ajaa opettajan raivon partaalle ja hän tappaa oppilaansa veitsellä. Paikalle saapunut kodi...

Silloin kun asioista ei voi puhua niiden omilla nimillä, voi turvautua kierto­ilmaisuun eli hienommin sanottuna eufemismiin. Kun korruptio esimerkiksi nimetään vaalitueksi , saadaan tämä kehitysmaista tunnettu vallankäyttömalli näyttämään lailliselta ja hyväksyttävältä. Kirjatohtori neuvoo uudessa sarjassa, miten sinäkin voit sanoa asiat nätisti eli sivistyneesti. Monet eufemismeista ovat vierasperäisiä. Niitä viljelevä puhuja vaikuttaa – ah niin pätevältä ellei suorastaan älykkäältä, ja samalla sanojen epätoivotut merkitykset hämärtyvät. Kukapa sitä tuntisi kaikenkarvaisia sivistyssanoja!

Sain Suomesta tuliaisia: Matti Röngän dekkareita kolmin kappalein. Olin lukenut miehen kirjoista paljon hyvää ja odotukset olivat korkealla. Kahlasin läpi yksiin kansiin pakatut tarinat Tappajan näköinen mies , Hyvä veli, paha veli ja Ystävät kaukana (teoksessa Mies rajan takaa . Gummerus). Lukukokemus kangerteli alkuun, mikä ei kuitenkaan ollut Röngän syy. Suomeksi lukeminen tuntui vain oudolta. Kielemmehän ei ole erityisen seurallinen, pikemminkin yhtä sulavaa kuin kuivalla maalla uiminen.

Ranskalaisen Dionysos-bändin laulaja Mathias Malzieu suoltaa kynästään sanoituksia ja Tim Burtonin mieleen tuovaa sadunomaista goottiromantiikkaa. Malzieun romaani La mécanique du cœur (Flammarion, 2007. Ei suomennettu.) kertoo Jackista, joka syntyy maailman kylmimpänä yönä Edinburgissa vuonna 1874. Hänen sydämensä jäätyy ja noitakätilö asentaa käkikellon tilalle. Jack saa elää, mutta ei rasittaa itseään tunteilla: ei vihastua eikä vallankaan rakastua.

Riskisijoitus-sarjamme on edennyt viidenteen eli viimeiseen osaan. Aiheena on kirjailijan uralle hairahtuminen Lipposen lailla, mikä tarkoittaa vähintään Wincapita-luokan riskinottoa. Suositus: Kirjoita itse Riskiluokitus: Sietämätön riski