Kuuntele Elämäni nomadina-äänikirja maksutta

Tampere, Finland
Elämäni nomadina MP3-äänikirjan kansikuva

Äänikirjan oikeudet suosittuun Elämäni nomadina-kirjaan palautuivat minulle. Näin tarjoutui tilaisuus julkaista teos uutena äänikirjana. Santeri luki kirjan ilmeikkään eläväisellä tyylillään. Projekti oli mukavaa yhteistä puuhaa ja perehdyin siinä kirjaan itsekin kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Kirjasta tehtiin alun perin Kirjastopalvelun tuottama äänikirja. Siinä kohdeyleisönä olivat ne, joille kirjojen lukeminen on haasteellista. Uudessa äänikirjassa oli tavoitteena kuuntelun jouhevuus. Äänikirja on oma teoksensa, jossa äänensävyt rikastuttavat kirjan sisältöä ja avaavat kuuntelijalle lisämerkityksiä.

Julkaisun tiedot

Nauhoite on maksuton ja vapaasti jaettavissa. Jos pidät äänikirjasta, jaathan sitä muillekin!

Tunnisteet

Kommentit

Lähetä kommentti

Kirjatohtori kunnioittaa mielipidettäsi. Kommenttien sensurointi ja lähettäjien urkinta on estetty. Tervetuloa kommentoimaan!

Viikon suosituimmat

Muodikkaasti maahanmuuttokriittinen? | Eufemismit

Kuva
Kuulin juuri, että Pirkanmaan piraatit ovat vaaliliitossa Muutos 2011 -liikkeen kanssa. “Ei kiitos”, sanon minä. Muukalaisvastaisuus eli kauniimmin sanottuna maahanmuuttokriittisyys edustaa politiikan populismia. Sen avulla liikutellaan pelokkaita kansan syviä rivejä ja vieläpä varsin onnistuneesti. Ideologian kannattajille ennustetaan murskavoittoa kevään vaaleissa. Jopa suvaitsevat ja liberaalit kandidaatit näyttävät etsiytyneen samalle haaskalle. Rasismia ruokkivat vieraan ja toiseuden pelko. Minulle toiseus ja vieraissa kulttuureissa eläminen ovat olleet vuosikausia arkipäivää enkä voi sanoa nauttineeni rasismista, jota olen saanut kohdata valkoisen ihonvärini takia . Siksi en halua sellaista Suomeen enkä minnekään muuallekaan. Populistinen rasismi, joka rakentaa ihmisten ja kansojen välille rajoja, ei kuulu minun maailmankuvaani, jossa valtiot ja isänmaat ovat turhia menneen maailman dinosauruksia. Niin kauan kuin Piraatit ovat liittoutuneet Muutos 2011:n kanssa, en tue si...
Lue lisää »

Suomalainen käsitys typrografiasta

Kuva
Saimme vastikään Suomesta läjän tuoreita lehtiä Hesarin toimittajavieraiden mukana ja havahduimme siihen, että suomenkielinen typografia poikkeaa melkoisesti englanninkielisestä – eikä välttämättä edukseen. Suomessa käytetään oikean- ja vasemmanpuoleisen lainausmerkin sijasta pelkästään oikeanpuoleisia. Miksei molempia kuten kaikkialla muualla maailmassa? Omintakeisuus saa suomalaisen tekstin näyttämään osaamattomalta rävellykseltä muiden silmissä. Ajatus ja viivat hukassa Toinen kummallisuus on erilaisten viivojen käyttö. Typografiassa niitä löytyy kolmenlaisia: on väliviiva, n-viiva ja m-viiva. Englannissa väliviivaa käytetään tavuviivana ja sanojen erottamiseen. N-viiva on tarkoitettu numeroiden väliin ja m-viiva tunnetaan paremmin ajatusviivana. N ja m tulevat viivan leveydestä: n-viiva on leveydeltään n-kirjaimen levyinen ja m-viiva m-kirjaimen. Pyöröraikastimista ja muista kekseliäistä sanoista tunnettu Kielikeskus on halunnut ohjeisiin oman puumerkkinsä . Ajat...
Lue lisää »

Mestarien aamiainen | Kurt Vonnegut

Kuva
Vonnegut antoi Bagombo Snuff Box -teoksessaan kirjoitusohjeita ja kehotti: hiiteen jännitys. Anna lukijoillesi niin paljon tietoa kuin mahdollista ja niin varhain kuin mahdollista. Näin he voivat viimeistellä itse tarinan loppuun, jos torakat sattuisivat popsimaan sivut suihinsa. Vonnegut noudattaa itse ohjetta ja paljastaa Breakfast Of Champions (Delacorte Press, 1973. Suomennettu nimellä Mestarien aamiainen .) -romaanin juonen jo ensimmäisessä luvussa. Scifi-kirjailija Kilgore Trout antaa yhden teoksistaan luettavaksi Dwayne Hooverille, puolet Midland Citystä omistavalle autokauppiaalle . Hoover ottaa sanoman kirjaimellisesti, tulee hulluksi ja vahingoittaa tusinaa sivullista. Siinäpä se. Juoni ei etene kronologisesti ja johdonmukaisesti, vaan rönsyilee Vonnegutille tuttuun tapaan erilaisiin sivujuonteisiin. Kertoja ottaa kantaa rakenteeseen - tai pikemminkin sen puuttumiseen - sanomalla, ettei kaaokseen voi tuoda järjestystä. Romaania pitää kasassa juonen sijaan toisto. Samo...
Lue lisää »

Apua anteeksi | Frédéric Beigbeder

Kuva
Beigbeder kirjoittaa uusimmassa romaanissaan tutuista teemoista: kauniista naisista, seksistä ja rahasta, mutta nyt hieman väsyneesti ja kyynisesti. Au secours pardon (Grasset, Pariisi, 2007. Suomennettu nimellä Apua anteeksi .) on väljä jatko-osa romaanille 99 francs (suomennettu nimellä 8,99€ ). Mainostoimistomaailmasta itsensä ulkoistanut Octave Parango metsästää täydellistä kaunotarta Venäjällä L'Idéal -nimisen kosmetiikkayrityksen palkkaamana. Hän viilettää Moskovassa ja maakunnissa tukka muodikkaasti sekaisin, leuassa kahdeksan päivän sänki ja kainalot viriilisti hielle löyhkäten. Lolitat Octave tapaa ja arvioi tyttöjä oma naismakunsa ohjenuorana. Parhaimpien kanssa hän haluaisi mennä itse sänkyyn, mutta hän yrittää hillitä itsensä, sillä tytöt ovat vain 14-vuotiaita . Tietysti hän repsahtaa ja kuiskii lolitojen korvaan: "Je veux être le Docteur Livingstone de ta bouche, le Neil Armstrong de ton cou", haluan olla suusi Livingstone ja kaulasi Neil Armstrong....
Lue lisää »

Sensuuri kumpuaa holhouksesta | Nettisensuuri

Kuva
Sensuuri yhdistetään Suomessa totalitarismiin, vaikka holhousyhteiskuntiin on aina kuulunut sensuuri. Joku kokee tietävänsä asiat paremmin kuin muut. Suomessa holhouksella on pitkät perinteet, sillä kansalaisia on kasvatettu avuttomuuteen jo vuosisatoja. Ruotsin vallan aikana kuningas nähtiin isäksi, joka vapauttaa kansansa kurjuudesta. Taustalla oli 1600-luvun ajattelu, jonka mukaan kuningas oli saanut valtansa Jumalalta. Kun Suomi siirtyi Venäjän vallan alaisuuteen , keisari peri kuninkaan aseman. Käsitystä suomalaisista holhottuina alamaisina vahvistettiin. Suomen asiain komiteassa vaikuttanut G. M. Armfelt neuvoi uutta hallitsijaa alamaisistaan sanomalla, että kansa ei kapinoi, jos sille tehdään oikeutta. Hemmotteluun ei kuitenkaan ole tarvetta, sillä kansa tyytyy vähään, kun sen ei anneta tietää paremmasta. Alamaisajattelu ohjasi suomalaiset passiivisuuteen. Hallitsijan uskottiin pelastavan vaikeissakin tilanteissa. Kansa omaksui 1800-luvulla jopa sen käsityksen, ettei vilj...
Lue lisää »

Alf seikkailee Barcelonassa

Kuva
Espanjalainen Eduardo Mendoza on kirjoittanut hulvattoman kirjan Barcelonassa seikkailevasta ekstraterrestriaalista. Sympaattinen olento muistuttaa tv:stä tuttua Alfia. Sin noticias de Gurb (Seix Barral, Barcelona, 1991. Ei suomennettu.) eli Ei uutisia Gurbista kertoo yhdeksän päivän uskomattomat seikkailut Espanjassa . Kadonnutta kollegaansa etsivä ufomies ottaa ihmisen muodon ja opettelee suurkaupunkielämää. Papalageja ja ufoja Idea Toisen katseesta arkeemme ei ole uusi. Saksalaisen Erich Scheurmann vuonna 1920 julkaisema teos Papalagit. Samoalaispäällikkö Tuiavii valkoisen miehen maailmassa on yksi genren kulttikirjoista. Se kuvaa eurooppalaista elämää fiktiivisen heimopäällikön silmin. Mutta siinä missä Papalagien sävy on jyrisevä ja julistava, Mendoza kirjoittaa kepeän komediallisesti. Hänen ufomiehensä huomio suuntautuu nopeasti missiostaan toisaalle, ihmisen perusvietteihin: syöpöttelyyn, juopotteluun , kulutusmaniaan ja partnerin etsimiseen . Toisesta tuleekin yksi m...
Lue lisää »

Myykö kirjailija sielunsa? | Kirjallisuus ja tuotesijoittelu

Kuva
Kun Fay Weldonin ja jalokiviliike Bulgarin yhteistyösopimus julkistettiin, alkoivat kirjailijat miettiä menetettyjä mahdollisuuksiaan. Kukapa ei olisi mainostanut teksteissään brändejä - vastikkeetta. Yhdysvaltain kirjailijakillan puheenjohtaja Letty Cottin Pogrebin otti asiakseen tyrmätä mahdollisuuden. Hän sanoi pelkäävänsä, että lukijoilta menisi usko tarinan autenttisuuteen. Mitä jos lukija miettisi vain kyynisenä, ajaako päähenkilö todella Fordia vai onko Ford vain maksanut näkyvyydestä ?
Lue lisää »

WSOY:n Jokapiraatinoikeus | Nettisensuuri

Kuva
Tohtorska Santeri kunnostautui lukemalla Jokapiraatinoikeuden . Tässä hänen arvionsa mediaseksikästä aihetta käsittelevästä kirjasta. Jokapiraatinoikeus (WSOY, 2010) oli minulle ensimmäinen loppuun saatettu lukukokemus sitten vuoden 2004. Kirja oli iloinen yllätys. Se oli sujuvaa luettavaa, herätti ajatuksia ja muistutti menneistä tietoteknisistä intohimoista . Kirjassa käsiteltiin osuvasti suomalaista oikeusjärjestelmää ja tekijänoikeuslain vaikutuksia. Tietotekniikan, avoimen lähdekoodin ja talouden osalta sen sijaan jäi toivomisen varaa. Lataamisen lähteillä Kirja alkaa tekijänoikeuksien synnystä ja historiasta, mikä oli mielenkiintoista luettavaa. Asian olisi voinut esitellä vieläkin laajemmassa kontekstissa yhdessä nettisensuurin ja kansalaisvapauksien kaventamisen kanssa. Verkkolataajien ja nettikirjoittajien vainoaminen kielii epäluottamusyhteiskunnasta , jossa jokainen on syyllinen kunnes toisin todistetaan. Tarina juoksi jouhevasti ja verkkolataamisen rinnastaminen j...
Lue lisää »

99 frangia: helvetillinen mainostoimisto

Kuva
Entisen ylipalkatun mainosmiehen muistelmat tarjoavat visuaalisesti hykerryttävää katsottavaa. Tarinan mukaan Frédéric Beigbeder kirjoitti elokuvan pohjana olevan kirjan saadakseen potkut. Elokuva 99 frangia/99 francs Vuosi 2007 Ohjaaja Jan Kounen Pääosissa Jean Dujardin, Jocelyn Quivrin, Patrick Mille, Vahina Giocante, Elisa Tovati, Nicolas Marie, Frédéric Beigbeder, Dominique Bettenfeld Maa Ranska Genre Komedia Käsikirjoitus Jan Kounen. Perustuu Frédéric Beigbederin samannimiseen romaaniin. Suomessa DVD-julkaisu 1.4.2009. 99 frangia (alkuperäiseltä nimeltään 99 francs ) on satiiri mainostoimistomaailmasta, jossa yökerhot korvaavat neuvotteluhuoneet, kokaiini ateriat ja seksi ihmissuhteet. Tarinan päähenkilö on arrogantti Octave Parango (Jean Dujardin), luovan tuoteajattelun messias, joka julistaa: "I will penetrate your brain". Octave suunnittelee tiiminsä kanssa uutta kampanjaa jugurtteja myyvälle jättiyhtiölle Danonelle (elokuvassa ilmeisesti hygieen...
Lue lisää »

Oma talo vai makuualusta? | Terveisiä marginaalista

Kuva
”Kotini on linnani” ja ”Oma koti kullan kallis” viestivät sanontoina oman kodin tärkeydestä. Uskomusta ruokkivat suomalaiset aikakauslehdet, jotka esittelevät kulttuurihistoriallisesti arvokkaita taloja tai kuuluisien suomalaisten koteja. Suomessa asuessa tämä tuntui mitä luonnollisimmalta jutun aiheelta. Pitihän jostain saada mallia siihen, mitä kohden elämässään ponnistella. Nykyään koti on meille siellä, missä oma rakas on. Sillä ei ole mitään tekemistä seinien tai huonekalujen kanssa. Suomen-osoitetta kysytään meiltä kuitenkin toistuvasti, sillä kukaan ei tahdo uskoa, että sellaista ei ole olemassa. Kulkurielämä on hunningolla olemista. Kirjoitamme virallisiin papereihin laiskuuttamme vain kaupungin ja maan nimen. ”Suomi on pieni maa”, toteamme, jos joku penää tarkempaa osoitetta. Olemme nukkuneet reissun päällä mitä erilaisimmissa paikoissa: lentokentillä, bussiasemilla, rautatieasemilla ja kadulla. Makuualusta on näissä tilanteissa kätevä kapistus ja käy kodista, kun oma ra...
Lue lisää »