Radio Days | Woody Allen
Katselin viime viikolla Woody Allenin uusimman, Midnight in Paris, ja tuli ikävä näitä vanhoja elokuvia. Radio Days on nostalginen trippi aikaan, jolloin televisiota ja internetiä ei ollut. Ihmiset kokoontuivat olohuoneeseen kuuntelemaan puukuorista laatikkoa.
| Elokuva | Radio Days |  |
| Vuosi | 1987 | |
| Ohjaaja | Woody Allen | |
| Pääosissa | Danny Aiello, Jeff Daniels, Mia Farrow, Seth Green, Robert Joy, Julie Kavner, Diane Keaton, Tony Roberts, Dianne Wiest, Woody Allen | |
| Maa | Yhdysvallat | |
| Genre | Komedia | |
| Käsikirjoitus | Woody Allen | |
| Suomessa | Saatavana DVD:llä |
Radio Days (1987) avautuu kimaralla, joka sisältää radion kulta-ajan helmiä kuten tietovisoja ja mainoksia. Taustalla kuuluu kertojan, Joen (Woody Allen), ääni. Elokuva on katselmus hänen lapsuuteensa, jolloin radion ääressä elettiin tragedioita ja komedioita.
Joeta ja hänen perhettään kiehtoi radiotähtien ylellinen elämä, josta saatiin makua mm. ohjelmassa “Breakfast With Irene and Roger”. Irenen ja Rogerin ylelliset ravintola-aamiaiset ja keskustelut muodostivat täydellisen kontrastin lama-ajan kodille, jossa saman katon alla asui useita keskenään riiteleviä, mutta myös hyviä hetkiä jakavia sukupolvia. Keittiön pöydällä lojui likaisia lautasia ja niin perheenjäsenten kuin naapureidenkin toimia seurattiin piinallisen tarkasti, nuuskimiseen asti.
Joen tarinan rinnalla rakennetaan henkilökuvia muista perheenjäsenistä kuten täti Beasta, ikuisesta vanhastapiiasta, joka odottaa unelmiensa miestä. Dianne Wiest esittää roolin ikimuistettavasti toiveikkaana romantikkona, joka rakastuu toistuvasti vääränlaisiin miehiin. Syy on yksinkertainen: he ovat ainoita vapaita.
Bea-tädin miesseikkailujen myötä päästään kuvaamaan radion historian vaikuttavin ja tutkijoita kutkuttanein tapaus. Eräänä iltana Bea jää sulhaskandidaatin kanssa sumuun bensan loputtua. Radiosta tulee ohjelma, jonka mukaan marsilaiset ovat hyökkäämässä maahan. Kyseessä on tietenkin kuuluisa draamaohjelma The War Of The Worlds vuodelta 1938. Se perustui H.G Wellsin kirjoittamaan samannimiseen romaaniin vuodelta. Ohjelma sai aikaan paniikin. Vain osan sen sisällöstä kuulleet, toisen maailmansodan säikäyttämät kuuntelijat uskoivat, että marsilaiset olivat todella hyökkäämässä maahan. Radio Days'ssäkin arkajalkasulho pakenee ja Bea joutuu kävelemään kotiin pimeässä yksin kuusi mailia.
Radiosta puhuttiin kuten televisiosta tai internetistä sittemmin. Sen pelättiin antavan lapsille väkivaltaisia ja epäsopivia ideoita. Toisaalta media herätti voimakasta ihailua ja kaikki radiossa työskentelevät olivat kadehdittuja julkkiksia. Tarinassa seurataan Mia Farrow'n esittämää kaunista, mutta yksinkertaista tupakkatyttöä, Sallyä, joka haaveilee laulajan ja radiotähden urasta. Sally koe-esiintyy radiomainoksiin, mutta naukuvaäänisenä päätyy vain valintalautakunnan miesten sänkyihin. Pitkällisten ja sinnikkäiden harjoitusten tuloksena Sally onnistuu viimein ja hänestä tulee Broadwayn tyylikkäin radiokolumnisti ohjelmallaan “Sally White and Her Great White Way”.
Erillisiä tarinoita radiotähdistä, ohjelmista ja radion tuomista muistoista nivoo yhteen 30-luvun eleganssi. Allenilla on 30-40 -luvuista fetissi ja hän myös taitaa ajankuvauksen briljantisti. Kuvissa vilahtelevat New Yorkin Coney Island ja rullaluistinrata, broadwayläinen tanssisalonki, yökerhot, joissa soitetaan eksoottista brasialaista musiikkia, radion liveshowt “On The Air”. Kun toinen maailmansota syttyy, pittoreskina yksityiskohtana kuvataan, kuinka tulee pula nyloneista ja naiset maalaavat saumat sukkiinsa. Tukka kiedotaan hiusverkkoon, korvaan sujautetaan isot nappikorvakorut, ranteeseen paksut renkaat ja kaulaan helmet. Kun koululuokassa mainostetaan slogania: “Be a loyal American”, radiossa kaikuvat toivoa tuovat mainokset: “Good to the last drop.”
Asiasanat: Woody Allen, Radio Days, elokuva, komedia, draama, Danny Aiello, Jeff Daniels, Mia Farrow, Diane Keaton, Dianne Wiest, radio, juontaja, pula-aika, lama, The War Of The Worlds, New York, Yhdysvallat.
