Antisankareita

Sankari ja antisankariPaul Austerin tempukkaasta tuotannosta löytyy äärettömän yksinkertainen tarina, jossa kivet ovat kiviä ja velka vankeutta.

Paul Austerin tuotantoon tulee palattua säännöllisin väliajoin. Hänen alkutuotantonsa absurdisti vaeltaviin ja askeettisesti eläviin henkilöhahmoihinsa on helppo samastua.

Toisinaan kerronnan eri tasoilla temppuilu, intertekstuaalisten viitteiden ylenpalttisuus ja pseudofilosofiat ärsyttävät snobbailuna, mutta silloin luen kirjan The Music Of Chance (1990. Suomennettu nimellä Sattuman soittoa).

Ameebamaisia tulkintoja

Sattuman soittoa on rakenteeltaan perinteinen. Se etenee kronologisesti kolmannen persoonan kertojan johdatuksessa. Bostonilainen palomies Nashe saa perintönä 200 000 dollaria ja ajelee ympäri Valtoja, kunnes varat hupenevat. Hän tapaa pokerinpelaajan, Pozzin, laittaa viimeiset rahansa peliin ja: häviää.

Kaverukset joutuvat austermaiseen tapaan osaksi toisten megalomaanisia suunnitelmia. Heistä tulee velkavankeja ökyrikkaille pelikumppaneilleen, jotka rakentavat vanhasta brittilinnasta muuria jättääkseen jälkensä maapallolle.

Tarinan yksinkertaisuuden ja konkreettisuuden ansiosta se avautuu moneen suuntaan. Nashessa voi halutessaan nähdä Sisyfoksen kaltaisen eksistentialistisen sankarin tai arkisemmin vaikkapa osamaksuveloissa kamppailevan antisankarin.

Asiasanat: Paul Auster, The Music of Chance, Sattuman soittoa, Sisyfos, eksistentialismi, antisankari, velkavankeus, uhkapeli, Boston, Yhdysvallat.

Viikon suosituimmat

Ranskalainen juusto

Tuoreimmat kuulumiset

About Päivi Kannisto

Uusi äänikirja: Elämäni nomadina

Suolatut säkeet

Vapaana elämisen taito

Epätoivottu mainonta | Kirjallisuus ja tuotesijoittelu

Elämäni nomadina

Superrikkaat ja rutiköyhät