Säästäväisyys on nyt syntiä

Suomi on muiden EU-maiden mukana palkitsemassa Kreikkaa tuhlaavaisuudesta. Syyt päättömältä näyttävään toimintaan löytyvät työllisyydestä ja koroista.

Keskustelu Suomen takaaman lainan järjestämisestä Kreikalle kulminoituu kysymykseen: onko tunnettu riski parempi kuin tuntematon?

Tunnettua riskiä edustaa se, että Kreikka käyttää vanhaan malliin myös avustusrahat eikä mikään muutu. Tuntematon riski taas on se, että jos apua ei anneta, muita EU-maita saattaa kaatua Kreikan imussa. EU-alueen työttömyys voi lisääntyä ja mahdollinen pankkikriisi nostaa korkotasoa ja syöstä EU-maat uuteen lamaan.

Valitse oikea vastaus vääristä vaihtoehdoista

Valtiovarainministeri Kataisen mukaan Suomella on valittavanaan vain kaksi vaihtoehtoa:

Kataisen mukaan valittavana on joko Kreikan tukeminen erittäin tiukoin kriteerein tai hyppääminen tietoisesti kylmään, pimeään tuntemattomaan, kirjoitti Helsingin Sanomat.

Kataisen tueksi lehdessä esitettiin tukipäätöstä puoltavia heittoja suomalaiseen, vaihtoehdottomaan tapaan faktoina:

Kreikan irtaantumisesta eurosta olisi todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lennokkaissa lauseissa jäävät vastaamatta kysymykset: miksi Kreikan tukeminen on hyödyllisempää kuin tukemisesta kieltäytyminen ja kenelle? Kreikan kriisin syyt ovat holtittomassa tuhlaamisessa. On vaikea uskoa, että kriisi paranee sillä, että tuhlaaminen palkitaan ja hassattavaksi annetaan lisää rahaa. Pikemminkin on kysyttävä: onko Kreikan auttaminen sittenkään joko-tai -asetelma? Entä jos EU:n talouspolitiikka epäonnistuu joka tapauksessa?

On hyvin todennäköistä, että esimerkiksi Espanjasta tulee maksukyvytön ja pankkikriisi puhkeaa ihan ilman Kreikan apua. Nyt vallitsevaa pankkikriisiä ei nimittäin ole hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Sitä on ainoastaan liennytetty ja siirretty myöhäisemmäksi. Sama ongelmien piilottaminen tulevaisuuteen vaivaa myös Kreikan-tukipakettia. Kolmen vuoden avustusohjelma siirtää ongelmat parhaimmillaankin vain kolme vuotta eteenpäin seuraaville vaalikausille. Korjausliikettä sillä ei saada aikaiseksi.

Työllisyys ja alhainen korkotaso ihmelääkkeinä

Epävarmuus EU:n talouspolitiikan onnistumisesta näkyy poliitikkojen puheessa häilyvyytenä. Kreikan-pelastusta myydään kansalle milloin tukena, milloin lainana. Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen kiiruhti tänään vakuuttamaan, että Kreikan-lainojen riski on vähäinen. Hänen mukaansa Kreikka maksaa rahat “aika varmasti” takaisin.

Miksi Liikanen haluaa vähätellä riskiä? Jos riski todella olisi mitätön, Kreikka saisi lainaa sopivalla korolla myös markkinoilta. Riskin suuruutta lisää Kreikan leväperäisen talouspolitiikan lisäksi se, että maalla ei ole tarjota lainoilleen vakuutta. EU:n näyttävässä pelastusoperaatiossa ei voi olla kyse edes Kreikan tukemisesta, sillä tukeminen on järkevää vain silloin, kun sen avulla saadaan pelastettua jotain arvokkaampaa. Kreikan tapauksessa kumpikaan hyvä, korkohyöty tai vakaus, eivät välttämättä toteudu. Pikemminkin kyse näyttää olevan lahjasta, mutta ketä tällainen lahja hyödyttää?

Pankkikriisi pelottaa Suomessa poliitikkoja. Kreikan tukemisen avulla maalle lainanneita, mm. suomalaisia pankkeja ja eläkevakuutusyhtiöitä, halutaan tukea ja piilotella heidän tappioitaan, ei suinkaan pelastaa Kreikkaa. Kyseessä on Sonera-ilmiön toistuminen. Virheinvestointeja paikataan investoimalla lisää rahaa, kuten julkisessa taloudessa on ollut tapana.

Toinen lahjaan kannustava tekijä on halu pitää korkotaso alhaalla. Kansalaisia ei kannusteta säästämään, vaan tuhlaamaan, mikä ohjaa lyhytnäköiseen asuntokeinotteluun, velkaantumiseen ja tätä kautta kansantalouden kuplan kasvattamiseen. Matalat korot hyödyttävät suoraan eduskunnassa tuesta päättäviä kansanedustajia, sillä he ovat pääosin asuntovelallisia. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni edustajista on saanut pankeilta lainoja rahvasta edullisemmin. Työttömyyden kasvu ja korkojen nousu ohjaavat kansaa säästämiseen velkaantumisen sijaan, mikä korjaisi tuhlaamisen nyt aiheuttamia vahinkoja.

Säästäväisyyden synti ja holhoamisen ihanuus

Suomen talouspolitiikassa työllisyys on ainakin juhlapuheissa ja poliittisessa retoriikassa ykkösprioriteetti ja Kreikan-avun uskotaan maagisesti parantavan sitä. On kuitenkin kyseenalaista, miksi työllisyyttä pitäisi väen väkisin parantaa tilanteessa, jossa tuotteilla ja palveluilla ei yksinkertaisesti ole kysyntää. Entä ketä hyödyttää julkisella sektorilla ylläpidettävä työllisyys, joka lisää turhaa byrokratiaa?

Kun Suomessa vouhkataan nyt ylemmyydentuntoisina Kreikan julkisen talouden epätasapainosta, voitaisiin näyttää esimerkkiä ja tasapainottaa oma julkinen talous. Pöhöttynyttä virkamieskuntaa pitäisi leikata kovalla kädellä ja poistaa puoluetuet ja muut epämääräiset korruption muodot. Tässä riittäisi varmasti suomalaisille tunnettua riskiä hoidettavaksi aivan omasta takaa, ellei sitten politiikkaa ohjaa tekemisen sijaan kansan kosiskelu eli populismi.

Asiasanat: Kreikka, Espanja, EU, Katainen, Liikanen, kupla, tuki, lahja, laina, työllisyys, työttömyys, korkotaso, Sonera-ilmiö, talous, vakaus, rahaliitto, euro, julkinen talous.