Elokuva The Lovely Bones eli Oma taivas
Piristävän erilainen näkökulma murhaan syntyy, kun kuollut tyttö laitetaan antamaan vihjeitä tutkijoille ja perheelleen haudan takaa.
The Lovely Bones (2009, suomennettu nimellä Oma taivas) perustuu Alice Seboldin samannimiseen romaaniin vuodelta 2002. Vähän tunnetun kirjailijan teos myi Yhdysvalloissa reilun miljoonan ja pysytteli The New York Timesin myydyimpien kovakantisten listalla yli vuoden.
Ohjaaja Peter Jacksonin versio tarinasta on taidokasta ja oivaltavaa työtä. Jackson muistetaan Oscareita kahmineesta, näyttävästä Taru sormusten herrasta -trilogiasta (2001-2003). Myös Oman taivaan visuaalinen toteutus on rikas, tosin paikoin jopa ylenpalttinen. Ankea arki ja satumainen tuonpuoleinen kiirastulineen kontrastoituvat mielenkiintoisesti, vaikka molemmissa asuu sama ahdistus.
Valon ja varjon vaihtelut tuovat kerrontaan syvyyttä, jota näkee harvoin synkän aiheen, lapsen murhan ja hyväksikäytön, käsittelyssä. Voisi kuvitella, että filmi toimisi jopa terapeuttisena lapsensa menettäneille vanhemmille. Päällimmäiseksi jäävät mieleen lämpö ja värit.
Päähenkilöä, Susie Salmonia, näyttelevä Saoirse Ronan tekee hyvän roolisuorituksen ujona ja epävarmana teininä ja Stanley Tucci hänen vainoojanaan, sarjamurhaaja George Harveyna. Susan Sarandon tuo isoäitinä perheen totiseen elämään epäsopua. Perheen isä, äiti ja sisar jäävät hieman etäisiksi, vailla variaatiota ja vivahteikkuutta. He ovat ahdistuksensa vankeja.
Asiasanat: The Lovely Bones, Oma taivas, Peter Jackson, Taru sormusten herrasta, elokuva, elokuva-arvio, Alice Sebold, Saoirse Ronan, Stanley Tucci, Susan Sarandon, Yhdysvallat, Uusi-Seelanti.