Kosmopoliitin kehitysvuodet | Amélie Nothomb

KarttaAmélie Nothomb on mieltynyt fiktiivisiin omaelämäkertoihin. Kirjailija yhdistää menneisyytensä tapahtumia kuvitteellisiin ja luo näin elämänsä käänteisiin dramatiikkaa ja myyttisyyden auraa.

La biographie de la faim (Albin Michel, Pariisi, 2004. Ei suomennettu.) jatkaa kirjojen Nöyrin palvelijanne ja Samuraisyleily linjoilla. Tällä kertaa aiheena on kirjailijan lapsuus ja nuoruus maailmalla konsuli-isän matkassa.

Romaani alkaa hieman kankeasti nälän ja eri kulttuurien välisen suhteen erittelystä, mutta siirtyy sitten Japaniin, Nothombin suosikkimaahan, johon myös kaksi muuta fiktiivistä omaelämäkertaa sijoittuvat. Kirja sisältää kulttuurinnälkäisille paljon mielenkiintoista paikallisväriä ja ekspattielämän kuvausta. Japanista matka käy Maon kommunistiseen Kiinaan, jossa kommunikoiminen paikallisen väen kanssa oli ankarasti kiellettyä. 70-luvun New Yorkissa nuori kirjailijatar kävelee asuinympäristöstään ylpeänä nenä kohti taivasta ja Bangladeshissä hän kohtaa zombeja ja lepraisia. Kun Nothomb menee Brysseliin opiskelemaan kielitieteitä, hän tajuaa niin sanotun kotimaansa olevan arvoituksista suurin.

Uteliaisuus, levottomuus, nälkä

Matkat ovat Nothombille nälän kohde. Hän kertoo, kuinka hän ahmi pienenä maailmankartastoa ja unelmoi vieraista maista, kielistä ja kulttuureista. Tähän on helppo samastua. Omaa mielilukemistoani oli kotona kirjahyllyssä komeillut Valittujen palojen suuri maailmankartasto, jossa oli karttojen lisäksi erilaisia tilastoja maista ja kuvia maailman suurkaupungeista.

Nothombin nälkä ulottuu laajalle: sanoihin, kirjoihin, kirjoitukseen, kulttuureihin, uuteen. Hänessä on maailmanmatkaajan levottomuutta, jota John Steinbeck kutsui virukseksi ja matkakirjailija Bruce Chatwin ihmisen onnellisimmaksi tilaksi, mahdollisuudeksi elää jatkuvassa liikkeessä niin henkisesti kuin fyysisestikin, vapaana omistuksista.

Nälkä ulottuu lopulta myös fyysiseen nälkään, kun kirjailija sairastuu teinivuosinaan anoreksiaan. Hän saa mielihyvää taistelusta itsensä kanssa ja kieltäymyksestään. "Minä olen nälkä", hän toteaa, "La faim, c'est moi."

Nothombin ansiona on itseironia, jolla hän kuvaa anoreksian kääntöpuolena kehkeytynyttä bulimiaansa ja voimakasta viehtymystään makeaan, jolla on yhteys seksuaalisuuteen. Hän kertoo, kuinka varasti pikkuleipäpaketin ja ahmi sitä kylpyhuoneessa peilin edessä aivan kuin bordellin asiakas, joka ihailee omaa kuvaansa kattopeilistä:

Sans le savoir, je procédais comme des gens qui allaient dans les bordels singapouriens dont les plafonds n'étaient que miroirs, afin qu'ils se regardent faire l'amour, allumés au spectacle de leurs propres ébats. Ma mère entra dans la salle de bain et décourit le pot-aux roses. J'étais tellement absorbée par ma contemplation que je ne la vis pas et poursuivis mon exercice de double dévoration./Sa première réaction fut la fureur: "Elle vole" Et des sucreries en plus! Et du premier choix, notre unique paquet de Spéculoos, un vrai trésor, on ne risque pas d'en trouver d'aures à Pékin."/S'ensuivit la perplexité:" Pourquoi ne me voit-elle pas? Pourquoi se regarde-t-elle manger?"/Enfin, elle comprit et sourit. "Elle a du plaisir et elle veut voir ça!"

Tietämättäni käyttäydyin kuin vieraat niissä singaporelaisissa bordelleissa, joissa oli katossa peilejä. Niistä saattoi katsoi itseään rakastelemassa, kiihottuneena oman paininsa näkemisestä. Äitini tuli kylpyhuoneeseen ja huomasi salaisuuteni. Olin niin syventynyt puuhaani, että en huomannut häntä, vaan jatkoin kaksinkertaista ahmimistani./Äitini ensimmäinen reaktio oli raivo: "Hän varastaa!" Ja vielä makeaa! Tietenkin meidän ainokaisen keksipakettimme, aarteemme, jota ei taatusti saa Pekingistä."/ Sitten seurasi hämmennys: "Miksi hän ei huomaa minua? Miksi hän katsoo syömistään?"/Lopulta hän ymmärsi ja hymyili. "Hän nauttii ja haluaa nähdä sen!" (Käännös PK.)

Nothombin tyylissä yhdistyvät naiivius ja älykkäät huomiot, mutta itse tarina on kronologisen luettelomainen. Kirja on Nothombille tyypillinen pienoisromaani. Luvut ovat lyhyitä, usein vain sivun mittaisia, nopeasti hotkaistavissa.

Asiasanat: Amélie Nothomb, La biographie de la faim, kirja-arvio, pienoisromaani, fiktiivinen omaelämäkerta, autofiktio, lapsuus, maailmankartasto, ekspattielämä, nälkä, anoreksia, bulimia, itseironia, Japani, Kiina, New York, Bangladesh, Bryssel, Belgia.

Viikon suosituimmat

Trilogia Le grand cahier on kulttuuriskandaali | Agota Kristof

Kielitoimisto suosittaa lyhiksiä ja pyöröraikastinta

About Päivi Kannisto

Sisäkuvia | Woody Allen

Kirja-arvio: Oikeus nautintoon (Plateformen) | Michel Houellebecq

Nury Vittachin fengshui -etsivä

Kirja-arvio: Häpeäpaalu | J.M. Coetzee

Superrikkaat ja rutiköyhät

Sivutilaa myytävänä | Kirjallisuus ja tuotesijoittelu