Kairon purppuraruusu | Woody Allen
Woody Allenin klassikko hälventää faktan ja fiktion keinotekoisen rajan elegantisti. Menestyselokuvan henkilö loikkaa valkokankaalta ja alkaa elää omaa elämäänsä lama-ajan lannistamassa pikkukaupungissa.
| Elokuva | The Purple Rose Of Cairo/Kairon purppuraruusu |  |
| Vuosi | 1985 | |
| Ohjaaja | Woody Allen | |
| Pääosissa | Mia Farrow, Jeff Daniels, Danny Aiello | |
| Maa | Yhdysvallat | |
| Genre | Komedia | |
| Käsikirjoitus | Woody Allen | |
| Suomessa | Saatavana DVD:llä |
The Purple Rose Of Cairo (1985, suomennettu nimellä Kairon purppuraruusu) sijoittuu korostetun harmaaseen pikkukaupunkiin, jonka tehdas on suljettu. Ihmiset tekevät mitä voivat, useimmat ovat onnettomia.
Päähenkilö Cecilia (Mia Farrow), herkkä ja kiltti tarjoilijatyttö, on onnettomassa liitossa moukkamaisen Monkin (Danny Aiello) kanssa. Mies ryyppää ja heittää noppaa päivät pitkät kavereiden kanssa, pettää ja pahoinpitelee vaimoaan. Elokuvat tarjoavat Cecilialle pakopaikan. Hän istuu teatterissa aina kun mahdollista, haaveilee penthouseista ja kuuluisuuksista. Sitten eräänä päivänä kaikki käy hetkeksi toteen, kun Kairon purppuraruusu -nimisen elokuvan päähenkilö, seikkailija Tom Baxter (Jeff Daniels), loikkaa ulos valkokankaalta ja kaappaa Cecilian mukaansa.
Elokuvassa tarkastellaan kuinka käy, kun näytelmän henkilö kohtaa tavallisen maailman. Varhaisempi variaatio teemasta on italialaisen Luigi Pirandellon näytelmä Kuusi roolia etsii tekijää (Sei personaggi in cerca d'autore, 1921). Siinä viimeistelemättömän käsikirjoituksen henkilöt ilmaantuvat erään näytelmän harjoituksiin ja pyytävät kirjailijaa kirjoittamaan heidän tarinansa loppuun.
Pirandello kyseenalaisti realismin ja asetti sen tilalle ekspressionismin, unenomaisen ja symboliikan. Kairon purppuraruusussa herkullisimmat kohtaukset liittyvät rinnakkaistodellisuuksien väliseen rajankäyntiin. Ensin aloitetaan paikkojen vaihdolla: fiktiosta astutaan faktan maailmaan ja koetellaan sovinnaisuuden rajoja.
Reaktio on hämmentynyt. Loikkari Tom Baxterin perään huudetaan valkokankaalta: "Kuules nyt kaveri, olet väärällä puolella". Jäljelle jääneet kollegat valtaa paniikki: "Mitä jos Baxter ei tulekaan takaisin? Mitä jos me vain vetelehdimme täällä siihen saakka kunnes ne sammuttavat projektorin?" Näyttelijät pelkäävät häviävänsä tyhjyyteen, jos elokuva keskeytetään. Pelko ei ole aiheeton, sillä tuottajat uhkaavat ottaa Baxterin kiinni, tunkea hänet takaisin valkokankaalle, sammuttaa projektorin ja polttaa filmin. Yleisö on tapahtuneesta hurjissaan ja vaatii rahojaan takaisin: "Tämä ei ollut sitä, mitä näin viime viikolla. Haluan viimeviikkoisen tarinan."
Tom Baxter pitää päänsä ja katoaa kaupungin kaduille. Hänelle valinta realismin puolesta merkitsee vapautta. "Haluan tehdä itse omat valintani", hän sanoo, mutta saa pian huomata, että tosielämässä kaikki ei käy kuten elokuvissa. Leikkiraha ei kelpaa, auto ei käynnisty ilman avainta eikä suutelu pääty valojen himmenemiseen. Oikeat ihmisetkin näyttävät uskovan, että heidän elämässään on käsikirjoittaja: jumala. Vapaus on rajallista.
Tavallisen elämän karuuteen pettynyt Baxter tekee nurinkäännön: mitä jos elokuva onkin totta ja yleisö harhaa? Kysymykseen ei vastata suoraan. Innostunut Baxter toteaa vain, että elämä on liian lyhyt moisen kysymyksen pohtimiseen. On tärkeämpää elää ja nauttia. Teema on tuttu Allenin monista elokuvista, kuten Kesäyön seksikomediasta, jossa hetkeen tarttuminen ja uskallus asetetaan pelokkaan ja varovaisen elämänasenteen edelle. Baxter vetää Cecilian mukanaan valkokankaalle, jossa viini virtaa ja rytmit raikavat Manhattanin valojen loistaessa taustalla.
Yritykset palauttaa henkilöt oikeille paikoilleen alkaa, kun sana Baxterin loikkauksesta kantautuu roolin tehneen näyttelijän, Gilin, korviin. Hän pelkää kaksoisolentonsa seikkailuja maailmalla: "Kuka tietää, mitkä hänen aikeensa ovat?" Gil käyttää karismaansa ja hurmaa Cecilian valitsemaan itsensä fiktiivisen hahmon sijasta. Valitsemalla realismin Cecilia tuomitsee elämänsä samaan onnettomaan kierteeseen kuin aikaisemmin. Gil jättää hänet, lähtee takaisin Hollywoodiin ja vanha vainooja Monk odottaa kotona.
Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat hienoja, erityisesti ujoa naapurintyttöä näyttelevän Mia Farrow'n. Elokuvan suurin anti on älyllisessä rinnakkaistodellisuuksien käsittelyssä ja pistämättömissä elämänviisauksissa. Unelmointi ei riitä, sillä vain ottamalla riskin ja uskaltamalla toteuttaa unelmiaan voi saavuttaa jotain.
Asiasanat: Woody Allen, The Purple Rose Of Cairo, Kairon purppuraruusu, elokuva, elokuva-arvio, komedia, Mia Farrow, Jeff Daniels, Danny Aiello, fakta, fiktio, realismi, ekspressionismi, symbolismi, unenomainen, näyttelijä, henkilöhahmo, Luigi Pirandello, Kuusi roolia etsii tekijää, tosi, harha, Kesäyön seksikomedia, elämästä nauttiminen, hetki, Yhdysvallat.
