Osallistuimme vuosi sitten heinäkuussa Venäjän Rainbow-leirille Karjalassa. Rainbow on 60-luvun hippiaatteen perua, ja leirit keräävät vuosittain tuhansia elämäntapaintiaaneja eri puolille maailmaa. Saimme leirillä mieleenpainuvan kirjavinkin. Olimme virittelemässä telttamme edessä leiritulta, kun eteemme pölähti jo haiveniltaan harmaantunut, pitkäpartainen mies. Hän esittäytyi herra Huuksi Yhdysvalloista. Mies oli Rainbow-veteraani, mutta Venäjän-leiri oli hänen ihka ensimmäinen ulkomaanmatkansa. Herra Who Herra Who oli vannoutunut punaisten kärpässienten (amanita muscaria) ystävä. Sienet eivät kuulemma ole kuivattuna myrkyllisiä. Niitä voi sekoittaa jauheena esimerkiksi teen sekaan ja nauttia miellyttävistä aistiharhoista. Herra Whon mukaan kärpässienet sisältävät kuolemattomuuden siemenen. Niistä kasvaa nauttijan elimistöön sienirihmasto, joka sitoo tämän universaaliin rihmastoon ja sitä kautta suoraan yhteyteen maailmankaikkeuden kanssa. Jo muinaiset shamaanit käyttivät ...
Nobel-kirjailija J.M. Coetzee kirjoittaa kotimaastaan vaikean ja vaietun aiheen, häpeän, avulla. Häpeäpaalu (Otava, Helsinki, 2003. Alkuteos Disgrace ) alkaa ikääntyvän miehen intohimosta hieman Philip Rothin tapaan . Viisikymppinen romanttisen runouden tutkija ja yliopiston viestinnän opettaja David Lurie houkuttelee oppilaan sänkyynsä.
Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen Kirja julkisuudessa | Lataa PDF | Vitriolic Verses. Summary in English | Päivi Kannisto kirjat Suolatut säkeet on väitöskirjani, joka käsittelee suomalaisuuden syntyä 1600-luvulta 1800-luvun lopulle. Suomalaisten halu kuulla itsestään on ollut ja on edelleen kyltymätön. Ulkomaalaisillekin esitetään jo kättelyssä kysymyksiä, joihin odotetaan tuttuja vastauksia tuhatjärvisen maan kauneudesta ja kansan rehtiydestä. Suolatut säkeet kysyy, miten tämä kaikkien hyvin tuntema suomalaisuuden merkitysaines on muotoutunut. Kirjassa mennään siis suomalaisuuden lähteille: selvitetään miten tieto Suomesta ja suomalaisista on tullut aikojen kuluessa mahdolliseksi, millaista tietoa näistä on tuotettu ja miksi. Tutkimuksessa ei katsota vain kolikon parempaa puolta. Se on kirja sinulle, jolle Suomi-kuva ei ole liian kallis. Nyt myös sähkökirjana Painetun kirjan kustansi ...
Tuskin mikään muu on kiehtonut ihmismieliä yhtä paljon kuin kuoleman jälkeinen elämä ja helvetti. Danten Jumalainen näytelmä on yksityiskohtaisuudessaan ainutlaatuinen tuonpuoleisen kuvaus, joka yltyy paikoin jopa riemukkaaksi ilotteluksi. Teoksen ensimmäisessä osassa Dante vaeltaa kärsimyksen kaupunkiin, kadotetun kansan joukkoon. Danten helvetti on kuin jättikokoinen tratti. Se on jaettu yhdeksään piiriin, joista kukin sijaitsee omalla jyrkänteellään. Tratin kärki on maapallon keskipisteessä ja sen kannen muodostaa maapallon päällinen osuus. Jokaisessa piirissä on paikka erilaisille synnintekijöille. Dante uskoi katolisen kirkon oppien mukaisesti seitsemään kuolemansyntiin, joita olivat viha, laiskuus, ylpeys, irstailu, kateus, mässäily ja ahneus.
CV | Bibliography | Nomad and travel books | Travel blog | Photos | In Finnish Päivi Elina Kannisto (formerly Rantanen) PhD, PhD Born in Finland in 1970 Päivi Kannisto and Santeri Kannisto got married in 2004 and embarked on their endless journey in Brazil. Prior to her career as a global nomad, researcher and writer, she worked in a variety of jobs including management consultancy. The couple have written altogether twelve published books in Finnish and English, both fiction and non-fiction . Santeri Kannisto worked with Open Source and founded the leading Finnish Open Source software house SOT Finnish Software Engineering Ltd in 1991. The company was known of Best Linux, SOT Linux ja SOT Office products. Santeri ran the company until October 2004. Curriculum Vitae Experience Profession...
Matkustimme Alicanteen ja meidät ryöstettiin. Suomalaisten suosima Espanja osoittautui maailman vaarallisimmaksi. Viides matkavuotemme alkoi lokakuussa. Ikäviä kokemuksia tai vaaratilanteita ei ole juuri tullut vastaan, vaikka olemme olleet Brasiliassa favelassa, Etelä-Afrikassa slummeissa, Balilla pommi-iskujen aikaan, Thaimaassa vallankaappauksessa ja Venäjällä miliisi-mafian hyppyytettävänä.
Lataa kirja PDF tai mobi formaatissa | Virallinen julkaisu | Valmistujaispuhe | In English Vuonna 2010 haastattelin kolmeakymmentä nomadia, paikkariippumatonta matkailijaa jotka vaeltelevat maailman turuja ilman kotia, pysyvää työpaikkaa ja paikkaan sidottua ystäväpiiriä. Tästä projektista syntyivät yleistajuiset tietokirjat Free as a Global Nomad ja Elämäni nomadina sekä akateeminen väitös, jota puolustin Tilburgin yliopistossa Hollannissa 18.6.2014.
Kuka enää osaisi kirjoittaa niin kuin pitää, ellei olisi Kielitoimistoa? Kielitoimistolla on tärkeä kansallinen tehtävä . Se vaalii oikeakielisyyttä ja suitsii vierassanojen invaasiota. Ensimmäiset muistikuvani instituutiosta liittyvät siihen, kun shortseista šortseista haluttiin tehdä lyhikset ja deodorantista pyöröraikastin . Sittemmin IT-alan termit tuottivat uusia, jännittäviä sanoja. Hiirestä esimerkiksi haluttiin paikanninrasia . Tiedätkö mikä on ikikieriö ? Vastaus löytyy lopusta.
Vuoden 2008 Finlandia-palkittu romaani on fetisismin juhlaa. Siinä sukkahousut kimmeltävät ja sifonkihuivit huljuvat. Sofi Oksasen Puhdistus (WSOY, 2008) kertoo 90-luvun alun Virosta . Maa on juuri irtaantunut Venäjästä ja lännestä virtaa haluttuja tuotteita, kuten töllöjä, kahvia ja sukkahousuja. Epävarmuus kuitenkin kaihertaa. Poljettava Singer on sittenkin parempi kuin uusi, sillä sähkön jakelusta ei ole takeita.
Agota Kristofin timantti trilogia on joutunut Suomessa outoon valoon. Tarjolla on pelkkä johdanto, vaikkakin loistava sellainen. Kirjasarjan nerokkuus paljastuu kuitenkin vasta, kun kaikki kolme osaa on luettu. Agota Kristof on unkarilaissyntyinen, mutta nykyään Sveitsissä asuva ja ranskaksi kirjoittava kirjailija. Hänen maailmanmainetta niittänyt trilogiansa koostuu kirjoista Le grand cahier , joka on suomennettu nimellä Iso vihko (L'éditions du Seuil, Pariisi, 1986), La preuve eli Koe (1988) ja Le troisième mensonge eli Kolmas valhe (1991).