|
| |
 Olemme viimeisen viiden vuoden aikana luopuneet Santerin kanssa monista hyödykkeistä, jotka Suomessa luokitellaan välttämättömiksi. Niistä on tullut turhakkeita.
Vastaavasti jotkut aiemmin itsestään selvät perushyödykkeet ovat muuttuneet meille arkipäivän luksukseksi. Päätimme tehdä listan tärkeimmistä ja mistäpä muustakaan olisimme aloittaneet kuin kännykästä ja vessapaperista, entisistä Suomen kansantalouden tukipylväistä.
Meillä oli matkalle lähtiessä suomalaiseen tapaan viimeistä huutoa oleva kamerapuhelin. Se kuitenkin varastettiin Indonesiassa. Meitä harmitti, sillä olimme saaneet puhelimen läksiäislahjaksi. Pian kuitenkin huomasimme, miten rentouttavaa elämä oli ilman pirisevää kiusankappaletta. Ei tarvinnut alvariinsa vahdata viestejä, kiistellä siitä, kumman vuoro oli vastata, ostaa erilaisten sähköpistokkeiden adaptereita tai juosta etsimässä uutta SIM-korttia maan vaihduttua.
Kännykättömyydestä tuli myös ongelma. Kun vierailimme Suomessa reilu kolme vuotta sitten, laitoimme ystävillemme sähköpostia. Viestin myötä heille valkeni, kuinka alas olimme vajonneet. ”Miten teitä voi tavata kun teillä ei ole edes kännykkää?” meiltä kysyttiin. Me emme olleet tavoitettavissa, mikä on kulutusyhteiskunnassa olemassaolon edellytys.
Kännykän sijasta kannamme mukanamme vessapaperia. Meistä ei ollut lainkaan outoa, että suomalaiset hamstrasivat rullia kesällä 2005 paperityöntekijöiden lakkoiltua. Olemme wc-paperin suurkuluttajakansaa. Jokaista pyyhkimiskertaa kohden käytetään monta palaa. Suomalaiset wc:t on rakennettu tyhjennystehokkaiksi, mutta yritäpä samaa vaikka Brasiliassa. Älä kuitenkaan tee sitä omassa hotellihuoneessasi, sillä joudut kärsimään itse seurauksista. Hotellin henkilökuntaa huoneesi tuoksut eivät häiritse.
Indonesiassa pitää pärjätä paperitta. Paikallisen kyykkyvessan nurkassa tönöttää saavi merivettä. Sitä otetaan napolla ja pyyhitään vasemmalla kädellä. Käsi ja vesi korvaavat paperin. Meille ei selvinnyt, miten homma hoituisi vaatteita kastelematta tai kuinka kuivata takapuoli, mutta ruokaillessa ja kätellessä opimme nopeasti käyttämään oikeaa kättä.
Missä sitten pestä kädet? Kakkavesisaavissako vai ei lainkaan? Molemmat vaihtoehdot oli helppo uskoa indonesialaisen ripulin jälkeen. Eurooppaan palattuamme ihastelimme, miten nerokas keksintö wc-paperi onkaan. Tekikö suomalainen kännykkävalmistaja virheen keskittyessään yksinomaan antennitamagochien valmistamiseen? Eihän niillä pysty edes pyyhkimään.
Tämä juttusarja Terveisiä marginaalista juhlistaa Kirjatohtorin kuudennen matkavuoden alkamista.
Asiasanat: terveisiä marginaalista, kännykkä, vessapaperi, Suomi, teollisuus, kansantalous, adapteri, sim-kortti, tekstiviesti, luksus, ylellisyystavara, turhake.
Lue lisää »
 Vietimme tohtorska Santerin kanssa viikko sitten viisivuotishääpäiväämme ja tällä viikolla on vuorossa nomadielämämme viisivuotisjuhla.
Julkaisen Kirjatohtorissa juhlan kunniaksi juttusarjan Terveisiä marginaalista. Se kertoo elämästämme kulutusyhteiskunnan ulkopuolella seitsemän eri välttämättömyyshyödykkeen avulla. Ensimmäinen osa ilmestyy vuosipäivänä otsikolla Kännykkä vai vessapaperia?.
Jätimme pätemisentäyteisen bisneselämän lokakuun 29. päivä vuonna 2004, viikko häidemme jälkeen. Suomeen jäivät vain ystävät ja sukulaiset, tavarat ja omistukset karsiutuivat kahteen rinkalliseen. Reissun kuluessa ennen elämäämme ohjannut kännykkä muuttui hukkapainoksi ja vessapaperi itsestäänselvyydestä arkipäivän luksukseksi.
Noin kolmesti maailman ympäri
Matkasuunnitelmia teimme ainoastaan ensimmäisen kohteen osalta: tapasimme ystäviämme Brasiliassa ja juhlimme Rion sambakarnevaaleja. Sittemmin olemme kolunneet Etelä-Amerikkaa ja -Afrikkaa, Oseaniaa, Aasiaa, Venäjää ja Eurooppaa. Elämme päivä kerrallaan ja matkustamme sinne, mikä kulloinkin tuntuu houkuttelevalta. Kun sopiva paikka löytyy, vuokraamme asunnon ja nautimme hetken paikallaan olosta ja kirjoittamisesta. Pisimmät stopit ovat sijoittuneet Argentiinaan, Uuteen-Seelantiin, Thaimaaseen, Kambodžaan, Kiinaan ja Ranskaan. Lopputuloksena olemme kiertäneet maapallon kolme kertaa satunnaisesti edestakaisin sahaten.
Matkustamisesta ei ole hohto karissut. Maailma pienenee reissatessa ja suuretkin välimatkat kutistuvat poronkusemiksi. Paikallaan asuminen ja toimistossa kökkiminen eivät ole meitä varten. On mukava vaihtaa maisemaa kun siltä tuntuu, tutustua uusiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin ja päättää omasta elämästään omilla ehdoilla. Jokainen maa on kotimaa ja koti siellä missä oma rakas.
Asiasanat: Matka, matkustaminen, nomadielämä, kulkuri, kiertolainen, irtolainen, kulutusyhteiskunta, terveisiä marginaalista, juttusarja, kännykkä, kalenteri, auto, puku, asunto, laajakaista, GPS-paikannin.
Lue lisää »
Takaportti löytyy Helsingin kirjamessuilta EFFin (Electronic Frontier Finland ry) osastolta 6n45.
Hauskoja messuja!
Lue lisää »
Monen ranskalaisen korvaan särähtää, kun taistelulaulu Marseljeesi soi urheilukisojen päätteeksi.
Marseljeesin sotaisuus nousi taannoin keskusteluihin, kun sille vihellettiin jalkapallo-ottelussa. Presidentti Nicolas Sarkozy hermostui ja uhkasi heitättää häiriköt vankilaan.
Rauhanomaisen kisailun päättäminen verenhurmeiseen lauluun tuntuu kieltämättä erikoiselta, etenkin kun Ranskan muut kansallissymbolit ovat lauhkeita. Maan kansalliseläimenä on miespuolinen kana ja trikolorilipun valkoinen väri periytyy kuninkaan valkoisesta lipusta, jonka luulisi lopettavan sotaisuudet heti alkuunsa - antautumiseen.
Sinun puolestas elää ja kuolla
Marseljeesi on peräisin vuodelta 1792 ja sitä laulettiin alun perin Reinin armeijan sotiessa. Sittemmin laulu tuli käyttöön myös Ranskan vallankumouksessa, minkä jälkeen se on valittu, syrjäytetty ja taas valittu uudelleen Ranskan kansallishymniksi.
Hymnin sanat kertovat vieraiden valloittajien, preussien ja itävaltalaisten, pelosta. Laulussa ennustetaan, että vihollinen lahtaa lapset ja naiset. Ranskalaisia kehotetaan käymään eespäin ja tekemään tietä niin, että maa juo verta.
Vierailevan urheilujoukkueen väki saattaa hieman ihmetellä vastaanottoa. Sarkozyn politiikkaan Marseljeesi tosin sopii. Onhan hän ilmoittanut, että ulkomaalaisia tulisi diskriminoida positiivisesti.
Asiasanat: Marseljeesi, kansallishymni, kansallislaulu, urheilukilpailu, jalkapallo-ottelu, Nicolas Sarkozy, Ranskan presidentti, Ranska.
Lue lisää »
Woody Allenin seitsemän tarinaa seksin mysteereistä hauskuuttaa sekä älyllisesti että populaaristi.
| Elokuva | Everything You Always Wanted To Know About Sex (But Were Afraid To Ask)/Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole rohjennut kysyä | 
|
| Vuosi | 1972 |
| Ohjaaja | Woody Allen |
| Pääosissa | Woody Allen, John Carradine, Lou Jacobi, Louise Lasser,
Anthony Quayle, Tony Randall, Lynn Redgrave, Burt Reynolds, Gene Wilder, Jack Barry |
| Maa | Yhdysvallat |
| Genre | Komedia |
| Käsikirjoitus | Woody Allen |
| Suomessa | Saatavana DVD:llä |
Everything You Always Wanted To Know About Sex (but were afraid to ask) (1972, suomennettu nimellä Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole rohjennut kysyä) lainaa nimensä seksitohtori David Reubenin kirjasta (1969). Elokuvassa on seitsemän tarinaa, jotka vastaavat kutkuttaviin kysymyksiin: toimivatko lemmenjuomat, mitä sodomia on, miksi joillakin naisilla on vaikeuksia saada orgasmi, ovatko transvestiitit homoseksuaaleja, mitä ovat seksuaaliset perversiot, mitä seksitutkijat oikeastaan tekevät ja mitä ejakulaatiossa tapahtuu.
Woody nähdään elokuvassa useissa rooleissa. Hän esiintyy muun muassa narrina, joka tarjoaa höyryäviä lemmenjuomia ja kalistelee sapelilla Englannin kuningattaren siveysvyötä. Siittiönä Woody on pelokas eikä halua lyödä päätään kumipussiin. Seksitutkija-Woody taas on kirjoittanut hersyvän kirjan "Advanced Sexual Positions. How to achieve them without laughing".
Monet katkelmista toimivat tilannekomiikan ja oivaltavien ideoiden varassa. Näyttelijäsuorituksista herkullisin nähdään katkelmassa "Mitä sodomia on?". Lääkäri (Gene Wilder) saa potilaakseen armenialaisen miehen, joka on rakastunut Daisy-nimiseen lampaaseen. Lääkäri yrittää hoitaa potilasta, mutta alkaakin itse elätellä helliä tunteita karvakasaa kohtaan ja vie tämän hotelliin salatapaamisille.
Woody itse on hupaisimmillaan parodiassa 60-luvun tyylitellyistä italofilmeistä. Valkoiseen pukuun, aurinkolaseihin, kultaiseen kaulaketjuun ja kelloon verhoutunut playboy saa huomata, että hänen vaimollaan on ongelmia kiihottua. Miehen suu ja kädet käyvät, mutta vaimo vain pitkästyy ja alkaa kuorsata. Edes katolisen papin ohjeet tai hieromasauva eivät auta, mutta apuun tulee ekshibitionismi.
Kuten kokoelmissa aina, osa tarinoista on vahvempia, osa heikompia, mutta elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Populaarista yleisön kalastelusta irrottaudutaan välillä yllättävästi metafyysisiin ulottuvuuksiin, hurjiin metamorfooseihin ja vitsikkäisiin kirjallisiin viittauksiin.
Asiasanat: Woody Allen, Everything You Always Wanted To Know About Sex (But Were Afraid To Ask), Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole rohjennut kysyä, elokuva, elokuva-arvio, komedia, John Carradine, Lou Jacobi, Louise Lasser, Anthony Quayle, Tony Randall, Lynn Redgrave, Burt Reynolds, Gene Wilder, Jack Barry, seksi, sodomia, ejakulaatio, transvestiitti, perversio, Yhdysvallat.
Lue lisää »
Salaperäinen uskonlahko kidnappaa ihmisiä Moskovan kaduilla. He haluavat pelastaa valitut seksin ja väkivallan turmelukselta.
La Glace (Le Seuil, Pariisi, 2002. Venäläinen alkuteos 2002. Ei suomennettu, englanniksi nimellä Ice.) on mielenkiintoinen yhdistelmä trilleriä, scifiä ja satiiria. Maailma on
jakautunut kahtia, sydämellään puhuviin valittuihin ja eläviin kuolleisiin. Lahko tavoittelee ikuista elämää hieman kuten Houellebecqin kloonitarinassa Mahdollinen saari. Sorokinilla tosin tunteet ovat vieneet voiton järjestä, mikä on mukavaa vaihtelua älyn kehittymistä painottaville juonikuvioille. Tosin lahkon kuvaus on totisuudessaan välillä tahattoman huvittava.
Uskonto vai brändi?
Kirjassa on paljon henkilöitä ja itse päähenkilö paljastuu vasta toisessa jaksossa. Tällä ei kuitenkaan ole juonen kannalta merkitystä, sillä henkilöt edustavat ideaa, eivät itseään. Heidät kuvaillaan lakonisesti, luetteloivaan tyyliin. Tilalla voisi olla kuka tahansa valittu, sillä yksilöillä on merkitystä vain osana yhteisöä.
Kirjan tyyli on hypnoottinen, muta lopulta toistot alkavat herpaannuttaa ensimmäisen jakson trillerimäistä otetta. Hyvin pian selviää, että kaikille henkilöille käy samoin. Toisessa jaksossa lahkon herätys koetaan toisen maailmansodan aikaan saksalaismiehityksessä. Kolmannessa ja neljännessä jaksossa sektin uskomuksista on tullut jännittävä brändituote. Tulkittavaksi jää, tapahtuiko kaikki vain simulaatioina.
Asiasanat: La Glace, Vladimir Sorokin, venäläinen, trilleri, scifi, lahko, uskonlahko, uskonto, seksi, väkivalta, pelastus, yhteisö, järki, tunne, toinen maailmansota, brändi, simulaatio, Venäjä.
Lue lisää »
Scarface on vahvan tiimin klassikko: käsikirjoittajana Oliver Stone, ohjaajana Brian de Palma, pääosassa Al Pacino.
| Elokuva | Scarface/Arpinaama | 
|
| Vuosi | 1983 |
| Ohjaaja | Brian de Palma |
| Pääosissa | Al Pacino, Steven Bauer, Michelle Pfeiffer, Mary Elizabeth Mastrantonio. |
| Maa | Yhdysvallat |
| Genre | Draama |
| Käsikirjoitus | Oliver Stone
|
| Suomessa | Saatavilla DVD:nä |
Scarface (1983) kertoo Floridaan muuttaneista kuubalaissiirtolaisista, jotka raivaavat asein tiensä Miamin kokaiinibisneksen huipulle. Päähenkilö Tony Montana (Al Pacino) on kapinallinen gansteri, joka ei tunnusta auktoriteetteja. Kun hän iskee silmänsä pomon tyttöystävään, Elviraan (Michelle Pfeiffer), ei pomolla ole mahdollisuuksia.
Tonysta tulee isokiho, jolla on iso palatsi, työhuoneessa seinällinen valvontakameroita ja kampauspöydän ääressä kaunis vaalea vaimo. Kokaiinin käyttö muuttuu jatkuvaksi, rahasta tulee pakkomielle ja öykkäröinti karkottaa lopulta läheiset ympäriltä.
Elokuva on puhdasveristä 80-lukua. Tonyn pylväin koristetussa buduaarissa roikkuu kristallikruunu, seinät on täytetty tv-ruuduilla ja ranskalaiset rokokoojäljitelmähuonekalut kiiltävät kultakoristeista. Taloudellisesta nousukaudesta kertovat pateettiset "The World is Yours" -hokemat ja Tonyn ylitsepursuava machous ja nousukkuus: "Miami is a big pussy waiting to be fucked." Kun taustalla vielä soi ylidramaattinen, synteettinen korgisoundi, joka on kevyimmillään yökerhokohtauksissa ja muistuttaa traagisimmillaan b-luokan zombielokuvista, on lopputulos tyylikkään mauton. Kaikkea on runsain mitoin yli.
Väistämättömäksi tragediaksi muuttuva henkilökuva on ylipitkä, mutta sittenkin katsomisen arvoinen. Se näyttää amerikkalaisen unelman kääntöpuolen: ahneuden, korruption ja röyhkeyden.
Asiasanat: Scarface, Arpinaama, elokuva, elokuva-arvio, Al Pacino, Oliver Stone, Brian De Palma, Michelle Pfeiffer, kuubalainen, siirtolainen, Tony Montana, gansteri, kokaiini, nousukas, palatsi, tragedia, korgisoundi.
Lue lisää »
| |
Olemme viimeisen viiden vuoden aikana luopuneet Santerin kanssa monista hyödykkeistä, jotka Suomessa luokitellaan välttämättömiksi. Niistä on tullut turhakkeita.
