Antisankareita
Paul Austerin tempukkaasta tuotannosta löytyy äärettömän yksinkertainen tarina, jossa kivet ovat kiviä ja velka vankeutta. Paul Austerin tuotantoon tulee palattua säännöllisin väliajoin. Hänen alkutuotantonsa absurdisti vaeltaviin ja askeettisesti eläviin henkilöhahmoihinsa on helppo samastua . Toisinaan kerronnan eri tasoilla temppuilu, intertekstuaalisten viitteiden ylenpalttisuus ja pseudofilosofiat ärsyttävät snobbailuna, mutta silloin luen kirjan The Music Of Chance (1990. Suomennettu nimellä Sattuman soittoa ). Ameebamaisia tulkintoja Sattuman soittoa on rakenteeltaan perinteinen. Se etenee kronologisesti kolmannen persoonan kertojan johdatuksessa. Bostonilainen palomies Nashe saa perintönä 200 000 dollaria ja ajelee ympäri Valtoja , kunnes varat hupenevat. Hän tapaa pokerinpelaajan, Pozzin, laittaa viimeiset rahansa peliin ja: häviää. Kaverukset joutuvat austermaiseen tapaan osaksi toisten megalomaanisia suunnitelmia. Heistä tulee velkavankeja ökyrikkaille pelikumpp