Päivi Kannisto

Kävelemme, sillä meillä ei ole mitään kiirettä. Kambodžassa tuk tuk -kuskit, paikalliset mopotaksit, tyrkyttivät sinnikkäästi kyytejä. Välillä meille huomautettiin pilke silmäkulmassa, että kävely ei ole terveellistä. Paikallisten silmissä olimme köyhiä, sillä meillä ei ollut edes polkupyörää. Kambodžan autokanta on näyttävää ja uudenkarheaa. Keskiluokka ajaa Toyota Camryillä, yläluokka Lexuksen citymaastureilla ja Hummeleilla. Ristimme nelivetoiset NGO-mobiileiksi. Ratin takana istui yleensä ulkomaalaisen avustusjärjestön työntekijä, joka nautti hulppeaa verovapaata palkkaa ja runsaita luontaisetuja. Jalankulkijat saivat vavista, kun nämä hienot ihmiset jyräsivät liikenteessä muista piittaamatta. Suomen autot kalpenevat täkäläisten rinnalla ymmärrettävistä syistä. Korkean verotuksen takia pitää valita, haluaako esiintyä ylpeänä autonomistajana vai syödä hyvin. Monet muutkin asiat ovat Suomessa päälaellaan ulkopuolelta katsottuna. Kambodzhassa, kuten muissakin halvan työvoiman ma

Olemme eläneet kalenteritta ja kellotta viisi vuotta. Sovimme heti alkumatkasta, että jokainen päivä on perjantai. Rainbow-hippileirillä Venäjällä opimme lisäksi sanomaan hyvää huomenta, ”dobre utra”, kellonajasta riippumatta. Se helpotti ajatonta elämää. Suomessa ihmisiä on vaikeaa tavata ilman ajanvarausta. Yllätysvisiitille pyrkivä saattaa havaita, että talonväki on töissä, mökillä, golf-kentällä, ostoksilla tai kyläilemässä hyvissä ajoin laaditun viikko- tai kuukausisuunnitelman mukaisesti. Ja vaikka jos kotona oltaisiinkin, ei ovea avata. Kalenteriton kun on joutilas eli tarpeeton eikä sellaista sovi tunnustaa. Työelämässä on helppoa tehdä vaikutus kollegoihin täyttämällä kalenteri ja esittelemällä sitä suureen ääneen. Kun uudet ajanvaraukset ottaa vastaan viikkojen päähän, vastapuoli antaa audienssille asianmukaisen arvon. Meille joutilaisuudesta on tullut retostelun aihe. Siinä missä ennen syöksyimme aamulla autoon ja ruuhkaan lehteä lukematta, meillä on nyt yllin kyllin ai

Olemme viimeisen viiden vuoden aikana luopuneet Santerin kanssa monista hyödykkeistä, jotka Suomessa luokitellaan välttämättömiksi. Niistä on tullut turhakkeita. Vastaavasti jotkut aiemmin itsestään selvät perushyödykkeet ovat muuttuneet meille arkipäivän luksukseksi. Päätimme tehdä listan tärkeimmistä ja mistäpä muustakaan olisimme aloittaneet kuin kännykästä ja vessapaperista, entisistä Suomen kansantalouden tukipylväistä.

Vietimme tohtorska Santerin kanssa viikko sitten viisivuotishääpäiväämme ja tällä viikolla on vuorossa nomadielämämme viisivuotisjuhla. Julkaisen Kirjatohtorissa juhlan kunniaksi juttusarjan Terveisiä marginaalista . Se kertoo elämästämme kulutusyhteiskunnan ulkopuolella seitsemän eri välttämättömyyshyödykkeen avulla. Ensimmäinen osa ilmestyy vuosipäivänä otsikolla Kännykkä vai vessapaperia? . Jätimme pätemisentäyteisen bisneselämän lokakuun 29. päivä vuonna 2004, viikko häidemme jälkeen. Suomeen jäivät vain ystävät ja sukulaiset, tavarat ja omistukset karsiutuivat kahteen rinkalliseen. Reissun kuluessa ennen elämäämme ohjannut kännykkä muuttui hukkapainoksi ja vessapaperi itsestäänselvyydestä arkipäivän luksukseksi. Noin kolmesti maailman ympäri Matkasuunnitelmia teimme ainoastaan ensimmäisen kohteen osalta: tapasimme ystäviämme Brasiliassa ja juhlimme Rion sambakarnevaaleja . Sittemmin olemme kolunneet Etelä-Amerikkaa ja -Afrikkaa, Oseaniaa, Aasiaa, Venäjää ja Eurooppaa. El

Takaportti löytyy Helsingin kirjamessuilta EFFin (Electronic Frontier Finland ry) osastolta 6n45 . Hauskoja messuja!

Monen ranskalaisen korvaan särähtää, kun taistelulaulu Marseljeesi soi urheilukisojen päätteeksi. Marseljeesin sotaisuus nousi taannoin keskusteluihin, kun sille vihellettiin jalkapallo-ottelussa. Presidentti Nicolas Sarkozy hermostui ja uhkasi heitättää häiriköt vankilaan. Rauhanomaisen kisailun päättäminen verenhurmeiseen lauluun tuntuu kieltämättä erikoiselta, etenkin kun Ranskan muut kansallissymbolit ovat lauhkeita. Maan kansalliseläimenä on miespuolinen kana ja trikolorilipun valkoinen väri periytyy kuninkaan valkoisesta lipusta, jonka luulisi lopettavan sotaisuudet heti alkuunsa - antautumiseen. Sinun puolestas elää ja kuolla Marseljeesi on peräisin vuodelta 1792 ja sitä laulettiin alun perin Reinin armeijan sotiessa. Sittemmin laulu tuli käyttöön myös Ranskan vallankumouksessa, minkä jälkeen se on valittu, syrjäytetty ja taas valittu uudelleen Ranskan kansallishymniksi. Hymnin sanat kertovat vieraiden valloittajien, preussien ja itävaltalaisten, pelosta. Laulussa enn

Woody Allenin seitsemän tarinaa seksin mysteereistä hauskuuttaa sekä älyllisesti että populaaristi. Elokuva Everything You Always Wanted To Know About Sex (But Were Afraid To Ask)/Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole rohjennut kysyä Vuosi 1972 Ohjaaja Woody Allen Pääosissa Woody Allen, John Carradine, Lou Jacobi, Louise Lasser, Anthony Quayle, Tony Randall, Lynn Redgrave, Burt Reynolds, Gene Wilder, Jack Barry Maa Yhdysvallat Genre Komedia Käsikirjoitus Woody Allen Suomessa Saatavana DVD:llä Everything You Always Wanted To Know About Sex (but were afraid to ask) (1972, suomennettu nimellä Mitä kaikkea oletkaan aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole rohjennut kysyä ) lainaa nimensä seksitohtori David Reubenin kirjasta (1969). Elokuvassa on seitsemän tarinaa, jotka vastaavat kutkuttaviin kysymyksiin: toimivatko lemmenjuomat, mitä sodomia on, miksi joillakin naisilla on vaikeuksia saada orgasmi, ovatko transvestiitit homoseksuaalej