Päivi Kannisto

Bisneskirjallisuuden ongelmana on vakavuus ja mitäänsanomattomien mantrojen toistelu. Lukija saa harvasta opuksesta selkoa eikä niistä ole edes viihteeksi . Kirjatohtori laati onnettoman asiantilan korjaamiseksi suosituslistan. Näitä kirjoja voisi kuka tahansa bisneshenkilö suositella lämpimästi kollegojen puutteellisen yleissivistyksen paikkaamiseen: Onko asiakas ihminen ? Opas palveluammatissa työskenteleville. Voiko piirakan koko pysyä vakiona jos penetraatio syvenee? Markkinaosuusmatematiikkaa kehitysjohtajille. Sillit sojottamaan samaan suuntaan. Opas tuottavaan tiimityöhön ja sykähdyttävään synergiaan. Ruskea kieli työyhteisön vuorovaikutuksessa. Raha haisee. Opas negatiivisen liikevoiton maksimoimiseen. Vieläkö seisoo? Suomalaisen savupiipputeollisuuden vaiheita vuosina 1720-2020. Ars Zipper eli housut kinttuun ja hoitoon. B2B-myyntiopas. Koko elämä Excelissä. Näin arvotat elämäsi euroissa. Esimiehen temppukirja. Sisältää mm. kuuluisan kynttilätempun “Mite...

Kirjat ovat Ranskassa kulutustavaraa. Useimmat niteistä ovat pokkareita eikä kansilla koreilla. Onko ihme, että kirjojen hinnat on saatu painettua asiakasystävälliselle tasolle toisin kuin Suomessa, jossa kirjaston ovet käyvät tiuhaan kirjakauppojen kustannuksella. Suurimmilla ranskalaisilla kustantamoilla on kirjoille yhtenäinen, yksinkertainen layout. Puhtaanvalkoiset pehmeät kannet kevyillä kehyksillä. Ei kalliita kansikuvataiteilijoita eikä myöskään kuva-arkistoista kaivettuja tusinakuvia, jolloin pahimmillaan samaan kansikuvaan törmää useissa eri kirjoissa. Kannessa lukee vain kirjan, kirjailijan ja kustantajan nimi.

Separatistinen Korsika tuottaa viinejä, joissa lukee vastentahtoisesti "Produit de la France", ranskalainen tuote. Epäilemättä teksti tuhritaan mustalla tussikynällä piiloon kodeissa aivan kuten ranskalaiset paikannimet kaksikielisistä liikennemerkeistä. Korsikalaiset eivät suotta ylpeile kauniilla saarellaan ja erinomaisilla viineillään. Lyhyiden etäisyyksien ansiosta saari tarjoaa virkistävän vaihtelevia elämyksiä. Voit polskutella meressä ja hiihtää vuoristossa saman päivän aikana. Korsikalaiset punkut taas ovat vahvoja ja täyteläisiä, helpommin lähestyttäviä kuin osa ranskalaisista happamammista viineistä.

Kaksi raakaa, mutta asenteeltaan täysin erilaista murhatarinaa: Bret Easton Ellisin Amerikan psyko revittelee ja riemastuttaa, Emmanuel Carrèren Valhe ymmärtää ja selittää. Innostuin lukemaan Ellisin vanhempaa tuotantoa uudelleen erinomaisen Lunar Parkin jälkeen. American Psycho (Vintage, New York, 1991. Suomennettu nimellä Amerikan psyko .) on kulttikirja ja edelleen yksi suosikeistani .

Kirjatohtori suositti kirjailijan urasta haaveileville tekstiviestikirjailijaksi ryhtymistä. Uranvalintaa on kuitenkin syytä harkita, jos sattuu asumaan Ranskassa. Siellä kännykköiden on todettu säteilevän toisin kuin Suomessa . Ranskassa suunnitellaan kännyköiden myynnin kieltämistä alle 6-vuotiaille ja mainostamista alle 12-vuotiaille lapsille säteilyn takia. Lisäksi on harkittu nappikuulokkeiden pakkomyyntiä, jolloin säteilylähde olisi kauempana aivoista. Matkapuhelinvalmistajat luonnollisesti kiistävät terveysvaikutukset kuten tupakkateollisuus keuhkosyövän.

Kahlasin loppuun Ivy Compton-Burnettin kirjan mies- ja naispalvelijasta. Teksti oli ilmavaa, lähinnä dialogia ilman selittäviä adjektiiveja siitä, miten kukin sanansa asettelee. Siis periaatteessa kirjallisuutta juuri minun spartalaiseen makuuni . Jostain syystä kirja oli kuitenkin paikoin pitkästyttävä. Kaipa se on myönnettävä: minustakin on löytynyt lavean kerronnan ystävä , vaikka Waltarit saavatkin edelleen pölyttyä hyllyssä. Yritin Waltarin juhlavuoden kunniaksi lukea romaanin Johannes Angelos . Aloitin huhtikuussa ja raahasin kirjaa ympäri etelä-Eurooppaa, mutta kun vuoden loppuun mennessä en ollut päässyt kolmeakymmentä sivua pidemmälle, luovutin.

Ranskassa ei voi nykyään illastaa kuulematta vouhotusta biodynaamisesta viljelystä ja terveellisestä ravinnosta. Jopa viineistä ja vaatteista löytyy bio-merkintöjä. Uudessa-Seelannissa puolestaan ylpeillään kierrätyksellä. Ranskan bio tulee sanasta 'biologique', joka on terminä yhtä hullunkurinen kuin englannin 'organic'. Biologia tarkoittaa oppia elämästä ja orgaaninen puolestaan hiiliyhdisteitä. Mikäpä luonnossa kasvanut ei olisi biologista ja orgaanista?